Lue keskustelun säännöt.
Tyyttöni luokalla on vain 6 tyttöä, joista 3 on lestadiolaista. Nyt tytön
27.02.2009 |
paras kaveri vielä muuttaa pois ja olen huolissani tulevista kaverisuhteista eli miten riiittää kavereita kun luokalla noin vähän tyttöjä. Ei ole myöskäänn rinnakkaisiluokkaa. Niin mietin siis tuota asiaa, että eikö yleensä ole niin että lestadiolaiset eivat pahemmin kaveraa ei-uskovaisten kanssa. Olemme myös uusioperhe, joten varmaankin heidän mielestään huonoa seuraa. Ainakin luin eräästä lehdestä, jossa lestadiolaisperhe kertoi haluavansa muuttaa pois alueelta koska siellä asui niin paljon "rikkonaisia perheitä".
Eli aika vähän potentiaaliisa kavereita. Toki ylemmiltä tai alemmilta luokilta voisi saada kavereita mutta se ei ole niin helppoa ujolle. Harmi kun noin vähän tyttöjä luokalla, kellään vastaavaa tilannetta tai vinkkejä?
Kommentit (4)
uusin "siionin kevät" lehti. Siellä oli juuri tästä kaunis kertomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni oli kouluaikana lestadiolaiskaveri, jonka kanssa siis koulussa vietettiin aikaa. Koulun jälkeen ei niinkään oltu tekemisissä (kummallakin omat kaverit kodin lähellä).
Meidän naapurissa asuu (molemmin puolin siis) kaksi lestadiolaisperhettä: toiseen ei saa "mitään otetta" (siis en esim. ole varmaan sanaakaan vaihtanut tervehtimistä lukuunottamatta perheen äidin kanssa), toinen kanssa ollaan paljon tekemisissä. Samalla tavalla kuin ei-lestadiolaisten naapureitten kanssa, joittenkin kanssa ollaan tekemisissä ja joittenkin ei.
Kyllä mun mielestä vieläpä asenne toisiin on muuttunut avoimempaan suuntaan (molemmin puolin) siitä mitä se oli pari vuosikymmentä sitten...
Itse olen ollut ala-asteella paras kaveri lestadiolaisperheen tytön kanssa 4.-6.lk. Jatkoimme painotusten takia eri yläasteelle, mutta yhteyttä on pidetty näihin päiviin asti. Täytyy myöntää, että olin välillä kateellinenkin hänelle lukuisista sisaruksista sekä hänen lestadiolaisten kavereiden porukastaan, jonka kanssa hän vietti erikseen aikaa (eikä minua kutsuttu). Mutta olimme silti todella paljon yhdessä enkä koskaan tuntenut, etten olisi ollut heille tervetullut. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka paljon hänen uskontonsa vaikutti hänen myöhempään elämäänsä (mm. puolison valinta), silloin lapsuudessa asia oli minulla tiedossa, mutta ei siitä juuri puhuttu (mitä nyt ärsytti kun hän ei voinut katsoa esim. elokuvia). Itse olin tuolloin tapakristitty... Eli siis, riippuu täysin perheestä.
Eikä teidän uusperheellisyydellänne ole mitään väliä. Me olemme kaikki sitä samaa epäuskoisten porukkaa, riippumatta siitä mitä oikeasti olemme.