Lue keskustelun säännöt.
rikas siskoni kateellinen minulle, miksi???
03.01.2006 |
En ymmärrä.
Minulla oli ennen läheiset ja rakastavat välit minua kymmenenvuotta vanhempaan isoonsiskooni. Olen aina ollut se kiltti pikkusisko, joka ilolla hoiti hänen lapsiaan (palkatta) aina kuin vain oli tarve, auttoi kotitöissä, kuunteli huolia jne.
Jotenkin aina automaattisesti oletin, että hänkin rakastaa minua samalla tavalla kuin minä häntä, että jonakin päivänä jos minulla on oma perhe, hän jakaa ilot ja surut samalla tavalla. Ainakin ymmärtää itse perheellisenä samoja lapsiperheen murheita...
Siskoni elämä on ollut helppoa, nuorena hän oli kaunis ja suosittu, ja kihlautuikin jo 21-vuotiaana ja meni naimisiin 23-vuotiaana jolloin sai ensimmäisen lapsensa. Hänen miehensä on tavallista varakkaampi, ja ovat aina asuneet uudessa omistusasunnossa, nyt viimeksi juuri ostivat ihanan rivitalo-osakkeen Espoosta.
Siskoni on menestynyt omalla urallaan ja palkka on hänellä iso (ei ole myöskään paljon esim. velkoja). Heidän lapsensa on aika hemmoteltuja (saavat ihan kaiken mitä toivovat) mutta ihania. Ihmettelen vain, sitä että siskoni ei vaadi lapsiaan osallistumaan mihinkään kotitehtävään, vaan martyynrina sitten tekee kaiken itse vaikka lapsia todella siis hemmotellaan materiaalisesti kaikella mahdollisella.
Olin pitkään köyhä sinkku. Työskentelin kaupan kassalla, ja palkalla eli juuri ja juuri. Kuitenkin vaikka rahaa ei juuri ollut, aina ostin kunnon lahjat siskon lapsille esim. jouluna ja synttäreiksi, siskon oman toivomuksen mukaan (hän kertoi mitä lapsille siis voi ostaa).
Tyhmänä oletin että jonakin päivänä hänkin ilolla ostaa mahdollisille lapsilleni lahjoja esim. synttäriksi.
Vihdoin yksinäisten sinkkuvuosien jälkeen löysin elämäni miehen. Muutimme yhteen ja saimme lapsen.
Siitä alkoi huono " sisarsuhde" . Mielestäni en itse ole muuttunut mitenkään, päinvastoin olen entistä onnellisempi ja iloisempi. Edelleenkin huomioin siskoani ja heidän perhettään. Mutta, mutta. Siskon asenne on tullut nurjaksi :(
Tänäänkin soitin hänelle; ja kohteliaasti kysyin " enkai soita huonoon aikaan, oletko lomalla?"
Siskoni -nykyään niin tuttu asenne- oli heti nyreä, " ai että olet sitten niiiiiin etääntynyt työelämästä, ettet enää osaa ajatellakaan, että muut tekevät työtä" Oli siis ensikommentti, minun ystävälliseen kohteliaisuuteen... (Olen siis kotona hoitamassa lapsia)
En ymmärrä miksi hänen nykyään pitää olla aina niin ilkeä, ja nyreä minua kohtaan?? Tämä todella pahoittaa mieleni, koska välitän siskostani ja minua loukkaa se, että hänen asenteensa on niin ilkeä minua kohtaan.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että siskoni kadehtii minua, vaikka meidän perhe onkin " köyhä" , ja ollut kaikenlaista vaikeutta elämässä. Jotenkin siskoni asenne on sellainen ettei minulla " saa" olla mitään! Itse asiassa, jos meillä on jokin vastoinkäyminen, hän tulee heti iloiseksi, kun kerron ongelmistani hänelle...
Lisäksi hän piikittelee ns. " helposta" lapsestani, mieheni huomaavaisuudesta jne.
