Toivoisitteko lapsenne valmistuvan nuorena ammattiin
ja pääsevän heti perustamaan kotia ja perhettä vai olisiko mielestänne parempaa jos hän viettäisi opiskelijaelämää kolmekymppiseksi?
Kommentit (7)
on sitten mahdollisuus opiskella unelma-ammatti ja elää melko huoletonta nuoruutta. Perheellä ja lapsilla ei ole kiire. Kolmikymppisenä ehtii hyvin. Nuoremmat äidit säälittää.
itse perheellistyin 20-vuotiaana, ja näin myöhemmin kun ajattelen asiaa, olisi minulle tehnyt hyvää asua muutama vuosi ihan yksin enin, mutta en todellakaan kadu mitään!
ihan miltä itsestä tuntuu, ei kaikki kolmekymppisetkään ole vielä tarpeeksi kypsiä vanhemmiksi, toivon että jättävät vaikka kokonaan lapset " tekemättä" ennemmin kuin hankkivat niitä " epäkypsinä" .
tietysti harmittaa jos en pääse mummoksi, mutta eihän niitä lapsia toivota siksi että mummo tulisi onnelliseksi.
Todennäköisesti poikani, nyt 15v, valmistuu nuorena ammattiin. Mutta en tosiaan toivo hänen perustavan perhettä nuorena. Lähenpänä kolmeakymppiä olisi miehelle parempi. Olis tullut jo (ehkä) vähän järkeä päähämkin.
En silti toivo, että tytär opiskelisi kolmekymppiseksi - akateemisen(kin) tutkinnon suorittaa 4-6 vuodessa. En myöskään toivo, että hän kovin nuorena alkaisi perustamaan perhettä mieluummin siellä kolmenkympin kieppeillä.
mummoksi jo jonkin verran alle 40v. Sitä en toivo. Tai ainakaan en aio hoitaa... ;D
minulla on perhe ja kohta myös ammattikorkeakoulu käytynä ja olen tyytväinen elämääni ja saavutuksiini