Sukunimestä kyselyä :)
Nonnih!
Nyt on sitten sellanen homma että sukunimi meni uusiksi. :) Tästä päivästä lähtien en ole enää sama joka olen ollut jo yli parikymmentä vuotta. Nyt onkin sitten opettelu että muistan/osaan kirjoittaa allekirjoituksen oikein. :)
Kyselenkin tässä kaikilta nimensä vaihtaneilta että kuinka kauan meni että totuitte uuteen nimeen? Ja opitte kirjoittamaan itsenne uudella nimellä? Saatika esittelemään itsenne uudelle henkilölle/puhelimessa tmv.? :)
Kommentit (42)
Eikö kukaan vaihtanut sukunimeään? :O
typerää? Kyllä minä vaihtaisin jos tilanne olisi sellainen.
Ja on suht typerää miettiä kuka on ja mitä puhelimeen vastaa ja keneksi esittäytyy...
Sen jälkeen kerran esittelin itseni tyttönimelläni, se oli noin kk häiden jälkeen. Täys lipsaus. :D
jos haluaa vaihtaa nimensä esim. avioon mennessä? Jos haluaa olla silläkin saralla " yhtä" miehensä kanssa? Aika heikko identiteetti on jos se nimen myötä horjuu. -4-
ja se tapahtui n. kuukaus sitten :-)
Itse mietin vain sillon, että mitä kirjotan esim, kun maksoin pankkikortilla, kun kortissa kuitenkin oli vanha sukunimi.
Nyt parissa kuukaudessa olen jo tottunut täysin (joudun tosin työssäni soittelemaan paljon puheluita, joissa esittelen itselleni). Ja tohon identiteettiasiaan - minulla se korkeintaan vahvisti sitä, sain nimittäin mieluisan ja etunimeeni sointuvan sukunimen. Olemme selkeästi perhe mieheni ja lapseni kanssa :). En siis kovinkaan paljon pitänyt tyttönimestäni..
Ei saisi olla perheen identiteetti niin heikoissa kantimissa, että se pitää jotenkin " leimata" , että itsekään uskoo.
Vierailija:
no mikäs siinä sitten jos haluaa muuttua toisen
omaisuudeksi.
Siinä puhuu joku täysfemakko, tai sit sulla ei oo aviomiestä lähimaillakaan.
Heikossa se on sinunki identiteetti jos pelkän nimen vaihdolla muutut toiseksi persoonaksi.
Mä en ainakaan muuttunu miksikään vaikka mieheni sukunimen otin. Tällä tavoin me kaikki ollaan saman nimen alla. Minä, mies ja lapset. Helppoa.
:D Sitäkö mieltä olet..? Siis jos vaihdat sukunimesi samaksi kuin miehellä niin olet silloin hänen omaisuuttaan? Itselläni ei kyllä tuollainen ole tullut mieleenkään.. ja tuskinpa miehellänikään. Täytyykin kysäistä häneltä kun kotiutuu että olenkos hänen omaisuuttaan. ;) 4,7
Vierailija:
omaisuudeksi.
Joo, en ole kenenkään omaisuutta, mutta KYLLÄ - olen mieheni puoliso ja hän minun. Haluan, että meillä on yhteinen sukunimi, koska olemme yhtä. Yhtä hyvin hän olisi voinut ottaa minun nimeni, mutta hänen nimensä kuulostaa molempien mielestä paremmalta ;). Toi on taas feministien vouhotusta.
sen verran että itselläni nimenvaihto edessä ihan lähitulevaisuudessa joten kai en vielä sitten mieheni omaisuutta olekaan? ;) -4, jne..
että viestitään kuka on kenenkin alaisuudessa. Ennen vanhaan vaimot olivat miestensä omaisuutta, vailla omaa päätösvaltaa, vailla omaa nimeä.
Ja sitten kun puolet näistä nykyliitoista päättyy eroon, asuntojen ovet on täynnä vähintään neljän nimen uusioperheviritelmiä, kun se mies jonka kanssa on haluttu olla yhtä ensin, onkin vaihtunut toiseen, sitten on otettu taas sen uuden miehen nimi jonka kanssa halutaan olla yhtä, mutta vanhat lapset kulkee edelleen sen entisen ei enää niin viehkon miehen nimellä...
Vierailija:
Ennen vanhaan vaimot olivat miestensä omaisuutta, vailla omaa päätösvaltaa, vailla omaa nimeä.
.
Nykyään naisilla on oikeus jopa äänestää. Ole pliis jo hiljaa.
Jos sillä olisikin jotain tekemistä omistusoikeuden kanssa, niin mieheni nimi minulle kiitos.
Ei tulisi identiteettiongelmia kenellekään :). Hitto, mitä nuijia tää palsta on täynnä.
joten miksi ihmeessä enää pidetään tuosta muinaisjäänteestä kynsin hampain kiinni??
16
Lapsus johtui, kun tottuneesti luettelin sitä pitkää litaniaa vastatessani.
Mutta vieläkin tulee tyttönimellä postia ja se vituttaa suuresti, 6 v naimisissa.
Niin tai näin, ihanaa olla yhtä perhettä nimeä myöden =) Omaani en olisi säilyttänyt, vaan odotin koko lapsuuteni-nuoruuteni että pääsen siitä eroon. Vaikka harvinainen onkin...
t: se toinen 16 juttuja epäillyt, en muista numeroa.