Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jatkuva raskauden pelko

Vierailija
27.12.2005 |

Olemme seurustelleet miehen kanssa vuoden. Minulla on ennestään yksi lapsi (vahinkoraskaus, raskaus huomattiin vasta viikoilla 18+). Kumpikaan meistä ei tahdo lapsia.

Käytän ehkäisynä ehkäisylaastaria, joka sopii minulle mukavasti :)

Silti pelkään tulevani raskaaksi. Jännitän joka kuukausi tuleeko kuukautiset, ja onko sitten sekään tae mistään. Saatan tehdä parikin raskaustestiä, mutta edellisessä raskaudessa testi petti (näytti negaa vaikka todellisuudessa olin silloin jo rv 10+).

Miten tästä pelosta pääsee eroon?

Olen aina halunnut sterilisaatiota, mutta vielä pitää odottaa viisi vuotta...

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
27.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä estää miestäsi käyttämästä lisäksi kumia?

Vierailija
2/5 |
27.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumia on kokeiltu ja se ei meille sovi. Koemme sen hankalaksi ja epämukavaksi. Eräs ystäväni sanoi että seksi kondomilla on " kuin söisi karkkia käärepapereineen päivineen" ja siltä se meistäkin tuntuu.

Seksin määrääkään ei viitsisi vähentää. Kuten sanottua, seurustelemme vasta emmekä siis asu yhdessä. Joten välttämättä sitä seksiä ei kovin usein ole saatavilla. Siitä huolimatta pyrin välttämään seksiä ovulaation aikoihin.



Jos tulisin raskaaksi, niin abortti olisi ehdottomasti ratkaisuni. En missään nimessä halua toista lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
27.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis millä tavalla turvallinen suhde?

Luotan mieheen täysin. Hän rakastaa poikaani ja tulee hienosti tämän kanssa toimeen :)



ap

Vierailija
4/5 |
27.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tiedossa on toki sekin, ettei sterilisaatio ole 100% varma sekään.



Miksi ei toista lasta? En vain koe olevani ns. äiti-tyyppiä. En halunnut lapsia alunperinkään, mutta kun raskauteni huomattiin noin myöhäisillä viikoilla, en enää kyennyt aborttiin.

Olisi väärin saattaa maailmaan toinen lapsi ei-toivottuna. Pelkään ajoittain nytkin, että se " ei-toivottu" -asenne heijastuu lapseeni, vaikka rakastankin häntä yli kaiken.

Adoptiokaan ei olisi sopiva ratkaisu. Inhosin raskaana olemista ja sen tuomia rajoituksia ja epämukavuuksia (liitoskivut, selkäsärky jne.).

Vierailija
5/5 |
27.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja niin tulen tekemäänkin, vaikka mies olisikin toista mieltä.

En jaksa uskoa että raskauden vuoksi suhteemme katkeaisi.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kahdeksan