kaipaan apua nyt suhdeongelmaan...pikaisesti..

eikö kukaan osaa antaa neuvoja?

Jos ihminen vain nukkuu eikä edes peseydy hän voi olla masentunut tai alakuloinen. Ehkä hänellä ei riitä energiaa edes itsestään huolehtimiseen, eli vielä vähemmän perhe-elämään tai uuteen vauvaan..

mutta voipi olla myös niin, että hän nyt vain on sellainen, erilainen kuin entinen miehesi.



Jos olet tuntenut hänet vain vähän aikaa, et voi varmasti tietää, millainen hän on arjessa, kun ei koita tehdä sinuun hyvää ensivaikutusta. Tuollaisia ihmisiä on olemassa, ja heillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat. Tietysti voit yrittää jutella hänelle asiasta, mutta vaatii aika paljon, että vanha koira oppisi uusia temppuja. Kokemusta on...

mutta toinen asia olisi LAISKUUS.



Olisi ihana jos hän joskus hieroisi vatsaa(vauvaa)tai juttelisi sille..tai puhuisi mukavia..



raskaus ei tunnu niin kivalta kun toinen ei ole mukana=(



Olen asioista puhunut, mutta hän ei PUHU TAKAISIN. On vaan hiljaa.



En uskalla edes ajatella miten synnytyssalissa...onko apua ollenkaan...



ap

ulkopuolinen apu, esim. pariterapia, olisi tarpeen, kun on ollut noin paljon suuria muutoksia (uusi suhde, yhteenmuutto, uusperhekuviot, raskaus) lyhyen ajan sisällä... Vähempikin voi ahdistaa miestä, heikkoja kun ovat :)

Miksi teit lapsen miehen kanssa, jota et ollenkaan tunne?

Kaikki on teidän kohdallanne varmaan tapahtunut liian nopeasti ja nyt joudutte etenemään vähän takaperoisesti, eli tutustumaan toisiinne kun jo asutte yhdessä ja perhe kasvaa. Miehen ja sinun lastesi pitää myös tutustua ja tottua toisiinsa. Tuossa on niin paljon uutta, että kyllä minäkin nukkuisin 12 h :)

En osaa muuta neuvoa kuin malttia ja kärsivällisyyttä. Jos mies ei ole puhuvaa tyyppiä, niin en usko että saat häntä siinä suhteessa muuttumaan. Jos miehen peseytymättömyys haittaa, eikä vain ole kyse toisenlaisista rutiineista kuin mitä sinulla on, niin siihen yrittäisin puuttua ensimmäisenä. Hemmottele itseäsi ja osta itsellesi lahjoja jos mies ei sitä tee.

Mikä sinussa vaivaa miestä, tiedätkö? En siis tarkoita että sinun pitäisi muuttua ja varsinkaan ei kynnysmatoksi. Ajattelin vain, että jos mies kirjoittaisi sinusta palstalle, mitä viestissä olisi. Saisitteko sellaisen "mielikuvitusleikin" kautta jotenkin asioita avattua. Hyvää jatkoa!

Tekikö noita asioita joista kirjoitat ennen kuin aloitte odottaa vauvaa? Jos ei niin tuskimpa se odotus saa miestä muuttumaan. Minun mies ei ole koskaan leperrellyt vatsalle tai hieronut sitä tai muutenkaan juuri ymmärtänyt koko raskautta. Vauvojen kanssa ollut sitten ihan eri juttu. Ei myöskään juurkaan osallistunut kotihommiin tms. raskausaikana kuten ei oiken ennen raskauksiakaan. Kun joskus sanoin kassien kantamisesta, siivoamisesta jne. että voisiko mitenkään tehdä niitä kun olen raskaana niin mies ihmetteli että oletko kipeä tai jotain ja kun en ollut niin ei nähnyt syytä miksi hänen sitten pitäisi minua auttaa kun olen vaan raskaana. Ei tuntunut huomaavan että raskaana olisi kaivannut erityishuomiota. Itsekkin tykkään etä hampaat pestään jne. joten aloin sanoa asiasta että jos ei pese hampaitaan ei tarvitse tulla lähelle kun se on ällöttävää ja siivooisesta niin etä en siivonnut miehen jälkiä vaan kasasin kaiken aina miehen työpöydälle. Näin siis toimin kaikessa ja oppihan se mieskin sitten tekmään lopulta osana. Ei vaan ollut koskaan joutunut tekemään naistentöitä kun kotona oli naiset kotityöt hoitanut ja mies sitten ns. miestentyöt.

