Mä olen maailman surkein äiti!!!! :´(

Suutuit jos meni lakanoille eikä lapsi osunut sankkoon?

Vierailija:

Suutuit jos meni lakanoille eikä lapsi osunut sankkoon?

Ärsyttää kun mä nukun niin sikeästi, etten ehdi heräämään ajoissa lasta hoitamaan ja sitten isä joutuu tekemään kaiken.

Sama homma oli vauva-aikana, mies pomppi hakemaan vauvan sänkyymme, imetettäväksi. Lämmitti myös maitopullon sitten myöhemmin joka kerta.

Mulle ei äitiys sovi.

Enpä ole moisesta koskaan kuullutkaan, ettei heräisi!

ei olisi mitään omituista. En näe tuossa pahaa, lapsi on tulllut hoidetuksi, sinä olet nukkunut hyvin ja jaksat hoitaa häntä nyt päivällä. Mies varmaan saa univelan kuitatuksi viikonlopun aikana?

Vierailija:

Enpä ole moisesta koskaan kuullutkaan, ettei heräisi!

En tiedä, onko mulla joku uniapnea, kun aamulla herään kuitenkin väsyneenä ja tuntuu, etten ole levännyt lainkaan. :(

Minä palasin töihin kun nuorempi lapsista oli 5 kk ja vanhempi alle 2 v. ja todellakin meillä se olin minä - siis äiti - joka heräsin joka hemmetin yö hoitamaan lapsia (kun heräilivät tuolloinkin joka yö vähintään kerran ja vaativat lohdutusta, tuttia, maitoa tms).



Heräilin yöt ja lähdin siis aamulla töihin. Ja aivan HYVIN jaksoin, nukuin sitten viikonloppuisin pidempään.



Meillä näin siksi, että minä heräsin muutenkin jokaiseen muksujen säpsähdykseen, koska nukun kevyesti. Ja halusin että se kuka on lasten kanssa kotona jaksaa paremmin - työpaikalla nyt saakin joskus vähän notkua.... ;)



Eli ei se sinun ukkos elämä siihen kaadu että joskus joutuu valvomaan yöt ja menemään töihin aamusta...!!!

Älä pode huonoa omaatuntoa. Pääasia että lapsi tuli hoidetuksi!

Vierailija:

Älä pode huonoa omaatuntoa. Pääasia että lapsi tuli hoidetuksi!

en ole ikinä hrännyt öisin, mihinkään...... edes vauvan itkuun :(

Mä oon huono nukahtamaan, mutta kun nukahdan, niin en tahdo herätä mihinkään. Eli meillä kans mies on se, joka on pomppinu öisin itkevän lapsen luo. Mä en herää :/ Tai jos herään, niin mä oon semmoinen sekava muutaman sekunnin ajan, enkä tajua, joten siinä vaihees viimeistään on mies jo kerinnyt lapsen luo.



Aamusin mä usein kysyn, että miten yö meni...ku ite en tiedä siitä mitään..



Meillä lapsi jo 3-v, mut näin on ollut alusta asti. Ja nyt lapsi on omas huonees, ja heräilee yhä öisin, niin itkuhälytin on käytös ja se on mun puolella sänkyä. Ja silti se on mies joka heräilee...



Yks asia mikä vaikuttaa on se, että mulla on toises korvas aina korvatulppa, ilman sitä en osaa nukahtaa. Mies käytti kans ennen, mutta ei enää. Silloin ku kumpiki käytti korvatulppia, niin mies heräs silloinki aina lapsen itkuun.



Mä oon kans aina aamusin väsyny. Ja tosiaan kestää kauan että herään kunnolla, oon ihan unenpöpperös ja sekava. Mies tapaa aina aamusin kysyä ku oon heränny, että " joko sulle voi puhua, ymmärrätkö sä jo" On meinaan monesti puhunu jotain ja mä oon vastannu jotain ihan sekavaa....varmaan unieni perusteella.



Mä kans lapsen ollessa pienempi murehdin sitä että oon huono äiti, ku mun äidinvaistot ei herätä mua.... äh, en enää koe huonoa omatuntoa, tämmöinen mä vaan oon. Onneks ees mies herää.

mä olen harmissaan, kun joudun aina itse pomppimaan vastaavat tilanteet kun mies kuorsaa. Ja jos herätän sen avuksi, se on niin sekava ettei siit oo mitään apua...