Mistä voi johtua jos mukava ja kiltti lapsi ei oikein saa kavereita

Just mietin samaa että pitääkö tästäkin kilpailla? Aika lapsellista sulta nro 41 oikein laskea ihan että kuinka monena iltana tyttärelläsi on kavereita tai käy jonkun luona! Mä taas uskon ettei äidin aktiivisuudella oo juuri mitään merkitystä. Sitä paitsi miettisin sitäkin, että onko sekään välttämättä hyvästä ettei tyttäresi yhtään pysty olemaan yksinään? Mitä hän pelkää sitten? Onko rauhaton luonne vai?



Just joku asiantuntija sanoi jossain että vanhemmuudesta on tullut kilpailu. Yritetään kehittää mahdollisimman kehittynyt lapsi, jolla vanhemmat sitten saavat ylpeillä! Surullista:((((!!

En ehtinyt vielä lukea koko ketjua, mutta laitan pikaisesti esimerkin kuinka meillä aikoinaan hankittiin hyvä ystävä.



Rakensimme talon uudelle asuinalueelle ja samalla alueella on todella paljon eri-ikäisiä lapsia, joten kavereista ei luulisi olevan puutetta. Eräänä iltana taas juttelimme samalle kadulle rakentavan perheen vanhempien kanssa ja puheeksi tuli tietenkin lapset. He mainitsivat kuinka heidän saman ikäinen eri sukupuolta kuin meidän lapset oleva lapsensa on kovin hiljainen ja ujo, eikä siten kovin helposti saa hankittua kavereita. Siinä sitten sovimme ehdottavani omille lapsilleni, jotta menisivät hakemaan tätä "naapurin" lasta ulos leikkimään.



Tästä pienestä vanhempien puuttumisesta lasten kaverihankintoihin poiki jo seitsemän vuotta kestänyt ystävyys, jota ei ole himmentänyt edes nykyinen 200km välimatka. Lapset ovat siis eri sukupuolta, mutta ovat aina viihtyneet erinomaisesti yhdessä, kaikki kolme. Joskus tosin on kolmas porukasta tullut yksin kotiin, kun ei mahtunut mukaan leikkiin, mutta tämä on aina ollut väliaikaista. Nykyään lapset vierailevat toisillaan lomilla ja joskus viikonloppuisin. Tämä toki vaatii myös vanhemmilta aikaa, jotta lapset saadaan kuskattua junalle ja takaisin.



Lisäksi meidän lapsilla on yleensä kaikki kaverit eri sukupuolta. Toki koulussa ovat samaa sukupuolta olevienkin kanssa. Kannattaa myös tämä huomioida kaverihankinnoissa, ettei aina tytöllä tarvitse olla tyttökaveria ja pojalla poikakaveria. Joidenkin mielestä meidän lapset saattavat olla outoja, mutta mielestämme he saavat itse valita kaverinsa, kunhan pysyvät kaidalla tiellä jatkossakin.

Sitä olen omankin hiljaisen poikani kohdalla miettinyt, että jospa hän viihtyisikin paremmin tyttöjen seurassa? On niin rauhallinen että ehkä joku tyttö olisi sopivampi kaveri. Useimmat pojat luokalla ovat sellaisia römypellejä, vauhdikkaita ja rääväsuita... Tässä naapurissakin on yksi samanikäinen tyttö, pitää varmaan viedä poika sinne joku ilta leikkimään... Tai siis mennään muka kahville ja nähdään miten tilanne kehittyy...

34 ja joku muu numero: Nyt on tajuttava, että tässä puhutaan kahdesta eri asiasta. Pitää ymmärtää, onko lapsella joku ongelma vai onko ongelma vain aikuisen päässä. Aivan kuten 34 kirjoittaa, lapsihan voi vallan mainiosti viihtyä paljon yksinkin jne. TÄmä on ok eikä aikuisten tästä pidä huolestua. Meitä on moneen junaan. MUTTA se mitä tässä ei 34:kään tajua tai tuo esille on se, että tuo kaverittomuus voi olla LAPSELLE ongelma. Silloin asia tietenkin on myös vanhemman ongelma, ja hän voi omalla aktiivisuudellaan kenties jotenkin auttaa.



Siis minä ainakin lukisin tuon ap:n ongelman, niin että nimenomaan lapsi itse HALUAISI olla muiden kanssa enemmän eikä pitkälti itsekseen. Mutta kun ei löydy kavereita.



On siis tajuttava kummasta tässä on kyse:



1) Lapsen ongelmasta ja hänen jollain lailla kärsimisestä kun ei ole kavereita.