Olisin ymmärtänyt että pidät vauvan mutta sitä en ymmärrä että muutit yhteen sinulle täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.



Uskon että mies kokee joutuneensa ansaan koska raskaus alkoi suunnittelematta ja on kenties masentunut uuden yllättävän elämäntilanteen kanssa.



Onko miehellä entuudestaan lapsia? Sinulla on jo kokemusta raskaudesta ja äitiydestä ja se käy sinulta luontevasti, miehelle asia ei ole välttämättä niin ja ajatus isyydestä voi jopa ahdistaa masennukseen saakka.



Oma poikani joutui isäksi tahtomattaan, siinä kävi niin että naisella piti olla ehkäisy muttei ollutkaan, huijasi poikani isäksi lapselle lyhyen tuttavuuden jälkeen. Yrittivät elää yhdessä muttei siitä mitään tullut. Valheelle on vaikea suhdetta rakentaa. Poikani kärsii asiasta valtavasti ja on joutunut turvautumaan ammattiauttajaan.



Mies vaikuttaa alistuneelta kohtaloonsa ja on onneton ei tuosta muuta voi päätellä. Jos lapsi olisi toivottu ja haluttu miehen asenne raskauteenkin olisi toisentyyppinen.

vastaapa kysymyksiin. Minuakin kiinnostaa, miksi lapsi aivan tuoreeseen suhteeseen jne?

ensinnäkin, mies halusi myös lapsen, annoin kaksi vaihtoehtoa. Abortti tai pidetään.



Itse halusin pitää pienen mietiskelyn jälkeen.en halunnut aborttia!



En ole ahdistanut millään lailla häntä. Olen silti koittanut puhua, että voisiko hieman enemmän huomioida minua.



Olen vaan nyt huomannut että kaikki mitä ITSE teen on itsestäänselvyys. Esim.hemmottelut yms.



ap

mies kirjoittaisi tälle palstalle omat huonot puoleni, niin....en tiedä???



Hän ei ole koskaan sanonut minusta mitään joka häntä ärsyttäisi.



ap

Kaikki miehet eivät vain ole semmoisia, jotka huomioi naisensa.



Kuvailemasi perusteella tulee mieleen oma isäni. Hän on juuri samanlainen. Joka vuosi tulee riitaa kun unohtaa äidin synttärit/hääpäivät ja muut merkkipäivät. Hän ei vain osaa huomioida ja silti tiedän, että äitini on hänelle tärkeintä koko maailmassa.



Turha verrata entisiä ja nykyisiä miehiä. Ihmiset vain ovat erilaisia.

valitettavasti. Ja raskauden erikoishuomioiminenkaan ei varmasti tule monelle mieleen, ainakin on kyse normiraskaudesta jossa ei mitaan erityisempaa komplikaatiota. Ja, ikavakseni taytyy myos todeta etta monet suomalaiset miehet eivat tajua henk. koht. hygienian merkitysta, eivat ole ehka kotona oppineet, ei tarvitse olla masennusta tms (vaikka voi tietysti olla sitakin). Eli sulle on nyt sattunut tallainen mies, joka tuskin tasta muuttuu radikaalisti (aikuiset harvemmin muuttuu). Sun vallassasi on paattaa jaksatko jatkaa ko. tyypin kanssa, onko jotain sellaista hyvaa ja positiivista joka kompensoi naita hanen muita piirteitaan. Itse katsoisin ehka raskauden loppuun ja siita vahan ylikin, sulla voi olla myos tunteet aika pinnassa raskauden takia, ja mieshan voi olla armoitettu isa (joskus ihan yllattavatkin tyypit ovat).

Meilläkin on sukuun naitu yksi tuollainen passattava. Miehestä on normaalia, ettei osaa edes vettä keittää, vaimo tekee aivan kaiken. Ei ole myöskään kätevä käsistään, vaan aivan tumpelo.



Komentelee kyllä muita, oman vaimonsa lisäksi myös muuta sukua.

