Mä VIHAAN, siis todella VIHAAN mun miestä.

Harmittaa sun puolesta. Sitä ei tule ajatelleeksi noita asioita, miten malli vaikuttaa lapsiin silloinkun yhteen menee. Voisitteko mennä pariterapiaan, jos miehesi haluaa vielä jatkaa suhdetta.

Haluaa olla suhteessa, minä en, voimia vain ei ole lähteä. :( Juuri soitin miehelle, että tuleeko kotiin ja mennäänkö syömään, niin vaan alkoi haukkumaan. :(

ap

Voi sinua reppanaa. :( Eikö olisi ketään joka voisi katsella lapsianne, että pääsisit sinäkin kavereidesi kanssa, tai vaikka yksin, vähän tuulettumaan?



Aika inhottava mies sinulla, täytyy kyllä sanoa.

Seurustelin mieheni kanssa 10 vuotta ennenkuin menimme naimisiin. Aluksi oli meillä samanlaista. Meni kaverit aina etusijalle. Paikkakunnalta muutto auttoi meitä. Toisaalta mies ei nyt ole kovin tyytyväinen. Kyse on kai siitä, että mies ei arvosta ja pitää itsestään selvänä. Eli ajattelee, että ei menetä sua vaikka mitä tekisi ja ei haittaa, vaikka menettäisikin. Minulla on paha mieli puolestasi. En oikein uskalla neuvoa miestä jättämäänkään, kun teillä on lapsia. Kun ei halua terapiaan, ilmeisesti on itse tyytyväinen tilanteeseen, eikä haluakaan muutosta. Tsemppiä sulle. Ymmärrän, että sulla on kurjaa. Vaikea on sen miehen perusluonnetta muuttaa. Mieti, miten saisit painostettua terapiaan.

..kun ravintolaan olitte menossa? Sinuna lähtisin ilman miestä, kun kerran on jo meikattukin. Soita kavereille ja lähde heidän kanssaan. Jos mahdollista (lapsi yökylässä tms), lähde ihan kunnolla juhlimaan ja anna miehen ihmetellä kun tulee kotiin.. ;)

Vierailija:

Haluaa olla suhteessa, minä en, voimia vain ei ole lähteä. :( Juuri soitin miehelle, että tuleeko kotiin ja mennäänkö syömään, niin vaan alkoi haukkumaan. :(

ap

Miten niin ei ole sulla voimia lähteä suhteesta? Lähde, jos siltä tuntuu. Tuollaisen paskaläjän kanssa hukkaat ainoan elämäsi.

Äitini oli sen aikaa lasten kanssa. Voimia ei vain ole, olemme kerran " yrittäneet" erota ja mies lupaili että muuttuu (ymmärtää kai edes alitajuisesti, että siinä on vikaa), kesti n.2 viikkoa tämä miehen " muuttuminen" ja kaikki jatkui normaalina. Hetken toivoin kun olimme syömässä, että mies on sillä välin tullut kotiin, mutta ei. En aio edes soittaa. Jotain minun täytyy tehdä. Kai se on uskalluksestakin kiinni, etten pysty eroamaan vaikka haluaisin, en osaa oikein selittää, tuttu ja " turvallinen" (ei siis koskaan ole käynyt käsiksi, henkistä väkivaltaa sitäkin enemmän), monen vuoden takaa, jotenkin on vain " normaali kuvio" , lapset, mies ja minä en sitä pysty lähteä muuttamaan.

ap