MKS:ssa synnyttäneitä?

Lääkärinä Marja, ihan mukava, mutta kätilönkin mielestä vähän turhan pitkälle vetkutteli synnytystä kun ei paikat sit ruvennu aukeemaan.. Klo. 16 totes kätilö et vois leikata, lääkäri sano et katotaan viel, klo.23 sit leikkasvat..

Uteliaisudesta.... ootko menos sinne synnyttää vai joko oot synnyttäny?

Ekalla kerralla ylilääkäristä (olikohan etunimi Timo?) jäi vähän huono fiilis, mutta varmaan olosuhteet vaikuttivat tähän. Olin nimittäin kärvistellyt avautumisvaiheessa noin 19 tuntia ja ponnistellut reilun tunnin verran, kun lääkäri kutsuttiin paikalle imukupilla auttamista varten. Oli yö ja lääkäri ilmeisesti herännyt uniltaan ja saliin tullessaan tokaisi vähän ärtyneesti: " Eikös se nyt muuten sieltä ulos tule?" Ja puoli tuntia vauvaa imukupilla vedeltyä, tyttö viimein syntyi, joten aika tiukassa neiti oli. Ulkonäöllisestihän tuo ylilääkäri ei hirveän luottamusta herättävä ole, mutta ainakin toista lastani ultratessa tuntui olevan todella asiantunteva ja empaattinenkin (kärsin ennenaikaisesta supistelusta ja korkeasta verenpaineesta).



Toisella kerralla jäi vanhemmasta noin 50-vuotiaasta naislääkäristä (en nyt muista etunimeä) myös ihan positiivinen kuva, vaikka hän osaa sanoa asiat välillä vähän turhankin suoraan ja ehkä tarkemmin miettimättä. Toinen synnytys kesti kaikkiaan vain reilu 1,5 tuntia ja ponnistettuani pojan maailmaan lääkäri kommentoi, että voi kun kaikkien synnytys menisi näin mallikkaasti. Se hiveli itsetuntoa! :)



Samasta naislääkäristä oli minulla myös huonojakin kokemuksia. Useampia vuosia sitten saatuani keskenmenon raskauden alkuvaiheessa, hän ultrasi minut vielä ennen kaavintaa. Siinä itkeskelin suruissani, johon lääkäri vähän töksäyttäen totesi: " Tämä nyt on ihan normaalia. Turha itkeä." Se tuntui siinä tilanteessa todella pahalta, koska ei se nyt ihan normaalia minulle ollut, että menetän jo innolla mieheni kanssa odotetun esikoisemme...



Mutta kaiken kaikkiaan MKS:ssa on ollut hyvää ja turvallista synnyttää ja osastolla on todella osaavia ja ystävällisiä hoitajia. Ainut mitä kaipasin oli perhehuoneen mahdollisuus, kun nyt meitä naisia oli osastolla useampi samassa huoneessa. Ei siinä omaa rauhaa todellakaan ollut. Ja se oli vähän järkyttävää, että samalla osastolla oli esim. rintasyöpää sairastavia. Minun siellä ollessani viereisessä huoneessa kuoli tuttavani äiti syöpään. Mutta näinhän se kiertokulku menee. Toiset syntyy ja toiset poistuu tästä elämästä...