En ymmärrä mitä kadehtimista hänellä voi olla meidän perhettä kohtaan!
Kommentit (12)
Voisiko olla, että siskosi kadehtii sitä, että sulla on pieni lapsi, ihana vauva, joka saa enemmän huomiota? Jos aiemmin oli vain hänen lapsensa ja nyt siskosi tuntee ehkä jäävänsä paitsioon?
Joo, helppohan tässä keittiöpsykologin. Oli syy mikä vain, on tuo kyllä ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kertoa millainen uusi asuntomme on (ihana. mutta he eivät pysty sitä kuulemaan..)
En voi kertoa miten minulla menee yliopistossa..
En voi kertoa hääsuunnitelmista ym
Kun siskosi vihjaa, että sinulla olisi stressiä, niin luulen, että todellisuudessa hänellä itsellään on sitä. Hän on myös mennyt melko nuorena naimisiin. Ehkä hänen liittonsa on nyt siinä vaiheessa, että hän mietiskelee, onko sittenkään aikanaan tullut valinneeksi oikein. Ei ne avioliitot ole aina yhtä ruusutanssia, joten jos sillä saralla on paljon pohdittavaa, niin se näkyy aivan varmasti ulos päin kireytenä.
Ehkä siskosi on myös tottunut siihen, että hänellä on kaikkea ja sinulla ei. Eli että hän on ikään kuin saavuttanut elämässään enemmän. Nyt sinulla kuitenkin on suunnilleen se mikä hänelläkin eli mies ja lapsia. Se voi saada hänet pohtimaan, että hän ei ole saavuttanut elämässään tarpeeksi, kun ei enää olekaan sinua niin paljon edellä.
Nämä vain silkkaa arvailua, mitä nyt tuli kirjoituksestasi pieneen mieleeni. Samanlaisia kokemuksia minulla ei kyllä ole.
saattaa syy löytyä todella kaukaa takaapäin. Joku mitätön juttu voi jopa laukaista trauman jostakin 4-vuotiaana koetusta vääryydestä!
Voi olla, että isosiskosi on jossakin syvällä sisimmässään ollut lapsena kateellinen sille asemalle, jonka olet pikkusiskona saanut. Kun hänellä aikuisena meni hyvin ja sinulla huonosti, oli hänen helppo tuntea tyytyväisyyttä ja jopa ylemmyydentunnetta, mutta kun sinullakin alkaa asiat sujua, oletkin yhtäkkiä taas uhka hänen onnelleen ja hänen saamalleen huomiolle. Kenties hänellä on ryppyjä avioliitossa tai työ on stressaavampaa kuin uskaltaa tunnustaa. Ehkä siskon perheen taloudellinen tilanne ei olekaan niin hyvä, kuin ulospäin näyttää. Kenties siskosi on suorastaan kateellinen sille, että olet kotona samaan aikaan kun hän kärvistelee töissä.
Olen itse joutunut keskelle sotkuisia sisarussuhteita ja joutunut jopa eräässä mutkikkaassa tilanteessa ratkaisemaan, kumman sisaren puolella olen (molempia ei siinä tilanteessa ollut mahdollista tukea). Välillä suorastaan toivoisin, että minulla ei olisi lainkaan sisariuksia! Minun niskaani on vuosien varrella vieritetty mitä ihmeellisimpiä osoituksia siitä, kuinka minua on hemmoteltu ja kuinka paljon helpommalla minä olen päässyt sisaruksiini verrattuna. Eipä tuo sinänsä olisi ihme lainkaan, olenhan minä 8 vuoden tauon jälkeen syntynyt iltatähti, kun taas sisarukseni ovat syntyneet peräkanaa heti vanhempieni valmistuttua. Sisarukseni ovat myös kateellisia keskenään ja jaksavat muistella esim. kuinka joku sai pienenä uudet nukenvaunut, kun muut joutuivat tyytymään kierrätettyihin leluihin.
varsinkin 7 sai minut ajattelemaan asiaa uudelta näkökantilta...
