Kolmio, jossa kaksi pientä makuuhuonetta ja iso olohuone.. miten laitan huoneet?

ja sun makkariin pieni kirjoituspäytä tms, jossa koululainen voi hoitaa koulutyöt, kun sisarukset on kaikki paikalla.



Tai: väkerrä siitä sängystä päiväkäyttöön sohva siihen olkkariin itsellesi ja toiseen makkariin esikoinen ja toiseen pienemmät + "lelu/ leikkihuone", koska kohta se kuopuskin tarvitsee jo kunnolla tilaa.



Ja jaksamista, asioilla on AINA tapana selvitä.. AINA.

Vuodesohva toiseen huoneeseen etälapsille, se voi olla vaikka leikki/tietokonehuoneena silloin kun etälapset eivät ole sinulla. Vuodesohvan petaaminen joka ilta ja aamu voi pidemmän päälle tuntua hiukan ressaavalta...



Kerrossänky tai jatkettavat sängyt lähilapsillesi toiseen huoneeseen. Saavat oman, rauhallisen nukkumishuoneen ja kunnon sängyt.

Ja toiseen pieneen makkariin ns. olohuone.



Korostaisin sitä lasten yhtenäisyyttä ja sisaruutta yhteisellä huoneella sen 2 viikonloppua kuukaudessa. Kun lapset kerran joutuvat ilman omaa syytään erotetuksi toisistaan. Isoon lasten huoneeseen mahtuu hyvin myös oma työpiste 7-vuotiaalle. Vuodesohvankin voit hyvin sijoittaa lasten huoneeseen.

Ja toiseen pieneen makkariin ns. olohuone.



Korostaisin sitä lasten yhtenäisyyttä ja sisaruutta yhteisellä huoneella sen 2 viikonloppua kuukaudessa. Kun lapset kerran joutuvat ilman omaa syytään erotetuksi toisistaan. Isoon lasten huoneeseen mahtuu hyvin myös oma työpiste 7-vuotiaalle. Vuodesohvankin voit hyvin sijoittaa lasten huoneeseen.

ja lapset makkareihin.

ja siitä, miten ovat tähän asti tottuneet.



Meillä oli ennen muuttoa seuraava tilanne: eli meillä oli 47 neliötä käsittävä asunto, jossa oli keittosyvennys, isohko olohuone ja 1 makuuhuone. Meitä oli 2 aikuista ja kaksi lasta (1,5 v ja 7v).



Meillä aikuisilla oli makuuhuoneessa 160cm sänky, sen päädyssä kirjoituspöytä (minin opiskeluja varten). Sitten siellä oli pieni 3 hengen keittiöpöytä, tv ja 3 hengen sohva. Lapset sitten nukkuivat makuuhuoneessa. Tässä asuttiin pari vuotta. Tilaa ei ollut paljon, mutta itse koin helpommaksi, että lapset nukkuivat omassa huoneessa, niin itse sai illalla rauhassa katsoa tv:tä ja tehdä omia töitä.



Aikuisten sänky oli myös tv:n katselupaikka ja lekottelupaikka, jossa oli päivällä paljon tyynyjä eli oli tehty hiukan sohvan korvikkeeksi. Itse asiassa sohvaa hyvin harva edes käytti ja olisi ollut ihan turha, ellen olisi sitä säästänyt sinne isompaan kotiin. Nykyään on kaikenlaisia tilan jakajiakin, että niillä voisi rajata sitä sänkyä muusta olohuoneesta, jos siis tarvetta olisi.



Itse siis sijoittaisin lapset omiin huoneisiin eli molemmilla omat huoneet ja sitten viikonloppulapsille esim. kerrossängyn toinen paikka odottamassa, eli molempiin huoneisiin laittaisin kerrossängyt, koska niillä saa yllätävän paljon tilaa muulle.



Toinen vaihtoehto olisi se, että toiseen huoneeseen 2 kpl kerrossänkyjä ja toiseen sinun sänkysi ja ehkä se 1-vuotias sinne sinun kanssa.