2) Vai onko kyse vanhemman kuvitellusta huolesta, "kun meidän lissulla" ei ole yhtä paljon ovelle koputtelijoita kuin naapurin matilla.

1) Lapsen ongelmasta ja hänen jollain lailla kärsimisestä kun ei ole kavereita.

2) Vai onko kyse vanhemman kuvitellusta huolesta, "kun meidän lissulla" ei ole yhtä paljon ovelle koputtelijoita kuin naapurin matilla.

-- Se on vaan se, että meidän poika ei aina edes KERRO kaipaako kavereita vai ei. On aika sulkeutunut. Joskus voi yhtäkkiä paistaa läpi että haluaisikin kavereita tänne vaikka on hetki sitten ollut tyytyväisen oloinen. Siinä on vanhempana aika vaikea ajoittain tietää pitäisikö ongelmalle tehdä jotain, vai antaa ajan kulua.

aina syrjitään. Onko näin ollut aina vai vasta nyt viimeaikoina? Tuonikäisillä ne kaveripiirit nimittäin vaihtelee niin usein, että tilanne voi olla ihan erilainen parin kuukauden päästä. Pyytääkö lapsesi usein kavereita teille leikkimään? Entä jos lapsesi voisi valita vaikka 3 tyttöä luokaltaan, ja pitäisit heille vaikka lettukestit ihan vaan vaikka kevään kunniaksi? Tällä tavoin hän voisi niihin "piireihin" päästä mukaan. Mutta, valitettavasti tuonikäisillä se usein menee niin, että jostain syystä vaan jotain aina syrjitään. Joku luokan vahva persoona ehkä puhuu pahaa, ja muutkaan ei sitten uskalla olla kavereita, etteivät joudu itse silmätikuiksi. Mitä opettaja on tehnyt asialle?

oikein osaa "liittyä" porukkaan? Rohkaisua hän varmaan kaipaa. Muistan omasta lapsuudestani kun minulla ei ollut oikein kavereita että se kontaktin ottaminen toisiin jotenkin pelotti, ei tiennyt kenen kaveriksi olisi ryhtynyt kun koulussa oli niin paljon "vierasta" porukkaa ja välillä tuntui ettei ole oikein mitään annettavaa itsestä toisille. Oma tytär on eskarilainen ja olen huomannut hänessä myöskin samanlaisia piirteitä. Olen koittanut rohkaista ja tyttäreni onkin saanut tuttuja helpommin kuin minä aikoinaan ja häntä ei onneksi kiusata niin kuin minua kiusattiin eskarissa.

Ja kun nämä IN- tytöt päättävät, että jonkun kanssa ei leikitä, niin ei sitten leiki kukaan miellyyttääkseen noita.



Muuttamínen ei auta.



t. eräs out-tyttö

Ennen kuin muuttaa, niin voisitteko sopia luokkakavereiden vanhempien kanssa yhteisistä leikkihetkistä. Kutsutte niitä luokkalaisia teille leikkimään. Entä löytyisikö yhteinen harrastus jonkun luokkakaverin kanssa?



Minusta noin pieniä ei pidä jättää yksin selviytymään ystäväsuhteiden luomisessa.

Kyllä ala-asteella opettajalla on suuri valta luokan kaverisuhteiden onnistumiseen!

Opettajaan pitäis pitää huoli, että kaikilla on kaveri ainakin kouluaikana.

Onko tyttösi "liian" kiltti. Jos se haluaa olla mukava kaikille ja samalla muut tytöt ajattelevat, että se on tylsä kaveri, siis liian mukava. Uskaltaako tyttösi sanoa omaa mielipidettä tai ehdottaa leikkeja, vai antaako mieluummin muiden päättää? Lähinnä tuollainen lapsi olisi kiltti, mutta silti aika tylsä kaveri, jos joutuisi kaiken itse keksimään, kun toiselle kelpaa kaikki ehdotukset, jännemmät tytöt sit saattavat olla niitä ykköskavereita, kun niiden kanssa on hauskempaa. Jos näin on niin tyttösi tarvitsisi vähän kannustusta olla rohkea, eikä aina ensisijaisesti mukava ja kiltti.

meillä on eskrilainen tyttö,kiltti ja mukava.Koulussa ei vaan pidä olla kiltti ja

mukava tällä hetkellä.Nyt pitää olla raju,itsekäs,määräilevä .Kiltit ja mukavat lapset jäävät vaille huomiota ja heidän "yli ajetaan" aina ja joka asiassa.

