Lue keskustelun säännöt.
Karkkilan perhesurma. Äiti jätti jäähyväiskirjeen
13.01.2006 |
13.1.2006 1:53
Karkkilan perhesurma
Äiti jätti jäähyväiskirjeen
Lapsensa ja itsensä surmannut nainen piti ratkaisua kaikkien kannalta parhaana.
Äiti ja hänen kaksi pientä lastaan löytyivät kuolleina osittain palaneesta talosta.
- En jaksa enää, viestitti äiti jäähyväiskirjeessään.
Äiti ja hänen vuoden ikäinen poikansa ja nelivuotias tyttönsä löydettiin kuolleina osittain palaneesta talosta Karkkilassa joulukuun 14. päivänä. Heidän hyväkseen ei ollut mitään tehtävissä, kun pelastusmiehet saapuivat paikalle.
Poliisi epäili alusta asti lasten äitiä tapahtuneesta. Poliisin mukaan äiti oli surmannut lapset teräaseella ennen paloa. Palon syttymiselle ei ole löydetty mitään luonnollista syytä. Nainen oli viillellyt myös itseään, mutta hän menehtyi palokaasuihin. Vain perheen vanhin poika selvisi, sillä hän oli koulussa tapahtumahetkellä.
Poika löysi kirjeen
Poika löysi myöhemmin erillisestä piharakennuksesta äitiinsä kirjoittaman jäähyväiskirjeen. Kirjeessä äiti kertoi päätöksestään surmata itsensä ja kaksi lastaan.
- Se vahvistaa, että kyse oli harkitusta teosta, sanoo tutkinnanjohtaja, komisario Rauli Pajuharju Vihdin poliisista.
Kirjeessä äiti antoi ymmärtää, että ratkaisu on kaikkien kannalta paras, sillä hän ei yksinkertaisesti jaksanut enää vaikeuksien keskellä.
Lisää aiheesta perjantain Iltalehdessä
JARMO LUUPPALA
Kommentit (46)
Kivasti tehty sille koululaiselle. Ja miten voi surmata kaksi pikkuistaan no ylipäätään, mutta vielä teräaseella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tältä naiselta kuoli aikaisemmin 5-vuotias lapsi tulipalossa.
Vierailija kirjoitti:
Tältä naiselta kuoli aikaisemmin 5-vuotias lapsi tulipalossa.
Samoin epäiltiin lasten myrkyttämisestä jossain vaiheessa. Tätä vanhinta ei saanut hengiltä.
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Mitä sä sitten soittelit sinne turvakotiin tai häkeen jos et kerran kertonut mitä on meneillään? Olit vaan hiljaa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Mikä oli syynä kasvun pysähtymiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Ei sinun tarvitse hävetä etkä varmasti ole ainut noiden ajatustesi kanssa. Itse olen jo mummo ja autan paljon lasteni perheitä. Kuitenkaan en tuppaudu vaan apua saa, jos sitä tarvitaan.
Kunpa tietäisi, kuka on avun tarpeessa niin auttaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Mikä oli syynä kasvun pysähtymiseen?
Koliikki ja pulauttelu. Itse epäilen myös maitoallergiaa, vaikka eivät suostuneet tutkimaan. Vauva ei vain suostunut imemään kunnolla ja oksensi kaiken. Sairaalassa aloittivat erikoiskorvikkeen ja minä pumppailin kotona yksin maitoa viemäriin. Oli rankkaa aikaa.
Eli siis aliravitsemus oli syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta äidit saavat hirveän vähän apua kun tositilanne tulee. Neuvoja sataa ku tatteja, mutta todellinen apu nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Mitä sä sitten soittelit sinne turvakotiin tai häkeen jos et kerran kertonut mitä on meneillään? Olit vaan hiljaa vai?
Kerroin, että olen väsynyt, vauva huutaa ja tarvitsen apua. Häkestä kehotettiin aina soittamaan turvakotiin ja turvakodissa taas sanottiin, että en voi sinne mennä, kun kukaan ei uhkaa henkeäni. En minä silloin tiennyt minne tuossa tilanteessa kuuluu soittaa.
Osastolta sain kyllä yhteystiedot oikealle taholle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta äidit saavat hirveän vähän apua kun tositilanne tulee. Neuvoja sataa ku tatteja, mutta todellinen apu nolla.
Tämä on totta. Jo ennen omaa äitiyttäni kuulin, että monelle oli sanottu, että ”itepä oot lapses tehny!”.
Ja pahimpia nämä: ”Kuule, en minäkään saanu apua sillon 80-luvulla”.
Eipä ole ihme, että syntyvyys laskee, kun asenne on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Mitä sä sitten soittelit sinne turvakotiin tai häkeen jos et kerran kertonut mitä on meneillään? Olit vaan hiljaa vai?
Kerroin, että olen väsynyt, vauva huutaa ja tarvitsen apua. Häkestä kehotettiin aina soittamaan turvakotiin ja turvakodissa taas sanottiin, että en voi sinne mennä, kun kukaan ei uhkaa henkeäni. En minä silloin tiennyt minne tuossa tilanteessa kuuluu soittaa.
Osastolta sain kyllä yhteystiedot oikealle taholle.
Minusta on hyvä, että kerrot tästä. Äitiyden kaikkiin epätoivon hetkiin ja avuntarpeisiin liittyy niin valtavasti leimaa, että harva uskaltaa apua hakea. Jos siis edes tietäisi mistä sitä saa. Et varmasti ole ainoa, jolla on noita kokemuksia, mutta jos niistä ei ikinä kuule, päällimmäinen tunne on vain oma epäonnistuminen. Kiitos että jaat kokemuksesi täällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella järkyttävä juttu, luin tuon jutun aamulla. Vielä järkyttävämpää oli tajuta, että olen tavannut kyseisen pojan (silloin jo mies) joku vuosi takaperin. Hatunnosto selviytymistarinalle.
Paikkakunnan lastensuojelu ollut taas skarppina. Näinhän se menee. Oikeisiin tapauksiin ei puututa kun aika menee tavallisten ihmisten vainoamiseen. Tuossa olisi ollut koko soster sektorille töitä.
Olipa ylläriä et tämä oli se sama ilopilleri poika joka Henny Harjusalonki tubevideoilla pyörinyt. Toki myös hällä omakin tubekanava.
Kaksi kuukautta ennen surmia nuorempien lasten isä oli hakenut lasten yhteishuoltajuutta. Hän vieraili perheen luona Harrin mukaan noin kerran viikossa.
Tämäkin tragedia olisi vältetty, jos toistuvasti lastensa murhaamista yrittäneeltä äidiltä olisi otettu lapset pois ja annettu isän huostaan.
Mutta kun ei tässä maassa isällä tai lapsilla ole oikeuksia.
Kirje oli outo. Harri ja äiti viettivät kuitenkin aikaa yhdessä tallilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ok.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/31975869-2bba-4f3a-8239-d014b61675ad