Lue keskustelun säännöt.
Kun mikään ei tunnu miltään, kannattaako jatkaa?
03.01.2006 |
Avioliitosta siis kyse. Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa reilut 10 vuotta, tänä aikana on saatu 4 ihanaa lasta, rakennettu kaksi omakotitaloa ja selvitty muistakin vaikeuksista. Suhteemme on kolmisen vuotta ollut toverillinen, nyt ei enää edes sitä. Mieheni kestäisi tilannetta, mutta mulla alkaa olla jo vaikeuksia olla hänen kanssaan edes saman katon alla. Hän tekee melkoisesti töitä emmekä näe edes paljon, joka päivä kuitenkin joitain tunteja. Kahdestaan emme ole koskaan, kumpikin välttelee niitä tilanteita että jäisimme kahden. Emme riitele, ymmärrämme kuitenkin toisiamme väärin ehkä tahallaankin, loukkaannumme ja itkemmekin joskus.
Kulissi siis on toimiva, tuskin edes vanhempamme tai kaksi vanhempaa lastamme ole huomannut muutosta. Viimeaikoina olen alkanut miettiä kannattaako tuhlata koko elämään toisen kanssa, voisiko ilman toista olla parempi? Lasten ja kaiken muunkin takia olisi järkevää jatkaa, mutta olemmeko itsekkäitä jos lähdemme eri suuntiin? Lapset tulisivat kärsimään paljon, talo menisi myyntiin, lasten koulu muuttuisi, mahdollisesti paikkakuntakin. Minun eikä mieheni ole hyvä olla, mutta onko sillä pitkässä juoksussa väliä? Me olemme lapset maailmaan saattaneet ja olemme heidän hyvinvoinnistaan vastuussa lopun elämäämme. Miten toimisitte, jatkaakko vai ei?
Kommentit (6)
Joskus riitelemme niin paljon että tuntuu että ihan senkin takia pitäis erota, ettei lapset joutuis sitä todistamaan :( Toisaalta kun olemme aallonpohjalla niin tavallisesti herätään siitä ja mies on jonkin aikaa varpaillaan niin että minä taas saan voimia jaksaa sitä arkea. Kerran tehtiin 10 päivän ulkomaanmatka tällaisen " kriisin" jälkeen, eihän se matka sinänsä haavoja paranna eikä arkea helpota mutta jokin sen jälkeen kyllä parani koska meillä meni pari vuotta tosi hyvin. Nyt on taas ollut vaikeampaa mutta joskus tuntuu että kun kerran olemme aikaisemminkin selvinneet niin miksei tälläkin kertaa? Oli nimittäin sen verran hyvin asiat tossa välillä että sitä lähinnä haluan takaisin uudestaan, ja uskon että se on mahdollista.
Toinen pointti on kyllä se, että olisiko asiat sitten paremmin yksin? Löytääkö jostain jonkun miehen joka olis parempi puolisona ja miten menee lasten kanssa. Jos eroaa niin ei ne lapset ainakaan biologisen isänsä kanssa sitten enää elä - aika iso muutos...
Jos teillä lähinnä tylsistymistä tms niin yrittäkää panostaa myös parisuhteeseen (hirveä klisee), miten saisitte arkeenne sitä pientä mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi... Vaikeita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos mikään ei tunnu miltään, on vika itsessä. Jos tuosta tilanteesta vaihtaa puolisoa, joutuu hetken päästä samaan tilanteeseen. Pinnallisesta suhteesta ei yleensä voi päästä todelliseen intiimiyteen ilman kunnon rytinää. Pitää antautua toiselle, opetella ilmaisemaan omia tarpeitaan ja tunteitaan ja olla avoin myös toisen tunteille. Useimmat ovat niin peloissaan etteivät opi tätä koskaan. Parikurssit voivat auttaa.
t. aallokoista selvinnyt
auhean kovasti,mutta ymmärrys kasvanut.ja kiintymys.ei kannata luovuttaa,ei se vaihtamalla parane!
Tiedän, että suhteemme on ollut liian kauan ilman minkäänlaista hoitoa, suuri ongelma on seksin puute ja se, etten saa enää orgasmia. Edellisestä taitaa olla lähes 2 vuotta, seksiä on kahden vuoden aikana harrastettu 4-5 kertaa. Jotenkin miestä ei enää ole jaksanut kiinnostaa mun tarpeeni eikä kummaltakaan löydy halua eikä jaksamista seksiin. Lomamatka/parisuhdeleiri vois olla vaihtoehto, mutta kun välit ovat kireät ja lastenhoito valtava ongelma kynnys kahdestaan lähtemiseen on suuri.
Oletko miettinyt laittaa harkinnalla laaditun kirjeen/sähköpostiviestin miehellesi jossa kerrot tunteesi ja sen että mielestäsi olette umpikujassa ja et näe ulospääsyä missään. Laita kaikki alas jota haluaisit hänelle kertoa mutta joka on liian vaikeaa sanoa kasvotusten. Hän saa lukea viestin rauhassa ja sinun ei tarvitse hänen ensireaktiotaan nähdä. Ehkä tämän avauksen jälkeen asioista olisi helpompi puhua kun miehesi tietää mitä mieltä sinä olet asioista. Hyvällä lykyllä hän laittaa omat tunteensa takaisin sinulle ja sinullakin on joku käsitys siitä mitä miehesi tuntee.
Jos mikään ei tunnu miltään, on vika itsessä. Jos tuosta tilanteesta vaihtaa puolisoa, joutuu hetken päästä samaan tilanteeseen. Pinnallisesta suhteesta ei yleensä voi päästä todelliseen intiimiyteen ilman kunnon rytinää. Pitää antautua toiselle, opetella ilmaisemaan omia tarpeitaan ja tunteitaan ja olla avoin myös toisen tunteille. Useimmat ovat niin peloissaan etteivät opi tätä koskaan. Parikurssit voivat auttaa.