Lue keskustelun säännöt.
Apua... Mies lahdossa 400km:n paahan toihin 6 kuukaudeksi ensi tiistaina...
26.02.2009 |
Ja mina raskaana viikolla 32. : o Odotan kolmatta ja olen kotiaiti. Muut lapset 5v ja 2 1/2v.
Miehelle ilmoitettiin, etta tuo tyokeikka on hoidettava, koska firmalla ei ole muutakaan tarjottavana (Asumme ulkomailla, eli mitkaan Suomen jutut ja lait eivat pade tassa tapauksessa). Eli lahdettava on tai mentava kortistoon... : ( Mies paasee kotiin kylla joka v-loppu.
Minulla ei tietenkaan ole taalla perhetta ja miehen kaikki perheenjasenet ovat kokopaivatoissa. Minulla on tukiverkostona kaksi ihanaa kaveria, mutta hekin ovat nyt kumpikin raskaana ja odottavat neljansia lapsiaan (Irlannissa ollaan...), eli ihan kauheasti apua en voi pyytaa... Muut kaverit asuvat lahikaupungissa, jonne on puolen tunnin ajomatka.
Olemme miehen kanssa yrittaneet pohtia, miten paasen synnarille ja kuka vahtii lapsia sen ajan...? : o Mies paasee kylla lahtemaan toista heti, kun menen synnyttamaan, mutta hanen ajomatkansa kestaa noin 6 tuntia minimissaan.
Isani on tulossa tanne jossain vaiheessa pariksi viikoksi, samoin aitini sen jalkeen, mutta jaa useita viikkoja, jolloin olen aika yksin.
Tsemppia kaivataan. : ) Sanokaa, etta parjaan kolmen pienen lapsen ja yhden ison koiran kanssa yksin..
5 v on jo onneksi koulussa, joten hanta ei tarvitsee viihdyttaa kuin iltapaivisin. 2 1/2 v kay muutaman tunnin viikossa montessorileikkikoulussa. Pystyn kylla pyytamaan naapureilta apua kouluunviemiseen.
Lahinna pelotta olla yksiniltapaivat, yot ja illat, ei ketaan aikuista seurana ja vastasyntynyt vauva tississa koko ajan kiinni... Puhumattakaan tikeista ja verenvuodosta, vasymyksesta ja vastuusta... Mita, jos jotain tapahtuu? Miten ihmeessa saan nukuttua, kun nyt jo pelottaa olla se ainoa vastuullinen ihminen koko talossa? Herailen nyt jo aamuyosta murehtimaan.Onko muilla ollut mitaan vastaavia kokemuksia? Oletteko selvinneet hengissa...?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiirissäni olen ollut moneen muuhun verrattuna tosi lujilla, mutta en kyllä noin kovilla kuin sinä. Ainoa todellinen kannustus, mitä voin tarjota on se, että uskot selviäväsi ja että asiat eivät mene useinkaan huonoimpien vaihtoehtojen mukaan. Älä menetä hermojasi vaan usko, että saat tarvittaessa ihan varmasti apua.
Me asuimme ulkomailla kolmen lapsen kanssa ja mies joutui aina välillä lähtemään kuukauden reissuun Suomeen. Meillä nuorin oli tosin silloin jo 5 kk vanha, vanhin 4-vuotias ja koira meilläkin. Harmillisinta oli se, että lapset sairastivat paljon. Jouduin käymään lääkärissä harva se päivä ja sitten kanniskelemaan kaikkia öisin vuorotellen. Niinä öinä opin itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin tai sen jälkeen. Tiedän, että ihan pienet jutut eivät minua kaada ja kaikki menee kuitenkin lopulta ihan hyvin ja parhain päin. Opin luottamaan siihen klassiseen juttuun, että elämä kantaa. Kun olin oikein poikki aamuyöstä ja itkin itseni uneen, seuraava päivä olikin paljon parempi.
Ota kaikki tarjottu apu vastaan kursailematta. Ja luota itseesi, ne ovat minun vinkit.
Ootko tottunut olemaan lasten kanssa paljon yksin ? Miten oot yleensä selvinny synnytyksistä ?
Jos tiukka paikka tulee, niin onko teidän mahdollista mennä Suomeen joksikin aikaa ?
Tiukille joudut joka tapauksessa, mutta voi tulla myös toivottomia tilanteita eteen, jos kaikki ei mee ihan nappiin. Puoli vuotta on kyllä pitkä aika eikä järjestely välttämättä ole kovin hyväksi parisuhteelle. Mutta itse tunnet itsesi.
Poika on jo koulussa, eika sielta voi olla pois viikkokaupalla tai tulee sossu peraan... Oppivelvollisuus alkaa 5 v. : / Lentaminen ei myoskaan onnistu myohaisilla viikoilla. Muuten oisinkin tunkenut itseni vakisin kattarille synnyttamaan... ; )
Taa tyokeikka tuli kylla nyt niin pahaan saumaan, etta huh! Ja taysin yllattaen. : / Mieskaan ei ole kovin innoissaan asiasta. Ollaan totuttu jakamaan kotihommat ja lastenhoito, paitsi tietysti paivisin mina olen ollut se ainoa aikuinen, joka on hoitanut hommat.
Kahden kanssa ei pelottaisi, mutta kun se vastasyntynyt lisataan tahan yhtaloon, niin... Kahden kanssa rutiinit on tutut ja toistuvat, mutta muistan kylla ne ekat viikot pikkuvauvan kanssa... Se on yhta sumussa elamista ja kun pitaisi yksin kantaa ihan kaikesta vastuu viela paalle. Poika pitaa saada ajoissa kouluun, laksyt tehda, tyttoakin pitaisi viihdytta ja siivotakin... Taidan kylla yrittaa palkata edes siivoojan muutamaksi viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku suomalainen tukemaan lasten kielitaitoa... Hmmmm... Katsellaan...
ap
Enpä keksi ite muuta mutta oli vaan pakko sanoa että voimia sulle. Toivottavasti joku muu pystyis hoitaa työkeikan miehesi puolesta. Mäkin venyn kyllä tarvittaessa paljonkin mutta jos oisin ollu yksin kun meiän kolmas syntyi oisin kyl ollu suoraan sanottuna kusessa. Tää ei kyl tainnu nyt auttaa:) Mutta tosiaan oisin kyllä selvinny siitä huolimatta.
Mies saa vapaata huimat 2 paivaa tullakseen mukaan synnytykseen...