huolestunut äiti

jatkan vielä edelliseen.

mielestäni lettukestit ym ovat lahjontaa,jolla lapselle osteaan ystäviä.

onko sellainen ystävyys sitten aitoa,vai leikitäänkö lapsen kanssa vaan

uusien lettukestien ym toivossa.

on järjestää mahdollisuus paremmin tutustumiseen, ei lahjonta. Uskomatonta ettet tajua.

onko lapsesi jotain näistä:



-lievästi ylipainoinen

-pukeutuu rumiin/vanhoihin/kuluneisiin vaatteisiin

-ei ole samanlaisia koulutarvikkeita/leluja ym. kuin kavereilla

-rumempi kuin muut?



Tiedän, että moni älähtää. Minäkään en sano, että nämä asiat saisivat vaikuttaa, mutta totuus on, että ne vaikuttavat. Vaikka kuinka ideaalisessa maailmassa me vanhemmat haluaisimmekaan elää, totuus on jotain muuta. Ajat ovat lisäksi muuttuneet, kyllä ainakin tyttäreni luokalla nämä kaikki yllämainitsemani asiat ovat aikuisen silmissä jopa naurettavan tärkeitä. Ei vaan minun lapsuudessani, mutta olen oppinut, että peliä on pelattava ajan hengen mukaan.

Eli Ap mainitsi ominaisuudet mukava ja kiltti. Valitettavasti nuo ominaisuudet ovat arvokkaita vasta myöhemmällä iällä, koulumaailmassa suosituimmuus nousee ihan muusta. Tietenkin jos joku on superilkeä tms. ei varmasti saa paljon kavereita. Mutta kun lähtökohtaisesti kaikki kuitenkin ova ihan mukavia ja kilttejä, vaaditaan muutakin, että saa kavereita. Tämä kuulostaa hirveältä mutta näin se vain tuntuu olevan.

voi tulla kateutta, ja se taas aiheuttaa sen, että jää yksin.

Ei se nyt niinkään ihan mene, että kiltit jää vaille huomiota. Lapselle pitää myös vanhempien opettaa sitä, että miten lapsi voi itse aktiivisesti mennä ottamaan kontaktia. Voi olla myös niin, että toiset lapset eivät vaan tule vetäneeksi sellaista syrjäänvetäytyvää lasta leikkeihin mukaan. Toiset lapset voivat myös tulkita, että vanhempien näkökulmasta "kiltti", joka voi myös tarkoittaa passiivista, ei edes halua leikkeihin, jos tämä kiltti lapsi ei sitä itse mitenkään ilmaise.



Tuollaisella "muut lapset on hirveitä rajuja, itsekkäitä ja määräileviä ja meidän kiltti mussukka täydellinen" asenteella teette vaan hallaa lapsellenne. Näyttäkää itse vanhempana esimerkkiä, MITEN niitä kavereita voi yrittää saada. Vaikkapa just tuolla, että ihan itse kutsuu heitä kylään. Tai että lapsi itse kysyy, voiko tulla leikkiin mukaan.



Minua ärsyttää tälläinen asenne, että kiltti eli hiljainen lapsi olis automaattisesti jotenkin "mukavampi" kuin ulospäinsuutautuvampi lapsi. Eiköhän aika monenlaiset ihmiset voi olla mukavia ja kilttejä - ei vaan hiljaiset ja passiiviset ihmiset?



Ja harrastuksista voi koettaa löytää myös lapselleen kavereita. Mutta täytyy nähdä se vaiva, että niitä kutsutaan myös kotiin leikkimään, ei ne suhteet muuten syvene ystävyydeksi.

niin heti olisi myös kamalan mukava. Nyt en puhu ap:n lapsesta vaan ylipäätään. Niitä mukavia ja kivoja lapsia on niin niissä hiljaisissa kuin räväköissä, ja päinvastoin. Joku hiljainen ja arka lapsi saattaa yhtähyvin olla luonteeltaan ei-niin-miellyttävä kuin joku räväkkäkin. Ja valitettavasti nämä hiljaiset on usein niitä tylsiä kavereita, jotka aina menevät muiden mukana, eivät ikinä itse keksi mitään kivaa tekemistä. Sellaiset kaverit on suosittuja, jotka on omatoimisia ja joiden kanssa on oikeasti hauskaa, ja jotka keksivät aina kivoja leikkejä.

esim. näin keväällä jos tyttö ottaa vaikka hyppynarun kouluun, niin takuulla saa heti kavereita mukaan hyppimään! Tai twist-narun tms.