Millaista on Montessori-päiväkodissa?

Ja kyllä siellä kehutaan lasta, eikä lapset päätä mitä laittavat päällensä. On tarkat säännöt ja käytöstavat. Leikkikoulussa on hiljaista ja rauhallista, lapset ovat rauhallisia tavallisia lapsia.



EI montessorissa ole tarkoitus, että lapset päättävät kaikesta. Ei todellakaan! Valinnanvapaus tarkoittaa, että lapsi voi päättää aikuisen antamissa raameissa. Eli jos Maijaa kiinnostaa kovasti aistimateriaalit hän saa niiden kanssa tehdä niin kauan kun kiinnostaa (siis silloin kun on työskenteluaika) ja sitten siirtyä oman mielenkiinnon mukaan esim. äidinkielen tehtäviin. Ja saman homman voi valita vaikka kaksi viikkoa joka päivä.



Tähän perustuu se, että montessorilapset oppivat usein aikaisin lukemaan ja laskemaan. Kun saa silloin harjoitella lukemista kun siihen on kiinnostus ja otollinen maaperä, taito tulee ihan itsekseen.



Mutta jos on kiinnostunut, tutustu montessoriajatuksiin netissä ja kirjastossa. Käy tutustumassa parissa leikkikoulussa.



Me ollaan oltu tyytyväisiä, lapsi on tasapainoinen ja menee hoitoon mielellään. Opettajat on tosi ammattitaitoisia ja painottavat hyviä käytöstapoja ja järjestystä.

Ainakin meidän montessori-päiväkodissa, että siellä ei ole varsinaisia leluja. Pelejä on ja pelaavat keskenään lautapelejä. Lelut on kehittäviä.

Vanhemmat joutuvat olemaan aktiivisesti mukana toiminnassa.

suosittele sitä. Päiväkodin ilmapiiri, henkilökunta, tilat yms. olivat ihanteelliset, mutta mitä enemmän näin päiväkodin arkea sitä pöntömmältä se tuntui. Lapset saavat tosiaan tehdä mitä vaan tai yhtälailla olla tekemättä mitään .... tietysti hyviä käytöstapoja pitää noudattaa.



Oma lapseni ei ollut innostunut esim. askartelusta tai piirtämisestä, niinpä hänen kädentaitonsa eivät harjaantuneet ollenkaan. Minusta Montessori-päiväkoti ei valmenna lasta normaaliin elämään ja kouluun. Eihän ihminen myöhemmässä elämässään saa tehdä aina vain sitä mikä sattuu huvittamaan! Lapsilla on siis liikaa valtaa - eivät totu ryhmässä työskentelemiseen ohjeiden mukaan toiset huomioon ottaen. Aina ei elämässä voi tehdä sitä mikä on kivaa. Ja lienee myös luonnollista, että lapsi valitsee sellaisia leluja/hommia, joissa on jo ennestään hyvä eli kaikki "osa-alueet" eivät välttämättä kehity.

ja kun joku oppi lukemaan niin pitivät keksikekkerit sen kunniaksi :)



Eli huomiovat kyllä kehityksen ja edistymisen.



Itse pidän enemmän steiner-jutuista, mutta tämän paikkakunnan montessori toteuttaa paremmin sitä perusajatusta niin siksi omani ovat siellä.



Eli lapsen työntekoa ja sen kunnioittamista ja ohjaamista. Aidosti lapsilähtöistä toimintaa. Säännöllisyyttä ja rutiineja ja turvallisuutta. Työrauhaa ja kunnioitusta toisia lapsia ja aikuisia kohtaan. Omatoimista tekemistä jne.

Lapseni montessoripäiväkodissa ei kyllä tuollaista vaatteiden "kierrättämistä" sallita. Jokainen pitää omat vaatteensa. Kehutaan ja kannustetaan myös.

Hiukan on kyllä mielestäni liikaa sitä, että lapset saavat päättää KAIKESTA, joten muun muassa pukeutuvat toistensa vaatteisiin. Välillä se ärsyttää, kun hakee lapsen kotiin ja sillä on ihan väärät vaatteet.

oli pari tuntia "leikkikoulua" = varsinaista Montessoriohjausta päivässä, muuten samanlaista kuin muissakin päiväkodeissa. Lapsi viihtyi hyvin.

En ole käynyt Montesseripäiväkodissa kuin tutustumassa yhden päivän ajan ja en ole ihan samoilla linjoilla suuntauksen kanssa esim. lasten kehumattomuudesta. Jos lapsi vaikka piirtää piirrustuksen niin aikuinen ei saisi reagoida siihen mitenkään, eikä missään nimessä kehua tuotosta ellei lapsi ensin itse sitä kehu.



