Mikä auttaa kestämään synnytyskivun?

Epiduraalipuudutus. Olin valmistautunut kovasti henkisesti, äänittänyt musiikkia ja suunnitellut selviytymistrategioita. Kun supistukset alkoi ajattelin sanatarkasti niin että tässä ei mitkään mielikuvaharjotukset auta

olen synnyttänyt viisi kertaasekä kivunlievityksellä että ilman. Viimeinen synnytykseni sujui kuitenkin ensimmäistä kertaa niin että tunsin itse olevani tilanteen herra. Minua auttoi nimittäin suunnattomasti ajatus että kädet ja ylävartalo ovat aivan normaalissa tilassa ja niissä ei synnytystuskat tunnu. Joka supistuksen aikana katsoin ja ajattelin käsiäni ja minua auttoi että pystyin ajatuksissani paikantamaan kivun alemmas vartaloon enkä antanut sille koko kehoa.

miljoonat naiset on sen tehneet aikaisemmin ja ajatus että se kestää vain hetken...

se, että valmistautuu kunnolla henkisesti. Synnytyskipu ei tapa, eikä se tee mitään pahaa, ja kun sen sisäistää, se ei tunnu enää niin pahalta. Siis kun sisäsyntyisesti ihminen kammoksuu kipua, koska se kertoo yleensä siitä, että jotain on pahasti vialla ja ihminen hengenvaarassa. Kun taas synnytyksessä mitä paremmin sen kivun kanssa toimii yhdessä, sen paremmin synnytys sujuu.§

Pystyin suhtautumaan näillä eväillä synnytyskipuun hyvänä kipuna, eikä se pelottanut. Ajattelin, että näin pitääkin tapahtua. Kipu tuo vauvan syliini. Pyysin kätilöä kertomaan koko ajan missä mennään ja että tapahtumat etenevät normaalisti. Siitä tuli helpottunut ja rauhallinen olo. Pyysin tätä jo siis ennen synnytystä, se luki papereissani.



Tsemppiä! Itse haluaisin vielä kerran synnyttmään :)



T: Kahden äiti

kipu saattaa kyllä olla aivan sietämätöntä. Toisilla on. siihen taas auttaa tehokas kivunlievitys ja empaattinen ja ammattitaitoinen henkilökunta.

kätilö neuvoi keskittymään niin, ettei anna kivun nousta päähän vaan pitää sen kivun siellä alhaalla ja keskittyy siihen. jonkun verran vaati alkuun harjottelua ja kätilön rauhoittelua ja neuvomista, mutta toimi. heti kun päästi kivun kokonaisvaltaiseksi niin oli paljon kovemmat kivut.

Itse en tajunnut keskittyä tekemään töitä kivun aikana, joten aikaa meni... kaikki tarmo meni kivun torjumiseen...sitten yhtäkkiä hoksasin ettei tästä näin tule koskaan valmista. Epiduraali sinänsä on hyvä, mutta minulle laittoivat väärin joten oli enempikin haittaa.. yleensä ei sen kanssa kuulema ole ongelmaa.

Pyydä kätilöä opastamaan ja neuvomaan suurimman kivun keskellä selkeästi, silloin keskittymiskyvyn puutteesta itse ei pysty niin hyvin toimimaan..



Minulla oli lisäksi ilokaasu mutten tiedä oliko siitä muuta kuin henkistä apua... keskityin sen hengittämiseen, kunnes lopussa jätin pois ja keskityin ponnistamaan...

Ilokaasu ja epiduraali auttoi aika hyvin.

auttoi mulla ihan loistavasti, ja sain myös epiduraalin... minulle ei myöskään tullut kertaakaan oloa että en olisi enää jaksanut/kestänyt kipua, vaikka paljon sattuikin. Siinä oli niin ihme mielentilassa... Ja menin tosiaan aivan kuutamolle siitä kaasusta, en olis uskonu et on nii huippu ainetta;)

No joo, mustaa huumoria.



Mulla oli niin kammottavan kivulias toinen synnytys, että olisin taatusti pamauttanut itseni hengiltä jos olisin aseen käsiini saanut. Ei auttanut ajatus vauvasta eikä mistään. En saanut kivunlievitystä (kun äitiä ei taaskaan uskottu) pyynnöistä huolimatta.



