tajusin jotain parisuhteeni vaikeuksista. olen aivan kuin ÄITINI ja mieheni on kuin ISÄNI.

Ajattelin aina, että en halua samanlaista perhettä ja yritin välttää samanlaisia miehiä kuin isäni. Mutta muutama vuosi sitten tajusin, että mieheni on kuin äitini ja itse muistutan enemmän isääni! Eli tavallaan olen mennyt ojasta allikkoon! Perheterapian ja pahojen koettelemusten jälkeen, asiat ovat tosin nyt aika hyvällä tolalla, onneksi. Mutta olin kyllä aika järkyttynyt kun tajusin, että mieheni on monessa mielessä kammottavan äitini kaltainen.

onko tällaiset suhteet tuhoon tuomittuja vai pääsiskö niistä jollain pariterapialla parempaan " tulokseen" ? voiko siis tällainen vaikeuksien kierrättäminen päättyä onnellisesti ja omasta suhteesta vois saada joskus omansa näköisen, eikä toistelis vanhempien virheitä?

ap

hyvä kirja siihen on " kiukku on voimaa" ym kirjat.perehtykää itseennee ja käyttäymiseenne ja yritättte muuttaa itsestänne huonoja puolia. parempi vielä jos noista voi keskustella puolison kanssa " vakavasti" ja molemmat tekisi töitä itsetuntemisen suhteen...