En kestä isääni

Tosi kurjaa jos on tuollainen isä :(

Tulen toimeen isäni kanssa sillä se nykyään uskoo minua vähäksi aikaa jos hermostun sille tosissaan. Mutta oikeasti minulla ja kaikilla muilla perheenjäsenillä on hermot riekaleina alle parissa päivässä jonka joutuu isän kanssa viettämään. Minulla nousee verenpaine jo siitä kun se alkaa heräillä ja ääntelee niinku jotain paritteluvoihkaisuja sängystä ylös noustessaan ja varsinkin paskantaessaan. Sitten se ramppaa ympäri kämppää ihan helvetisti jytyn jytyn jytyn. Joka huone pitää käydä moneen kertaan huolellisesti läpi. Ja käydä kurkkimassa säännöllisesti tähän huoneeseen missä yritän päivisin nukkua. Vihaan muuten yötöitä. Tilanne on nyt vaan niin että teen vielä tämän kesän työtä jonka isäni on minulle patistamalla patistanut. Olen hyvä ja taitava työssäni, mutta minusta tuntuu että olen tuhlannut parhaat vuoteni elämästäni tähän typerään työhön joka on isän toiveammatti, johon sitä ei koskaan huolittu. Kun sain armeijat käytyä ja olin hetken toimettomana, sain kuunnella jatkuvaa änkytystä että soita soita hae hae ja luettelon firmoista. Kyllä siinä sitten murtuu lopulta väkisinkin ja tekee niinkuin vaaditaan. Nyt olen vuoden opiskellut alaa joka minua oikeasti kiinnostaa, mutta rahan takia olen tehnyt nyt kesätyönä tätä aiempaa hanttihommaa, johon käytin kuusi vuotta elämästäni. Ongelma on vaan että joudun asumaan saman katon alla isän kanssa ja jotenki se vaan saa minut hulluuden partaalle. Tilanne on onneksi äidilläni ja sisaruksillani hyvä, sillä he asuvat minun omistamassani talossa jossa isällä ei ole mitään sananvaltaa. Me ollaan tultu siihen lopputulokseen, että se ei ole aivan terve, osittain on, mutta sen kanssa ei voi kyllä elää menettämättä järkeään tai hermojaan. Se on kontrollifriikki, joka luulee että kukaan meistä sen "alaisista" ei osaa tehdä mitään itse. Kaiken se on tullut huolellisesti komentamaan, eipähän tarvitse miettiä omilla aivoilla mitä tekee. Nyt kun kaikki asuu siitä erillään se on ollut ihmeissään kun on tullut käymään, että täällähän onkin kaikki aivan hyvin. Ja ihan ilman häntä. Kai se on odottanut jotain kaaosta. Se itse ei ole hyvä missään, se ei osaa mitään hyvin. Paitsi ihmisten taivuttelua. Ja se on aina päättänyt meidän taloudesta. Käytännössä olen asunut uudessa talossa ja meillä on ollut yli 20 uutena ostettua autoa, mutta minulla on ollut sama sänky ja patja 20 vuotta. Ja ei auttanut valittaa. Koska sillä kun rupesi "mahdollisuus lisään lainaan" polttelemaan niin sehän osti uuden auton tai jotain paskaa. Ja tekee samaa vieläkin. Nyt onneksi vain omilla rahoillaan. Ja valittaa että kun se ei ikinä pääse kunnolla "nauttimaan rahoistaan". Mitäs on tuhlannut ne kaikki prrkele. No, asun itsekin nykyään ihan omassa kämpässä, mutta täällä joudun olemaan vielä kolme viikkoa kunnes työt on loppu ja koulu voi alkaa. Mutta tuntuu että miten vielä sinne asti jaksan sinnitellä. No, kyllä se tästä. Kiitos. Tämä kirjoittaminen helpotti

isäni kanssa 2 vuoteen hankalan luonteenlaatunsa takia eikä ole kaduttanut.

muistot lapsuudesta melko synkkiä. Isäni on epätasapainoinen. Ei koskaan käyttänyt fyysistä väkivaltaa mutta aina sai olla varpaillaa, että millä päällä on. Tai kai sitä fyysistäkin väkivaltaa on ollut, koska miksi muuten olisin niin pelännyt suututtaa sitä. en vain enää muista.



Pahinta oli se, että jos ei ottanut viinaa, oli aina kärtynen. Jos otti viinaa kaikki kävi ja oli hyvin. Mutta se oli niin väsyttää idiootti. Viinaspäissään kuin dementikko.

Nyt on tuo juomapuoli pahentunut entisestään mutta onneksi olen muuttanut pois kotoa.



En kestä jos tulee käymään. Humalassa kiertää kaikki naapurit läpi ja saa hävetä silmät päästä.



Haluaisin katkaista välit kokonaan. Koskaan en siltä ole oikein mitään saanut. Aina se on tyranisoinut meidän elämää kuin pikkulapsi.



Huh, mikä paska isä :( En edes jaksa kertoa kaikkea.

Helpotti se minuakin tämän kirjoittaminen.