Miten lapsen saanti muutti itseäsi,luonnettasi,elämääsi?

ja muutos oli pysyvä. Se oli elämäni parasta aikaa ja kasvoin aikuiseksi ja vastuulliseksi. Koko arvomaailmani kääntyi pysyvästi, tavoitteeni ja elämänasenteeni.

Mua ei äitiys juurikaan ole muuttanut, musta ei ole tullut itsekästä kanaemoa, sori vaan, mutta aika monesta tulee. Aika moni tuttu jolla on ollu hirmuset odotukset äitiydestä, on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

tekemälläkään,jalat pysyy maassa tukevasti eikä mitään vaaleanpunaisia kuvitelmia äitiydestä ole.Rankkaakin tulee olemaan,tiedän.ap

Mullakin oli samat tuntemukset kuin ap:llä raskausaikanani. Sittemmin oloni muuttui kun synnytys pitkittyi, lapsi syntyi sektiolla, imetys kangerteli ja " sairastuin" masennukseen. Onni ja ilo vaihtui epätoivoksi. Nyttemmin lapsi on jo yli 2 vuotias ja kaikki on nyt jälleen hyvin.

Paitsi että tällä hetkellä pelkään että lapselleni tapahtuu jotakin pahaa, käsittämätön pelko kytee koko ajan taustalla.

Elin ihanaa elämää jo ennen ekaa lastakin. Matkustelimme, opiskelimme, rakastimme, nautimme kaikesta. Raskaus oli ihanaa aikaa ja vauvan hoito paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. Silti yllätyin, miten täysin pieni vauva sitoo äidin. Side on myös henkinen, ei vain fyysinen, esim. imetykseen liittyvä juttu. Uskon täysin äidin ja vauvan " symbioosiin" . Se tuli tavallaan shokkina, samoin oivallus, että tämä on ikuista. Yllätyksenä tuli myös se, että minä kuitenkin äitinä kannoin lapsista päävastuun vielä sittenkin kun lapset menivät hoitoon. Minusta tuli tavallaan 1. vanhempi, miehestä 2. En osaa seltittää tätä, mutta koen asian näin.



Lasten myötä minusta on tullut kärsivällisempi, loistava organisoija, nopea lähtijä, luovuus on lisääntynyt...elämän merkityksellisyys syventynyt.



Äitiys on yksi parhaimmista asioista, mitä elämässäni on tapahtunut, mutta uskon, että olisin voinut elää täysipainoiasta, onnelista elämää ilman lapsiakin.

En tiedä, johtuuko iästä vai lapsista, mutta olen nykyään paljon suorapuheisempi kuin ennen lapsia. Ja jollain tavalla rauhallisempi.

Silmät ymmyrkäisenä luen ylläolevia vastauksia. Onhan tässä TAITOJA oppinut, esim. oppinut kaaoksen hallintaa ja nopeaa ongelmanratkaisua kiperissä tilanteissa.



Olin jo 32, kun sain esikoisen. Siinä vaiheessa oma persoona on niin vahvasti muotoutunut, että ei se ihmistä muuta. No, ehkä minuun tuli uutta pehmeyttä lasten myötä. Sitä ennen olin aikamoinen menijä, mutta lasten saanti " pysäytti" elämäni.