Lue keskustelun säännöt.
Karkkilan perhesurma. Äiti jätti jäähyväiskirjeen
13.01.2006 |
13.1.2006 1:53
Karkkilan perhesurma
Äiti jätti jäähyväiskirjeen
Lapsensa ja itsensä surmannut nainen piti ratkaisua kaikkien kannalta parhaana.
Äiti ja hänen kaksi pientä lastaan löytyivät kuolleina osittain palaneesta talosta.
- En jaksa enää, viestitti äiti jäähyväiskirjeessään.
Äiti ja hänen vuoden ikäinen poikansa ja nelivuotias tyttönsä löydettiin kuolleina osittain palaneesta talosta Karkkilassa joulukuun 14. päivänä. Heidän hyväkseen ei ollut mitään tehtävissä, kun pelastusmiehet saapuivat paikalle.
Poliisi epäili alusta asti lasten äitiä tapahtuneesta. Poliisin mukaan äiti oli surmannut lapset teräaseella ennen paloa. Palon syttymiselle ei ole löydetty mitään luonnollista syytä. Nainen oli viillellyt myös itseään, mutta hän menehtyi palokaasuihin. Vain perheen vanhin poika selvisi, sillä hän oli koulussa tapahtumahetkellä.
Poika löysi kirjeen
Poika löysi myöhemmin erillisestä piharakennuksesta äitiinsä kirjoittaman jäähyväiskirjeen. Kirjeessä äiti kertoi päätöksestään surmata itsensä ja kaksi lastaan.
- Se vahvistaa, että kyse oli harkitusta teosta, sanoo tutkinnanjohtaja, komisario Rauli Pajuharju Vihdin poliisista.
Kirjeessä äiti antoi ymmärtää, että ratkaisu on kaikkien kannalta paras, sillä hän ei yksinkertaisesti jaksanut enää vaikeuksien keskellä.
Lisää aiheesta perjantain Iltalehdessä
JARMO LUUPPALA
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Paikkakunnan lastensuojelu ollut taas skarppina. Näinhän se menee. Oikeisiin tapauksiin ei puututa kun aika menee tavallisten ihmisten vainoamiseen. Tuossa olisi ollut koko soster sektorille töitä.
Hiukan ohis, mutta sama juttu on monesti koulussa. Oikeisiin ongelmiin ja varsinaisten häiriköiden ja kiusaajien tekemisiin ei usein puututa; sen sijaan takerrutaan pikkuseikkoihin, ja ne "kunnolliset" oppilaat saavat huutoa pienimmistäkin asioista. Näin oli myös omana kouluaikanani. Monessa työpaikassakin esiintyy samaa.
Mikähän ihme siinä oikein on? Eikö auktoriteeteilla ole ihan yleisestikään osaamista tai jaksamista puuttua varsinaisiin ongelmiin, ja tätä kyvyttömyyttä sitten kompensoidaan turhalla nillityksellä? En oikein keksi muutakaan selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä äitejä, jotka hautoo samanlaisia ajatuksia? Jos on niin säästä edes lasten henki.
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kun vauva huusi 24/7, eikä apua saanut mistään, niin mielessä kyllä kävi. Soitin neuvolaan n. 5 kertaa päivässä ja öisin soittelin turvakotiin ja hätäkeskukseen. Apua sain vasta, kun neuvolassa huomasivat, että vauvan kasvu on pysähtynyt. Silloin mentiin päivystykseen, vauva otettiin osastolle ja minut passitettiin kotiin nukkumaan. Viikossa tilanne rauhoittui ja pääsimme perhekuntoutukseen.
Kaduttaa ja hävettää omat ajatukseni, enkä koskaan kertonut niistä kellekään. Siinä on ollut joku korkeampi voima varjelemassa, että en tehnyt sitä, mitä ajattelin.
Samantyyppinen kokemus itselläni. Toinen lapseni valvotti, oksensi kaaressa kaiken minkä söi (=joi). Yöllä piti olla todella skarppina koko ajan, kun vauva saattoi milloin tahansa oksentaa, ja häntä piti olla valmiina nostamaan ylös ettei tukehdu. Olin ihan todella, todella väsynyt. Soitin neuvolaan usein, sain vain vastaukseksi että vauvat nyt pulauttelee. Joo, toinen lapsi, ja tiesin ettei mistään pulauttelusta ollut kyse. Pyynnöistäni huolimatta ei saatu lähetettä tutkimuksiin, ei mitään apua kotiin. Kerran kävi perhetyöntekijä istumassa tunnin sohvalla ja voivottelemassa, että mitään apua ei kyllä voida teille antaa, kun teillä ei ole päihdeongelmia. Lapsella paljastui myöhemmin laajat ruoka-aineallergiat, jotka kiitos neuvolan toimettomuuden ja vähättelyn, pysyivät piilossa pitkään ja väsyttivät koko perheen äärirajoille. Silloin päässä käväisi todella karmeita ajatuksia, mutta onneksi niistä ajoista on selvitty.
Sen kylläkin opin, että jos olet tavallinen, päihde- ja rahaongelmaton perhe, mitään apua vaikeaan tilanteeseen ei tältä yhteiskunnalta saa. Itse aion olla omille lapsilleni mahdollisimman paljon apuna, jos vain suinkin mahdollista, etteivät he joutuisi yhtä synkkiin vesiin lasten ollessa pieniä.
Upeeta miten toi poika on selvinnyt. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Kirje oli outo. Harri ja äiti viettivät kuitenkin aikaa yhdessä tallilla.
Sain lehtijutun perusteella sellaisen vaikutelman, että väsynyt äiti ei tunnistanut sitä, että teini ihan terveellä tavalla oli alkanut varautua napanuoran katkaisuun. Sitähän monet teinin väistelyt ovat kun tupataan liikaa fyysisesti tai psyykkisesti läpi. Aikuinen ei usein väsyneenä muista omasta nuoruudestaan teinin prosessoivan koko ajan omaa teini-ikäänsä ja aikuistumistaan niin intensiivisesti, että voi vaikuttaa välinpitämättömältä muun maailmanmenon suhteen välillä ja liika hellyyskin välillä ahdistaa.
Ensimmäinen lapsi on siinä mielessä epäkiitollisessa asemassa, että harva vanhempi on varautunut lapsensa kasvavan niin nopeasti. Kyllä siinä monikin vanhempi voi pohtia, etenkin masentuneena, että riittääkö edes omalla lapsella rakkautta vanhempaansa kohtaan?
Jokainen saa ihan rauhassa tap.paa itsensä jos siltä tuntuu. Mutta miksi ne lapset pitää viedä samalla. Ei mikään väsymys ole syynä. Lapset voi aina antaa pois. Tuossakin tapauksessa isä olisi heidät halunnut. Onneksi selviytynyt poika kykeni vielä rakentamaan itselleen hyvän elämän.
tulipalo, joka virallisesti (mutta entä oikeasti?) sai alkunsa sähkölaitteesta sekä äidin ja lapsen myrkytys ennen lopullista surmaa.