Saako oikeasti paskaa isää solvata välillä lapsen kuullen?

mutta on ihan käsittämättömän tyhmää haukkua lapsen isä paskaksi! Mies on kuitenkin lapsen isä, vaikka ei "vuoden isä" -palkintoa saakaan...

no voisko sanoa vaikka että "isällä on aika paljon ongelmia, eikä se osaa mitenkään nyt olla sulle isänä..." tms. paska on vähän kova tapa sanoa asia..

Mun mielestä isän kuvatus on paska. Lapselle olen sanonut että se on luuseri. ja sitähän se on.



Ap

on tärkeämpää, että kun lapsi suree ja ikävöi paskaa luuserivanhempaa, että sen kanssa suree - että sen lapsen tunne on tärkein, ei sen paskan luuserius.

Muuten mä kyllä uskon siihen ettei omia tunteita kätketä lapselta. Jos ex jollakin hetkellä raivostuttaa, niin näyttää sen raivostumisen.

Lapsen mielen johdonmukainen myrkyttäminen toista vanhempaa kohtaan on sitten tietysti eri juttu, mutta mistään sellaisesta ap ei puhunutkaan.

on välinpitämätön. Mutta niin on lapsikin välinpitämätön. Joskus jos isä soittaa kerran puolessa vuodessa ja pyytää kylään, niin ei lapsi halua mennä. Sanoo, että isillä on tylsää, ja että ei saa nukuttua vieraassa paikassa. Menee mieluummin isän vanhemmille. Lapsella on isän puhelinnumero, ja olen joskus yrittänyt rohkaista lasta soittamaan isälle, niin ei lapsi halua.



Joo, ja en mä sitä isää hauku jatkuvasti, eikä se näyttele mitään isoa roolia täällä. Joskus vaan jos on ollut jokin tilanne, niin onpahan tullut todettua tosiasiat.



Ap

Ikävä tilanne sulla ap. Mun äiti teki juuri noin, kun minä olin lapsi. Siis mullakin isä lähti menee ja ei paljon välittänyt. Mulle jäi kyllä tosi ikävä maku äitini puheista ja nyt kun olen välini saanut isän kanssa kuntoon ja hän myöntänyt "huonon" isyytensä, niin äiti on ollut suruissaan, kun oli silloin niin tiukka ja "kovasanainen" koskien isää (joka siis teki helvetisti duunia, maksoi kyllä elatusmaksut jne.). Siis mun äiti on nyt itse sitä vähän harmitellut, miten tuli toimittua. En tiedä sun tilannetta, mutta kannattaa ehkä miettiä niitä sanamuotoja, miten usein haukkuu ja´miten. T. yksi tollasesta lapsena kärsinyt, kun se ISÄ on aina ISÄ lapsen mielestä, oli läsnä tai ei.

että lapsessa on puolet hänestä. Eli siis lapsi kyllä tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että on perinyt puolet ominaisuuksistaan isältään ja voi sitten alkaa toteuttaa huonoa elämäntapaa, kun kerran isäkin.

lapsellesi isäksi.... ja mitä se kertoo sinusta...

Alkoholisoitunut ressukka. Vanhenpani erosivat minun ollessa 6v.



Äiti ei koskaan haukkunut minulle isääni. Kertoi aina kuinka ihana ihminen oli ilman alkoholia. Miten laittoi ruokaa ja kuinka minua rakasti. Varsinkin tieto siitä, että isä rakasti minua kaikesta huolimatta, oli todella tärkeää kuulla. Ja tottahan se oli!

En minäkään halunnut mennä isän luo. Pelotti ja ahdisti. Isän äiti joskus " suostutteli " ja pakottikin sanomalla että on sentään isäsi. No, aina päättyi niin, että ukki tuli hakemaan pois kun ei sujunutkaan vierailut! Äiti ei koskaan pakottanut. Sanoi että saan ihan itse päättää.

Minun identiteetille ja naiseudelle on ollut äärettömän tärkeää tuo äidin käytös. Olen nyt aikuisena älyttömän kiitollinen siitä miten hän toimi! Jos haluat lapsestasi tasapainoisen ja haluat että hän kykenee aikuisena solmimaan tasapainoisen parisuhteen, lopetat lapsesi isän solvaamisen. Lapsesi on täysin viaton isänsä käyttäytymiseen, etkä sinäkään saa lisäpisteitä käytöksestäsi!



Voit sanoa että sinuakin harmittaa tuollainen käyttäytyminen, mutta että isä silti rakastaa lastaan, mutta ei oikein osaa sitä näyttää. Että ei tahallaan halua pahoittaa lapsen mieltä. Kannustaisin lasta kertomaan miltä tilanne hänestä tuntuu ja tukemaan ja auttaa lasta elämään tunteidensa kanssa.

Ole sinä aikuinen!

ja jos puhelimessa mäkätän exästa kaverilleni en ikinä sano nimeä taikka menen toiseen huoneeseen puhumaan.

Ei ole lapsen vika isän luuserius eikä se kuulu hänelle.