Jos nyt jo on vaikeuksia, ei se kyllä ennusta hyvää tulevaisuudellekaan.

Ei ollutkaan kyse siitä SANOOKO mies mikä häntä sinussa ärsyttää, vaan milloin huomaat, että jokin tekemisistäsi vaivaa häntä. Teidänhän pitäisi rakastaa toisianne ja olla herkillä toistenne suhteen. Halusi puhua, lahjat ja hemmottelu (kokee tungettelevaksi kun on itselle vierasta?), lapsiperheen elämä ... Eihän sitä voi vieras tietää, arvailen vain. Kannattaa yrittää kun on jo perhekin perustettu vaikka varmaan vieraita vielä toisillenne olettekin.

jonka kanssa ollaan nyt oltu 4v. yhdessä. meille esikoinen tuli myös aika nopeasti, käytännössä saman tien, ja nyt odotetaan toista lasta. mä en myöskään saa minkäänlaista huomiointia, apua tai hoivaa pyytämättä sitä - poikkeuksena tosin lapsen hoito ja ruuan laitto, niissä mies auttaa automaattisesti. siihenkin on hyvin yksinkertainen selitys: hän itse oli kaksi vuotta kotona hoitamassa esikoistamme, joten eiköhän nämä ole molemmat siltä ajalta jäänteitä. ja ruuanlaitossa on toki sekin puoli, että mies on jo tässä neljässä vuodessa oppinut, että mun laittaessani ruokaa todennäköisyys sille että pöytään ilmestyy mitään syömäkelpoista, on suunnilleen 2% :D mä osaan laittaa tasan neljä erilaista ruokaa ilman, että onnistun joka kerta jotenkin pilaamaan ne...



meillä myös mies on hövelimpi hygieniasta, itse olen todella tarkka. yritin pitkän aikaa "opettaa" häntä huolehtimaan hygieniastaan samoin kuin minä, mutta sitten luovutin. esikoisen hygieniahoidosta on sovittu, että se hoidetaan mun tapojeni mukaan, ja mies on tämän hyväksynyt ja toimii niin. mies saa mun puolestani jättää hampaansa aamulla harjaamatta, mutta tietää kyllä että saattaa jäädä aamupusut silloin saamatta - minä kun tylysti saatan vain ilmoittaa, että sori sun henki haisee, en tasan pussaa sua.



esikoisen odotusaikana mies osallistui raskauteen aika vähän, ei siis silloinkaan paljon kosketellut mahaa tai muutakaan, mutta nyt on tehnyt sitä vielä vähemmän. tosin oikeastaan nyt vasta olen huomannut, että miehen tapa osallistua on ollut ja oli silloin esikoisenkin aikaan se, että hän esim. siivosi (ei tosin oma-aloitteisesti, vaan pyynnöstä) ja soitti musiikkia mahalle. nyt hän myös siivoaa (edelleen pyynnöstä) ja soittaa musiikkia/kitaraa tai piirtelee/maalailee esikoisen kanssa. mahaan ei silti ole koskenut kertaakaan ilman että olen erikseen kehottanut - tosin hän on sanonut pelkäävänsä että kosketus satuttaa mua tai vauvaa. eniten mua kuitenkin ärsyttää se, että vaikka mä kärsin jatkuvasti selkä-, lonkka-, jalka- ja vaikka mistä kivuista, joista ison osan voisi hoitaa tai ainakin helpottaa niitä ihan vain tavallisella kotihieronnalla, niin mies ei saa aikaiseksi hieroa tai edes tarjoutua hieromaan. tähän mennessä hän on kiltisti maksanut sen että mä käyn ihan oikealla hierojalla sekä muutaman hoitokerran vyöhyketerapeutilla. viikko sitten kun mies mietiskeli itsekseen jotakin raha-asioita ja sanoin, että voishan silläkin säästää että sä joskus vaivautusit hieromaan ku mul on selkä kipee, ni mun ei tarvis käydä siel hierojalla, niin mies vaan totesi että "jaa, ei mul oo tullu ees mieleen ku et sä oo sanonu et mäkin voisin hieroa". itsekseni mietin, että miten rautalangasta toisille asiat pitääkään vääntää...



