Miksi joku pitää tärkeänä koulutusastetta?

Tärkeintä on tietysti se mitä ihminen on, olipa hän sitten juristi tai siivoja. Mutta oma kokemukseni on että seurustelu sujuu paremmin sellaisen kanssa, jolla on monesti samanlainen koulupohja, toki poikkeuksiakin on. Monet akateemiset miehet eivät halua naista, jotka eivät ole akateemisia, kun taas akateemiset naiset voivat ottaa helpommin duunarimiehen.Näin ainakin omassa ystäväpiirissäni. Itsellä pari suhdetta kaatui siihen, kun tuntui, että miehessä ei ollut " älykkyyttä" . Toki koulutuskaan ei sitä aina tuo, voi käydä päinvastoin. Ei oltu vaan samalla aaltopituudella. Pidin miestä " tyhmempänä" kuin itseäni. Mutta ihmiset on erilaisia. Minulle koulutus on aina merkannut jotakin, se kertoo ihmisestä lopulta aika paljon.

Ennen nykyisen mieheni tapaamista tosin ehdin seurustella mm. erään nuoren miehen kanssa, joka ei vielä 23-vuotiaana tiennyt, mitä haluaisi tehdä. Kunhan makasi (äitinsä) kotona.

Itse olin pyrkimässä lääkikseen ja luin hulluna. Ei meillä ollut hirveästi mitään yhteistä.



Mieheni kanssa ollaan molemmat samalla aaltopituudella, eli hankittu korkea koulutus ja nyt on turvalliset ja mielenkiintoiset työt.



Ystäviä minulta löytyy laidasta laitaan. Peruskoulusta töihin menneistä väitelleisiin. Ei koulutus kerro ihmisestä yhtään mitään. Yliopistollakin törmää semmoisiin typeryksiin, että ihmetellä sopii, miten ovat selvinneet edes yläasteelta. Toisaalta taas viisain tapaamani ihminen on 8 luokkaa peruskoulua käynyt poronhoitaja, joka on oivaltanut, mikä elämässä oikein on tärkeää. Hänen analyysitaitojaan kadehtisi moni tohtori.

Mutta ainakin meidän parisuhteessa on ajan myötä alkanut rassata koulutus- ja asenne-ero. Siis tämä parisuhteessa. Kaverisuhteissa ei ko rassausta ole, kun taitaa kaikki olla samalta koulutusasteelta.

Valitettavasti näkyy niin monessa asiassa meidän erot.

opiskelu kehittää aina ajattelun tasoa. Pitä enemmän, mitä pidempään tai mitä moniulotteisempaa ainetta opiskelee/itseopiskelee, sitä enemmän kyky analyysiin ja kyky reflektointiin kehittyy. Tämä puolestaan heijastuu suoraan siihen, mitä ihminen puhuu. Ja sinä olet sen ihmisen kanssa samalla aaltopituudella, jonka ajattelun taso ja puheet ovat samalla tasolla kun sinun kykysi ovat.

Siksi.



t. aikuiskasvatustietelijä

Olen huomannut tuon ihan täysin omalla kohdallani.

minun havaintojen mukaan myös juuri näin käy. Kaikki ei ole enää yhtä mustavalkoista kun on vähän opiskellut.



Toisaalta on poikkeuksiakin, jotka osaavat ajatella analyyttisesti ja miettiä sanomisiaan ilman yliopistokoulutusta

kun toisella on hirveän jäykät mielipiteet, jotka on suoraan poimittu jostain äijien korttiringistä tai iltalehden lööpistä. Jos sitten olen yrittänyt keskustella asioista oikeasti, mies on tuijottanut haavi auki ja suuttunut.



En vain ole tavannut vielä ketään miestä, joka olisi samalla aaltopituudella kanssani vain peruskoulupohjalla

Itse en ihmissuhteissani arvota ketään koulutuksen perusteella. Esimerkiksi mieheni on ammattikoulun käynyt, ja itse teen väitöskirjaa. Joskus ottaa rankasti päähät kollegoilta tulevat kommentit, että " eikö nyt yliopistosta olisi sopivampi löytynyt.." (eipä olisi :)

tai miehen koulutuksesta.



Voihan duunarin vanhemmat olla akateemisia tai akateemisen duunareita. Tällaisetkin asiat ratkaisevat paljon.