Mies on lapsen isä oli luuseri tai ei, kyllä sinussakin ap pientä luuseri asuu, koska käyttäydyt noin dorkasti.

kuulla niin paljon äitini vihaa isääni kohtaan että voisin ap vetää sua turpaan. Älä pahenna lapsesi valmiiksi pahaa oloa vaan ole myötätuntoinen, selitä järkevästi ilman tunnepitoista kiihkoa, että jotkut ihmiset on tunne-.elämältään sellaisia etteivät osaa kohdella lapsiaan oikein vaikka täydellinen lapsesi sen ansaitsisi. Jos siis kykenet sellaiseen. Hope so.



Todennäköisesti lapsesi tulee kantamaan sinulle kaunaa jos haukut isäänsä, haukku kääntyy varmasti sinua itseäsi vastaan.

vaikka ihan kamalasti tekis mieli täälläkin. Haukun sitä luuseria sitten muille ja lapsi haukkuu sitä mulle. Lapsi (10v) on jo tajunnut ihan itse että isä on paska, eikä kunnon isät käyttäydy noin. En varsinaisesti yritä puolustellakaan, kun lapsi sitä mulle välillä aina puhuu.

ettei kykene muodostamaan omaa mielipidettään oman tarkkailunsa perusteella. Tuossa iäsää vielä tukeutuu sinun mielipiteisiin. Odota muutama vuosi niin näet ettei ehkä olisi kannattanut kovin haukkua. Mies on kuitenkin lapsesi isä, hänell etärkeä ihminen ,vaikkei pysty täyttämään SINUN asettamaa roolia isänä, ja on sinun mielestäsi paska luuseri. Lapselleen hän on isä, ainut , koko elämänsä. Toki voi olla että pysty aivopesemään lapsei ettei hän koskaan kykene muodostamaa omaa mielipidettään isästään, vaan elää sinun mielipiteesi kanssa lopun elämänsä.

Kritiikkiä kyllä saa esittää.



Solvaaminen voi toki helpottaa sinun tunteitasi, mutta lapselle se voi olla ahdistavaa. Ajattele lastasi.

Lapsi tajuaa kyllä jossain vaiheessa, että äiti on myrkyttänyt hänen mielensä isävastaiseksi ja mitähän siitä mahtaa seurata?? Tuskin lapsi ainakaan riemuitsee äidinsä käytöksestä.



Ymmärrätkö ap, että isä on lapselle rakas riippumatta siitä, mitä sinä ajattelet ja tunnet. Loukkaat lastasi tuolla käytöksellä!!! Lasta tuolla tavoin tahallaan loukkaava äiti on luuseri ja sellaista onnetonta ja surkeaa äiti ei tarvitse puolustaa ja silittää.



Lapsesi tulee kääntämään selkäsi sinulle vielä jonain päivänä. Niin, että onnea vaan valitsemallesi tielle piru.

lapsesi isää.



Oma isäni oli alkoholisti jne. mutta silti mun ainoa isä. Olen edelleen katkera ettei äitini osannut pitää omia tunteitaan kurissa kun puhui isästäni. Olisi sitten ollut vaikka hiljaa jos ei mitään muuta sanottavaa ollut kuin ilkeää ja pahansuopaa.

Mitä tarkoitusta se palvelee, että totuutta ei sanota ääneen? Myös minun isäni oli epätäydellinen ja äitini myös teki sen selväksi, mutta tiesin aina ettei äitini mielipiteet olleet muuta kuin äitini mielipiteitä ja osasin kyllä kunnioittaa isääni niistä asioista joista syytä oli. Ettekö te myöskään sano ääneen että Kekkonen oli aika despootti ja Kataisen vaipat pitäisi vaihtaa?

mikäli ne jotenkin liittyvät lapseen. Eli jos lapsen isä petti sinua, sitä ei pidä kertoa, koska se on teidän parisuhteen asia. Jos isä jättää tulematta sovittuun tapaamiseen lapsen kanssa, ei pidä keksiä tekosyitä ja jos tietää oikean syyn niin sen voi kertoa. Mutta tällaisessakaan tilanteessa ei pidä ryhtyä haukkumaan tai solvaamaan isää, vaan sinun pitää olla aikuinen ja tukea ja kuunnella lastasi hänelle varmasti vaikeassa tilanteessa.

Se tuntuu lapsesta pahalle vaikket niin luulisikaan. Lapsesi identiteetti rakentuu myös sen varaan, millainen kuva hänellä on isästään. Kuten niin moni on jo sanonut, ole sinä aikuinen1

Puolet lapsesi perimästä tulee tältä isältä, ja lapselle on tärkeä kokea olevansa hyvä ja arvokas ihminen, kokonaan myös sinun silmissäsi.



Muista, että kun haukut lapsesi isää, haukut lasta itseään, koska tuon ikäinen lapsi, ja isompikin, hahmottaa itseään vanhempiensa varaan.



Jokaisessa ihmisessä on joitan oikeasti hyvää, puhu näistä hyvistä asioista lapselle.