Miksi äidin pitää luoda ura?

eli aivotoimintaa

Miksi isän pitää luoda ura? Siis varsinkin jos äidinkin palkalla tullaan toimeen?

Ei sinun toki tarvitse, mutta monet kaipaavat muutakin kuin kotikuvioita elämään. Eikä rahakaan pahitteeksi ole.

Meillä minä olen jo vuosia ollut pääosin vastuussa perheen elättämisestä. Kotona ollessa saa nähdä hirveästi vaivaa että saa riittävästi aktivoitua aivojaan. Olen ollut mammalomalla 4kk ja kaipaan jo töihin...

Mä mielelläni olisin kotona ja huoltaisin perhettä. Mies saisi luoda huippu-uran. Mutta ei onnistu meillä vaan mies haluaa molemmat tienaamaan. T.mieleltään Kekkosen vaimo :)

Tosin en ole kotirouvatyyppiäkään. Olen ollut kotona kolmen lapsen kanssa vuoden per vauva ja ulkomaankomennuksen ajan, mutta nautin omasta haastavasta työstäni ja siitä, että olen taloudellisesti riippumaton ja saanut kodin ulkopuolellakin aikaan kaikenlaista. Elämä on antoisampaa niin. Voin kyllä kuvitella, että monelle riittää lapset ja koti. Huomasin sen expattiaikana, että aika kuluu kyllä hyvin niinkin. Se oli mukava lepotauko tosi kiireisten työvuosien lomaan. Ja lasten kanssa oli kiva tehdä kouluhommia ja viettää muutenkin aikaa enemmän.

Lisäksi sanoisin, että siksi, koska jos mies lähtee kävelemään (ts. löytää naisen, jolla on jotakin henkistä annettavaa), täytyy naisen tulla jollakin toimeen.



Toki perusduunarina pärjää, mutta uran luotuaan tienaa hieman paremmin.

joka sinänsä pitää jo sen oletuksen sisällään, että naisen ainoa tehtävä elämässä on olla äiti. Pitäisi kysyä, miksi naisen on tehtävä uraa.



Aika monille naisille äitiys on toki erittäin tärkeä osa elämää mutta se pikkulapsivaihe on kuitenkin vain aika lyhyt aika koko elämänkaaresta ja useimmat haluavat muutakin sisältöä elämäänsä kuin lapset. Toki kouluikäisetkin tarvitsevat äitiä ja isää ja äitiys ja isyys säilyy kuolemaan saakka mutta ei se ole suinkaan koko elämän sisältö useimmille.



Toki moni saa elämäänsä sisältöä muustakin kuin vain joko äitiydestä tai työstä, esim. tärkeästä harrastuksesta, silloin työ on ehkä vain keino saada rahaa tuohon varsinaiseen elämän sisältöön.

varsinkin jos mieskin kykenisi samaan.

että mikäli mies lähtee kävelemään tai vaikkapa vain menehtyy, on tärkeää olla työ josta saa rahaa. Uraa ei sinällään tarvitse luoda kunhan on hätävarana keino elättää itsensä ja lapsensa.

eikä ura ole sitä että "palkalla tullaan toimeen", vaan sitä, että saa tyydytystä ja menestystä ja arvostusta ja jättää maailmaan muutakin kuin kakkavaippoja...

pitääkö hänen itsensä mielestä luoda ura vai riittääkö, että mies elättää perheen.



Vastakkainasettelun aika ei näemmä ole koskaan ohi koti- ja ansioäitien osalta. Erityisesti kotiäidit tuntuvat syyllistävän ansioäitejä sillä, että nämä "luovat uraa". Moni äiti kun ihan vaan käy töissä kantaakseen oman kortensa kekoon perheen elatukseen. Miten alemmin koulutettu kotiäiti on, sitä herkemmin tuntuu arvostelevan ansioäitien työssäkäyntiä. Kateellisten panettelua siis enimmäkseen mun mielestä koko keskustelu. Harvoin työssäkäyvät äidit ovat niin hyökkääviä kotiäitejä kohtaan. Tämä on mun oma kokemukseni asiasta.

Olen töissä palkkatulojen takia. Pidän mukavasta päivätyöstäni. Onko tämä uran luomista?

Minäkin olen ihminen, joka haluaa käyttää osaamistaan ja tietojaan kehittääkseen asioita.



Jos eroamme tai jään leskeksi, niin elämäni ei muutu katastrofiksi. Minun ei tarvitse mahdollisen eron tullen itkeä elareita tai käyttää lapsiamme valtataistelun välineenä.