Harva lapsi kuitenkaan osaa kehua itseään ellei ole jostain kuullut olevansa taitava.



Hyvää minusta oli leikkien alueet ja omien rajojen pitäminen.



Jos joku tietty pedagoginen suuntaus olisi valittava niin valitsisin reggiolaisen päiväkodin.

Entäs Steiner-päiväkodissa/koulussa? Mitä eroja/yhtäläisyyksiä näillä metodeilla on?

On siella kaksi aamup. viikossa. Montessorissa tehdaan kaikenlaisia kehittavia tehtavia Maria Montessorin oppien mukaisesti. On palikoita, palapeleja, tornin rakennusta, helmien pujottamista, maalausta, jnejnejne... Vapaata leikkiakin on, mutta ainakin meilla noita tehtavia painotetaan. Tytto tykkaa hommasta mielettomasti ja hanen keskittymiskykynsa on selvasti parantunut.

Montessori:

Montessoripedagogiikka on uskonnoista riippumaton kasvatusfilosofia ja se perustuu italialaisen pedagogin Maria Montessorin luomaan metodiin. Menetelmän ytimenä on lapsen tarkka havainnointi ja huomioiden teko hänen kehityksestään. Tarkkailun ja tehtyjen huomoiden avulla ohjaaja saa oleellisen tiedon lapsen kehitystasosta ja siitä miten hänen tulee ohjata lasta kehittymään ja millaisia oppimivälineitä hänen tulee lapsen oppimisen tueksi tarjota.



Välineistö

Montessorivälineet ovat osa montessoriympäristöä, jonka tulisi olla kasvattava, rauhallinen ja omaan itsenäisyyteen ja innostukseen kannustava ympäristö. Montessorivälineet jaotellaan arkipuuhiin, aistimateriaaleihin, äidinkieleen ja matemaattisiin välineisiin sekä kulttuurin välineisiin.



Steiner on enemmän uskonto kuin pelkkä opetusmenetelmä:

Steinerkoulut ovat 12-vuotisia luokallisia yhtenäiskouluja, jotka perustuvat antroposofian luojan, aikaisemmin myös teosofisessa liikkeessä vaikuttaneen itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämään pedagogiikkaan. Suomessa toimii 22 steinerkoulua, joilla on opetuksenjärjestämislupa. Lisäksi on kolme koulua, joiden toiminta vastaa kotiopetusta, ja 38 yksityistä steinerpäiväkotia (2008).



Steinerkoulujen kasvatustavoitteet ovat terve ja rauhallinen kasvu lapsuusvuosina, laaja-alainen yleissivistys ja käytännölliset elämäntaidot sekä nuoren vähittäinen kehittyminen kohti vapaata ja vastuullista aikuisuutta.



Steinerpedagogiikan perustana on Steinerin antroposofiseen ajatteluun pohjautuva ihmiskäsitys. Sen mukaan inhimillisen kasvun idut ovat löydettävissä kasvavasta itsestään. Steinerpedagogiikka vaatii kasvattajaa etsimään sellaisia virikkeitä, jotka sopivat kasvatettavalle yksilölle.



Steinerkoulujen opetussuunnitelma rakentuu antroposofiselle käsitykselle elämän seitsenvuotiskausista.

Hiukan on kyllä mielestäni liikaa sitä, että lapset saavat päättää KAIKESTA, joten muun muassa pukeutuvat toistensa vaatteisiin. Välillä se ärsyttää, kun hakee lapsen kotiin ja sillä on ihan väärät vaatteet. Muuten hoitajat mukavia, heitä paljon, toimintatuokiot kiinnostavat lasta ja ilmapiiri on kannustava. Ideahan on, että jokaista lasta autetaan löytämään omat voimavaransa ja kehittämään niitä. Siinä on mielestäni onnistuttu hyvin meillä!

en ole ihan samoilla linjoilla suuntauksen kanssa esim. lasten kehumattomuudesta. Jos lapsi vaikka piirtää piirrustuksen niin aikuinen ei saisi reagoida siihen mitenkään, eikä missään nimessä kehua tuotosta ellei lapsi ensin itse sitä kehu.

Juttelin kerran ohjaajan kanssa, joka päivitteli sitä kuinka vähän suomalaisia lapsia kannustetaan (kodeissa) ja heidän oppimistaan kehutaan vasta sitten kun kaikki menee täysin oikein eikä jo opettelu vaiheessa.

Eli lienee näissäkin sitten päiväkoti ja ohjaajakohtaisia eroja ( meidän pk:ssa ei myöskään vaihdeltaisi vaatteita lasten kesken)