Vaikea ratkaisu, mutta luulen, että ajan kuluessa kaikki löytävät paikkansa kodissa. Jaksamista sinulle!

Antakaa lasten asua samassa asunnossa ja asukaa te miehen kanssa siinä vuoroviikoin.

Mä en käsitä, että erotatte myös lapset.

Jos te eroatte niin miksi ptää myös lasten erota?????

Mä en käsitä, että erotatte myös lapset.

Musta tästä ei kannata syyttää perheitä, yhteiskunta tähän ohjaa. Nyt kun lama pahenee, lisääntyy valitettavasti taloudellisesta pakosta tapahtuvat erot. Lapsiperhe ei saa tarpeeksi tukea inhimilliseen elämään, jos haluaa pysyä yhdessä. Mutta jos sen tulottoman isän potkaisee pellolle, yhteiskunta auttaa.

Kuulostaa tosi sekavalta systeemiltä. En ymmärrä yhtään, että miten yhteiskunnan takia noin kannattaa toimia, eikö lapsien paras pitäisi olla lähtökohta? Eihän huoltajuuksilla eikä myökään mitään tekemistä lähihuoltajuuden kanssa eikä tapaamisten.



Mielestäni on paha, jos etälasten sohva on olohuoneessa - se kertoo selvästi, ettei heille ole omaa tilaa asunnossa. Itse nukkuisin mieluummin itse olohuoneessa ja lapsille makkarit. Esikoiselle luultavasti oma huone ja kolmelle pienelle se toinen. Jos joku huoneista on jaettavissa erilliseen soppeen, niin sen kyllä tekisin.

Kuopus on erityislapsi, joka on syntymästään asti vaatinut todella paljon. Kuin luonnostaan isä otti heti roolin nuiden kahden muun hoitajana. Näin isästä tuli heille jotenki paljon läheisempi, kun taas minä olen kuopukselle se ykkönen.



Toisaalta -lapset ovat kuitenkin 3 päivää viikosta kaikki yhdessä. Eli paljon. En siis koe kokonaan erottavani heitä toisistaan. Tällaista ratkaisua suositeltiin myös perheneuvolasta!



AP

Kuulostaa tosi sekavalta systeemiltä. En ymmärrä yhtään, että miten yhteiskunnan takia noin kannattaa toimia, eikö lapsien paras pitäisi olla lähtökohta? Eihän huoltajuuksilla eikä myökään mitään tekemistä lähihuoltajuuden kanssa eikä tapaamisten.

Esimerkiksi jos molemmat tarvitsevat edullisen kaupungin asunnon. YH lastensa kanssa on jonon kärjessä, eronnut mies, jonka lapset elävät äitinsä kanssa on jonon hännillä.

Mun työkaveri teki tämän. Eron tullessa haki kaupungin asuntoa, itselleen ja nuoremmalle lapselleen. Kolmea asuntoa kävivät katsomassa, viisi viikkoa hakemuksesta perheen isä muutti edulliseen kaupungin asuntoon, jonka kaupunki vielä pinta remontoi. Molemmat lapset jäivät loppujen lopuksi asumaan äitinsä kanssa vanhaan asuntoon. Mutta näin eronneen miehen asunto-ongelmat väistettiin.

Sama toimii muissakin yhteiskunnan tuissa.

muut toiseen makuuhuoneeseen. On kohtuutonta koululaista kohtaan olla 1v:n kanssa samassa huoneessa.

Olohuone olohuoneena ja toinen makkari sinulle ja 1-vuotiaalle.

Jos mahtuu, niin sinne koulupöytä.(voi tehdä rauhassa ,ei leluja sinne)

Toiseen makkarin kaikki muut lapset..sänky 7-vuotiaalle ja kahdelle muulle vuodesohva.(tai jos mahtuu niin kerrossänky ja 1 erillinen sänky)



varmasti huomaat pian mikä on järkevin...riippuu lasten nukkumisesta jne..

toinen makkari lasten makuutilaksi, toinen leikkihuoneeksi.

Koululaiselle työpöytä makuutilaan.