Olen omilla jaloillaan seisova ihminen.



Se, että rakasta ja saan vastarakkautta on mielestäni tärkeintä mutta sen hintana ei ole se, että luovun kaikesta "omastani".



En ikinä voisi kuvitellakaan olevani kotiäiti. Tuskin lapsemme olisivat onnellisia jos olisin kotiäiti mutta nyt kun olen paljon parjattu uraäiti myös lapsemme voivat henkisesti paljon paremmin.

Uraa luodaan yleensä siksi että siihen on rahkeita ja intohimoja. Toisin sanoen naista kiinnostaa elämässä muutkin asiat kuin kotityöt. Vaikka pikkulapsivaiheessa sitä ei aina ymärräkään elämässä on paljon muitakin osa-alueita kuin äitiys. Ja nainen ei ole yhtään sen vähempää ihminen kuin mieskään.

En yhtään halveksu tai väheksy kotiäitien työtä ja valintaa, mutta kodin ulkopuolinen maailma on todellakin ihan oma maailmansa- ja siellä voi olla paljon myöteisiäkin asioita. Kun lapset kasvavat, heillekin on hyödyksi että äidillä on omaakin tavoitetta ja intohimoa.

Toski saa olla kotona vaikka koko ikänsä, mun mielestä siinä vaan jää suurin osa elämästä elämättä- muilla ihmisillä on elämä ja se kotona olia on vaan niitä muita varten. No- vähän kärjistetysti.

Sitäpaitsi yhteiskunta jossa naiset/äidit ei vaikuta kodin ulkopuolella on todella sovinistinen ja naista pidetään alempiarvoisena. Siis naisilla on myös VELVOLLISUUS vaikuttaa muuallakin kuin kotona.

mikäli tukiverkko on kunnossa. Meillä ei taloon mahdu kaksi urakeskeistä ihmistä kun lapsia on kolme: 1v ja 2x3v. Isovanhemmat voivat hoitaa lapsia muutaman kerran vuodessa. Kaksi uraa: Ei onnistu millään. Päiväkodin aukioloajat eivät riittäisi meidän työaikoihimme, kaksi matkatyöläistä ja voi lapsiraukkoja. Siinähän sitten av mammat jotka täällä kritisoivat kotiäitejä jotka uhraavat elämästään muutamia vuosia lapsille jaksaisivat soitella sossuntädeille kuinka lapset jäävät heitteille.



Järki hoi älä jätä!



Mulle riittää nyt lasten kasvatus kunnes nuorin 3v ja jos en kelpaa työmarkkinoille, niin sitten kouluttaudun uuteen ammattiin tai elän mieheni siivellä :) enkä häpeä laisinkaan, sillä tosiasia on se, ettei hänellä olisi ilman vaimoaan ollut mahdollista saada sekä asema että perhe. Nainen kun nyt vielä joutuu synnyttämään ja aina olen halunnut lapsia sekä niitä myös hoitaa, ei kuppia olisi nurinpäinkään voinut kääntää.



Oliko vielä jotain kysyttävää?

Jos elämänsä viettää kotirouvana lähes tulottomana ja sitten tuleekin joskus ero tai puolison kuolema tms, niin eleppäs sitten "ruhtinaallisilla" eläkkeillä loppuvanhuus.. =D

Heitän ilmaan kysymyksen. Naisiahan paljon pelotellaan sillä, että kun ukko jättää, niin kotona työnsä tehnyt nainen jää ilman mitään suojaa, puille paljaille. Kuinka paljon avioeroja tulee itse asiassa sen tähden tai osittainkin siksi, että perheet ovat liian kovilla, kun yhteiskunta asettaa naisille paineita työssäkäynnistä lasten ollessa pieniä ja tarvitessa vanhempia eniten? Vallitseeko perheissä todella sellainen epäluottamus avioliittoon, että naiset käyvät työssä varmistaakseen taloudellisen asemansa eron tullessa?

mina en tahtonut! jatin huippupalkkaisen duunin 7 vuotta sitten. nyt olen palannut pikku toimistohommiin 5tuntia paivassa kahtena paivan viikossa ja just sopiva. ymmarran kylla naisin jotka haluvat pitaa tyonsa. ymmarran myos naisia jotka eivat halua lapsia ollenkaan....

puheiden mukaan jatkaa kotiäitinä kakkosenkin kasvettua, mutta en ole niin kotiäiti tyyppiä ettenkö tartteis jotain muutakin kuin kodin ja lapset :)

Kyllä sitä haluaa muutakin tehdä.