Kiitos teille erittäin syvällisistä kommenteista, on helpottavaa saada edes jotakin faktaa tälle päällepäin järjettömälle, yhtäkkiselle nurjamielisyydelle (vaikka mitään ei ole tapahtunut meidän välillä, vain se että olen mennyt naimisiin ja saanut lapsen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei vaikka olet lapsena paikan/tehtävän hänelle jo luvannut?
ja sisko oli iloinen kun pyysin hänen vanhinta tytärtään kummiksi. Joten tämä ei ainakaan ole syy vinoiluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
on helpottavaa saada edes jotakin faktaa tälle päällepäin järjettömälle, yhtäkkiselle nurjamielisyydelle
vaikka tietysti oli iloinen tyttärensä saamasta kunniatehtävästä.
Ihmismieli kulkee joskus omituisia reittejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli ainakin syy kovin yksinkertainen kun lopulta selvisi. Siskon oma avioliitto oli pelkkä rapistuva kulissi siinä vaiheessa kun minä rakastuin ja menin naimisiin. Siihen sittten vielä suuresti odotettu ja muutama vuosi kiihkeästi toivottu vauva, niin ei todella muuta tarvittu. Siskoni käyttäytyi juuri samoin.
Lopulta kun hänelle ero tuli, monen vaikeuden ja miehen pettämisestä kiinni jäämisen jälkeen, pystyimme puhumaan asiasta. Tosin meni siis erosta ainakin liki vuosi ennenkuin hän pystyi kertomaan miehensä uskottomuudesta sekä jo pitkään jatkuneesta rakkaudettomuudesta avioliitossaan.
Vetäydy hieman taka-alalle. Siskollasi on varmasti vaikeaa. Odota että hän ottaa yhteyttä. Ja ennenkaikkea anna hänelle aikaa!
Täällähän alkaa valaistua asioita omasta sisarsuhteesta!
Minäkin olen " iltatähti" . Suhteeni isosiskooni on ollut ihan OK kautta vuosien, kunnes minäkin sain perheenlisäystä. Siskoni oli tuolloin jo reippaasti yli nelikymppinen ja omat lapset rippikouluikäisiä.
Samassa vaiheessa siskoni avioliitto alkoi olla aika kuralla ja parin vuoden päästä he erosivat. Ongelmia heillä oli vaikka millä mitalla, mutta näistä ei kerrottu vanhemmille tai sisaruksille ennen kuin vasta jälkeenpäin (olimme kyllä aavistelleet yhtä ja toista, mutta siskoni piti tiukasti kulissia yllä). Siskoni kanssa olemme valitettavasti nykyisin hädintuskin puheväleissä.
Äidilläni oli myös vaikeat välit isosiskoonsa. Tätini oli naimaton ja lapseton ja vaikka hän eli hyvin mielenkiintoisen elämän, tuntui hän aina olevan kateellinen äidilleni. Kenties hänelläkin tuo kateus vauvasta on ollut se viimeinen niitti!
Melkoisia keittiöpsykologeja tässä tietysti ollaan, mutta ajatus on todella mielenkiintoinen!
että lähes aina pahoitan mieleni jostakin kun nykyisin puhun siskoni kanssa : (
Olen yrittänyt puhua hänelle tästä asiasta, mutta hän vaihtaa aina puheenaihetta tai alkaa kiukutella/syytellä minua että keksin koko jutun päästäni. Eli selvästi välttelee asiasta puhumista.
Monesti alamme riidellä, koska koen suurta epäoikeudenmukaisuutta hänen asenteessaan ja menetän itse hermoni hänen asenteehensa.
Sisko ei suostu näkemään asiaa minun näkökulmasta vaikka yritän jotenkin ymmärtää hänen kommenttejaan " sulla on varmaan kauhea stressi, jne." Valhetta. Sisimmisäni vain koen tulleeni hyljätyksi, ja on raskasta alkaa ajatella uudella tavalla ennen niin rakkasta siskosta. :(