Lue keskustelun säännöt.
Mieheni lapsi?Mitäs sitten käy?
23.03.2009 |
Eli:
Miehelläni on mitä luultavimmin lapsi, mutta mitään testejä tai tunnustamisia ei ole mieheni osalta tehty. Entinen nainen vaan on todennut, että asia todennäköisimmin on näin. Naisella on jo ollut raskausajasta lähtien toinen mies, ja hänen kanssaan nainen tahtoikin lapsen kasvattaa, joten mieheni on sanonut ettei halua osallistua lapsen elämään. Nainen, sanotaan vaikka Iidaeeva, on naimisissa miehensä kanssa nykyään, mutta luulen, että ovat menneet naimisiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Kuitenkin, jos tuon iidaeevan mies on sanonut olevansa lapsen isä, niin voiko lapsi tai iidaeeva myöhemmin haluta tutkituttaa isyys mieheni kohdalta?Jos vaikka iidaeevan ja miehen suhde kariutuu tms. Ja jos voi, niin voiko mieheni kieltäytyä?Entäs sitten, jos joskus käy niin, että pakosta tutkitaan ja todetaan, että mieheni on lapsen isä, niin voisko jossain tilanteessa käydä niin, että jos minä ja mun mies ollaan naimisissa, minä kuolen, ja mies saa mun perintöä, ja sitten kun mies kuolee niin periaattees tämä sen iidaeevan lapsi saisi mun omaisuutta?Kertokaa mulle kaikkea mitä tiedätte asiaan liittyen, koska mua vaivaa..
Kommentit (7)
isyyden, niin asiassa ei pitäisi olla enään mitään epäselvää. Ja iidaeevaa uhkaa vähintäänkin sakot jos myöhemmin tuo esille toisen isäehdokkaan. Isyydentunnustuksessa täytyy olla täysin rehellinen jos on muita mahdollisia isäehdokkaita,äiti siis allekirjoittaa paperin jossa vakuuttaa tunnustavan isän olevan ainut mahdollinen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suretko ihan oikeasti nyt sitä, että joskus hamassa tulevaisuudessa sun omaisuutta menisi sun miehen biologiselle jälkikasvulle KUN SÄ ITSE OLET JO KUOLLUT? Sitä paitsi sun mieskin on omituinen kun ei halua olla mukana oman lihansa ja verensä elämässä. Anteeks, mä yleensä vältän näitä haukkumisvastauksia, nyt on vaan huono päivä ja hiukan napsahti. Piruakos tää mulle edes kuuluu.
ja luulenpa, että useimmat meistä omalla kohdallaan miettisivät näitä samoja asioita, perintöä myöten.
Minusta tuo adoptioneuvo on hyvä. Sosiaalinen isä saisi lapsen oikeasti omakseen ja biologinen isä, jolla ei ole halua mutta ei myöskään mahdollisuuksia hoitaa lasta kuin omaansa, vapautuisi siitä. Äidin ei tarvitsisi tasapainotella kahden miehen välillä eikä pelätä, että biologinen isä jossain vaiheessa alkaa vaatia oikeuksia lapseen. Lapselle taas ei voisi kukaan väittää, että isä ei ole hänen isänsä, kun se olisi virallistettu adoption kautta.
ja muistaakseni siinä on joku aika, milloin isyys pitää tunnustaa tai vaatia selvitys. Ei miehen tartte adoptoida, jos on mennyt naimisiin ennen lapsen syntymää, tai on tunnustanut lapsen muuten.
Jos tällä "Iidaeevan" lapsella ei ole syntymätodistuksessa merkittynä isää (eikä isää ole myöhemminkään vahvistettu) on tällä lapsella oikeus vaikka kuusikymppisenä selvittää onko ap:n mies hänen isänsä. Tämän selvityksen voi myös tehdä jo senkin jälkeen kun ap:n mies on kuollut (jos lapsi haluaa mukaan perinnönjakoon).
Perimisestä noin muuten. Jos sinä ap kuolet ennen miestäsi ja miehesi perii sinut niin jos tämä "iidaeevan" lapsi tulee jossain vaiheessa todetuksi miehesi lapseksi (vaikka tosiaan miehesi kuoleman jälkeen) niin tämä lapsi tietenkin perii isänsä (ja samalla sinun omaisuuttasi ap). Tämän voi toki estää tekemällä testamentin niin että ap:n mies perii ap:n mutta testamentin mukaan tämän kuoltua ap:n omaisuus palautuu hänen sukuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannatan adoptiota. Selkeintä myös lapselle.
uusi mies adoptoi lapsen. Silloin miehelläsi ei ole enää mitään velvollisuuksia, oikeuksia eikä muutakaan lapsen suhteen. eri asia on inhimilliset tekijät, eli todennäköisesti lapselle tulee joskus isompana tarve tavata biologinen isänsä. Silloin ottaisin hänet avosylin vastaan, koska lapsen vika ei ole, että hän on tullut maailmaan. Mutta adoption tarjoaminen olisi varmasti tässä tilanteessa kaikille kaikkein paras ja reiluin vaihtoehto. Se vaatinee ensin isyystestin.