Ja kun se kipu ei edes auttanut vauvaa eteenpäin kun oli jumissa. Sitten vain eppari ja repeämät ja imukuppi ja fyysinen väkivalta ulkopuolelta että saatiin se rakas toukka ulos.

auttoi mulla ihan loistavasti, ja sain myös epiduraalin... minulle ei myöskään tullut kertaakaan oloa että en olisi enää jaksanut/kestänyt kipua, vaikka paljon sattuikin. Siinä oli niin ihme mielentilassa... Ja menin tosiaan aivan kuutamolle siitä kaasusta, en olis uskonu et on nii huippu ainetta;)

...mutta ihan turha mainostaa että jaksoi vaikka sattui. Eiköhän se epiduraali aika hyvin sen tuskan vie pois.

Minulla ehkä auttoi (tai nopeutti) se, että aina kovan supistuksen tullessa ja tuntuessa kestämättömältä ajattelin vauvan tulevan koko ajan alemmas ja alemmas...ja niinhän se tulikin. Ilokaasu ei auttanut.





nimim. 3 synnytystä ilman kivunlievitystä

Epiduraali on ollut loistava. Vikassa synnytyksessä sain epiduraalin kun 1,5 cm auki. Loppu synnytys kivuton ja miellyttävä. Positiivista oli myös tehokkaan ja empaattisen hoidon tuottama turvallisuuden tunne. Kipu lisää, jos tuntee ettei tule kohdelluksi oikein ja lämpimästi.

tai mikrossa lämmitetty jyväpussi toimi itselläni parhaiten.

Epiduraalia en ole ikinä jostain syystä saanut. Hirveintä oli ponnistuspakko lopussa, kun paikat ei olleet vielä auki ja ei saanut ponnistaa. Ponnistusvaihe oli myös kivuliain, tosin omat ponnistuvaiheeni on kestäneet alle 5min, joten sitä kärsimystä ei pitkään kestänyt.

ja vaivanpalkkana saa vauvan

ja epiduraali oikeaan kohtaan

olin niin kertakaikkisen kypsä olemaan raskaana. Kun tiesi, että synnytys oli vihdoin käynnissä ja kipu liittyi siihen, että oma vauva on nyt syntymässä, niin itse olisin kestänyt paljon pahempaakin kipua. En tahdo vähätellä kivun määrää, mutta omalla kohdallani se ei ollut mitenkään tapaavaa, omaan erikoiseen synnytyskuplaan vievää kylläkin. Keskityin ajattelemaan, että kohta näen vauvamme, en niinkään kipuun. Tunsin myös voitonriemua siitä, että vartaloni toimi oikein ja synnytys käynnistyi, kun lapsi oli valmis.



Minulla on tosi paljon ystäviä, jotka ovat saaneet viime aikoina vauvan ja suurimmalla osalla on aika samanlaisia kokemuksia. Ei se mitään herkkua ole, mutta raskauden loppuvaiheessa olokaan ei ole mitään herkkua. Tilanne ei siis ole se, että kesken normaalin elämäsi joudut kamalien kipujen kouriin, vaan 9 kk odotuksen ja tuskaisen mahan kantamisen ja muiden vaivojen lopuksi sitä kyllä kestää sen paremmin kuin ajattelisikaan.

kuule sori et jaksoin:D Halusin vaan tuoda sen näkökulman et välttämättä kivut ei oo sitä luokkaa että haluis kuolla. Musta oli ainakin tosi kiva kuulla raskaana ollessani et ei se niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljoo satu ku odotin tietty pahinta.

kaksi "luomusynnytystä" ja yksi käynnistetty epiduraalisynnytys takana ja pahimmat kipumuistot ovat tuosta epiduraalisynnytyksestä. Se oli tosin kaikkein pisinkin.

Näihin luomusynnytyksiin lähdin asenteella, että otan kivun vastaan, keskityin pitämään lihakset rentona. Viimeisessä synnytyksessä kokeilin "synnytyslaulua", eli lähinnä vokaaleiden hyräilyä ja hengittämistä ja se oli tehokasta!

sellaiselta s pahin kipu minusta tuntui, tosi repivää. Mulla meni vedet ensin, joten en tiedä minkälaisia supparit olisi olleet vesien kanssa, paljonkin pehmeämpiä?