G: Miten toimi(si)tte tällaisissa tilanteissa:
Kolmasluokkalaisen lapseni luokkakaveri soittaa klo 18 ja kysyy, voiko tulla meille. Lupaan tulla tunniksi, sovitaan jo puhelimessa, että 19.15. viimeistään pitää lähteä kotiin, koska on saunailta ja huomenna koulua.
A-tilanne: Poika tulee 18.10 ja jo puolen tunnin päästä käppäilee keittiössä, tahtoen leipää. Tarkalleen sanoo "nam leipää, saanko tehdä itelle pari?" Kukaan meidän perheestä ei siis ole syömässä, leipäpussi on vaan pöydällä.
B-tilanne: Kello on 19.10 ja muistutan, että kohta pitäs lähteä kotiin. Klo 19.20 poika edelleenkin rapsuttelee koiraamme. Sanon, että meillä on nyt sauna lämmin ja lähdetään saunomaan, että sinuakin varmaan odotetaan jo kotiin. Menee vartti ja poika on edelleenkin meillä. Omat lapsemme alkavat jo riisua vaatteitaan saunomista varten
Ja lisätietona: Pojan perhettä en kauhean hyvin tunne. Äidin kanssa olemme muutaman kerran jutelleet ehkä 5min. Ovat kyllä aina vanhempainillassa ja kaikesta näkemästäni ja kuulemastani päätellen ihan tavallisia, työssä käyviä ihmisiä. Pojalla on yksi isoveli.
Kommentit (7)
kavereilta heti ovella, että onko heillä nälkä?
Minä kyllä tarjoan lasten kavereille ruokaa, jos syömme itse ja jos olen etukäteen tiennyt varautua vieraisiin lapsiin, ts. ruokaa on riittävästi.
Mutta tuossa tuntui ahdistavalta se, että lapsen kaveri olis yksin alkanut meillä syömään ->meidänki lapset ehkä olisivat halunneet leipää silloin ->iltapala ei sitten ois maistunu
Meillä on säännölliset ruoka-ajat enkä halua niistä kovin helposti lipsua, etenkään pienten kanssa.
ap
ettet nyt tarjoile mitään ruokaa. Voit vielä sanoa, että kohta on sinullakin iltapala kotona.
Kun on lähdön aika ja jos lapsi ei osaa ymmärtää pienistä tai edes suuremmistakaan vihjeistä, niin annat takin käteen ja snot että tuossa on takki ja kengät on eteisessä. Nyt sun pitää lähteä, että me päästään saunaan. Voi vielä ottaa kädestä kiinni ja taluttaa eteiseen. Seisot vierellä kun pukee ja iloisesti toivottelet heipat.
Yhden lapsen olen kerran nostanut oven ulkopuolelle ja kengät yms perässä, kun ei kertakaikkiaan ymmärtänyt että hänen haluamisensa mukaan meidän perhe ei voinut toimia :).
Kai se on sitten karjalaismummon peruja että heti ollaan tuputtamassa ruokaa ja vieraat lähtee yleensä (minkä ikäiset tahansa) kylläisinä.
Olen yh joten rahat on aina todella tiukalla, mutta ruokaa talosta löytyy vaikka armeijalle. Kyllä meidänkin lapsilla on ruoka-ajat mutta niistä ei nipoteta jos on vieraita. parin leivän laittamiseen ei ihmeitä tarvita. Yleensä jos lapset leikkivät tai pelaavat niin laitan kysymättä leivät/juomat tarjolle ja jokainen saa ottaa jos haluaa.
2.
Siis tarkoitatko, että omat lapsesi eivät lähde kylään nälkäisinä vai että kysyt lastesi
kavereilta heti ovella, että onko heillä nälkä?ap
Jos se on luonteeltaan sellainen, että sitä pitää komentaa ja sanoa suoraan, niin se ei ymmärrä tuollaista sun vihjailua, että kohta pitää lähteä tai sinua varmaan jo odotetaan. Sano sille, että nyt laitat takin päälle ja lähdet.
Varmaan pojan äitikin jo ihmetteli, että missä lapsi viipyy, kun itse olit sanonut, että 19.15 pitää lähteä. Kun poika oli sen puhelun jälkeen kertonut kotona, niin vanhemmat odottivat poikaa kotiin, mutta sinä et laittanutkaan poikaa lähtemään sovittuun aikaan!
niin ensi kerralla et päästä noin myöhään kylään.
Tosin vasta 6v. Monta kertaa on ollut hyvin hankalaa lähteä kotiin. Syö myös usein kanssamme yms. Itse en juuri ole tätä ongelmaksi kokenut, kunnes tyttö kerran ilmoitti ettei halua mennä kotiin kun äiti juo siellä!
Kuulosti kyllä siltä että tässä kertomassasi perheessä olisi kaikki hyvin, mutta näin meillä. Kyllä tämänkin tytön äiti on hyvin aktiivinen lastensa kanssa yms. Nykyään kuitenkin ovat joutuneet lastenvalvojan kanssa tekemisiin...
A: Meiltä ei lapset nälkäisenä lähde. Yleensä kysyn heti ovella onko kellään nälkä.
B: Sanoisin kerran ja toisella kerralla tuon ulkovaatteet lapselle ja lykkään ihan ystävällisesti ovesta ulos. Hei, hei nähdään taas.
Toiset viihtyy paremmin kuin toiset. Vanhemmat yleensä opettaa täsnällisyyden lapsilleen ja jos kotonakaan ajalla ei ole niin väliä niin ei lapsi muustakaan tiedä.