meidän keskusteluongelmissa auttoi jonkin verran se, että käytiin jonkin aikaa parisuhdeterapiassa. se varattiin ja sinne mentiin ihan pelkästään siksi, että halusimme molemmat parantaa meidän kommunikointiyhteyttä - mä olen luonnostani puhelias, alan helposti juttusille ihan kenen tahansa, jopa tuntemattomien, kanssa, puhun paljon ja jatkuvasti, ja mies taas on ihan toista maata, usein tuntuu ettei saa sanaa suustaan vaikka olisi mikä, ja tätä olen kuullut myös hänen kavereiltaan (kun joskus olen miettinyt, että johtuukohan se miehen puhumattomuus mun puheliaisuudestani, niin miehen kaverit ovat lohdutelleet että tollanen se on ollu aina, ei se harrasta mitään small talkia eikä paljon muutakaan talkia). no, terapian suurin anti meille taisi olla se, että ainakin minä opin hyväksymään sen, ettei miehen edes tarvitse olla yhtä puhelias kuin minä, ja toisaalta ehkä myös se että mä olin sitä ennen tiedostamattani vaatinut miestä keskustelemaan mun kanssani koko ajan ja jatkuvasti kaikesta, ahdisti miestäni. hän kun ei ollut sellaiseen tottunut, että pitäisi keskustella asioista... kyllähän mulla vieläkin joskus hermo menee kun keskusteluista ei tahdo tulla mitään, mutta pääasiassa me on opittu jo elämään näiden omien eroavaisuuksiemme kanssa. tuolla pariterapiassa mieskin tajusi, että mua ihan todella ahdistaa se, ettei hän välttämättä ymmärrä reagoida mitenkään mun sanomisiini - hän vain olettaa mun tietävän, että hän on kuullut, kun minä taas olen olettanut, ettei hän kuullut kun ei mitenkään reagoinut, ja toistanut ja toistanut samaa asiaa useasti (ja yllättäen nämä tilanteet ovat usein kääntyneet riidaksi). nykyään hän pyrkii jotenkin osoittamaan sen että on kuullut kyllä, ja mä puolestani yritän muistaa yksinkertaisesti kysyä, onko hän kuullut, silloin kun hän ei muista reagoida (sen sijaan että selitän asian kymmeneen kertaan uudestaan).

että vaihtamalla paranee?

unohdat nyt sen edellisen suhteen. Älä vertaamiehiä toisiinsa - äläkä ainakaan ko. henkilöiden kuullen. se se vasta on ahdistavaa. Hyväksy se, että ihmiset on erilaisia.



et ole vastannut, onko lapsi ensimmäinen miehelle? Siinä ja siinäkin tapauksessa, ettei ole, miehen on käytävä monia asioita läpi - ja joiltain ihmisiltä se vie aikaa.



Anna tilaa uudelle mikehelle, opettele tutustumaan häneen. Minusta mies on vain vähän hidas eikä hän ehkä ymmärrä/osaa auttaa. Oletko antanut mahdollisuuksia, vai käskytätkö vain?



Tehkää asioita yhdessä, siivouspäivänä kaikki siivoa (vaikka miehen musan tahdissa). Käykää yhdessä kaupassa ja ostakaa kimppu kukkia kotianne kaunistamaan. Hampaat pesee aikuinen silloin kun huvittaa. Älä ala miehelle äidiksi. Lapsillesi kun opetat, että hampaat pestään aamuin illoin, se riittää teille. Toisaalta voit esittää toivomuksen, että ennen seksiä vaikka peseydytään tms.



Ihmisillä on myös eri tapoja kommunikoida. Minä en esimerkiksi riitele, mikä on ärsyttävää monien mielestä. Mutta musta asiat kun asiat voi hoitaa keskustelemalla. Jos mies ei puhu, yritä kannustaa häntä puhumaan. Kysy mielipiteitä monista asioista, myös sellaisista, joka miestä kiinnostaa ja ole ylipäätään kiinnostunut miehen elämästä.



Eli anna miehelle aikaa, älä verta edellisiin, keskity positiivisiin asioihin, kehu, kun joku on mennyt hyvin. (Mä aina kehun mun miestä, kun se hieroo!), opettele rauhassa tutustumaan mieheen ja ennen kaikkea, muista ettei mies eikä nainen ole ajatusten lukija.



Onnea raskaudesta ja tsemppiä parisuhteeseen.