Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ottaisitko miehen sukunimen jos

Vierailija
05.01.2006 |

haluaisit kovasti että perheellä on yhteinen sukunimi mutta miehen exällä olisi sama etunimi kuin sinulla? Marjaana Virtasen ja Marjaana Pajun isjaan siis tulisi kaksi Marjaana Virtasta...?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottaisi missään tilanteessa mieheni sukunimeä:) Oma nimeni on minulle osa persoonallisuuttani, vaikkei mikään erikoinen olekkaan, hiukan normaalia " Maija Virtasta" harvinaisempi. Olen aina ihmetellyt, miksi naiset vaihtavat sukunimensä naimisiin mennessään... Ehkä tämä juontaa juurensa siitä, että äitini on pitänyt oman nimensä, mutta toisaalta kaikki muut suvussa ovat kyllä vaihtaneet nimensä. Minulla ei ole mitään " feminististä" tai mitään muutakaan vakaumusta tämän asian taustalla, en vain ymmärrä MIKSI minun pitäisi muuttaa sukunimeni miehen nimeen?!? Jos joskus saan lapsia, he saavat isänsä nimen jos mieheni sitä haluaa, kinulle on aivan sama:) Mutta en ymmärrä, miksi yht´äkkiä koko elämäsä " Maija Virtasena" tunnettu henkilö haluaakin muuttaa nimensä naimisiin mennessä " Maija Meikäläiseksi" ... Okei, joku sanoo että perheellä tulee olla yhteinen sukunimi, mutta MIKSI? Joskus joku perusteli asiaa sillä, että esim. tarhassa on kiva kun koko perheellä sama sukunimi, mutta näinä uusio perheen aikoina, kun samassa perheessä voi olla neljää eri sukunimeä, tuokin perustelu tuntuu kummalta... (siis esim. äidillä oma tyttönimi, isällä oma nimensä, lapset molempien edellisistä liitoista, ja etä-vanhemman sukunimellä...)

Ja kun joka toinen liitto päätyy eroon, niin siinä sitten TAAS pitää vaihtaa nimeä... Tai no ehkä ei pidä, mutta suurin osa vaihtaa...

AP:lle sen verran, että harkitse oman nimesi pitämistä! Totuus on se, että sinut voidaan sekoittaa jo muutenkin ensimmäiseen vaimoon (siis kaukaiset sukulaiset, tutut, tmv. jotka eivät tiedä/muista miehesi eronneen) puhumattakaan paljon sama nimi hämää. Sitä paitsi monet puhuvat muutenkin sinusta varmasti tämän tyyppisill' ä nimityksillä; " 2.vaimo" , " toinen/jälkimmäinen Virtaska" jne. Jos sinulla on sama etunimikin, kyllä siitä huumoria irtoaa...;)

Vierailija
2/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lapsi otti isän sukunimen. Eronkaan jälkeen, en ole sorkkinut kenenkään sukunimeä. Minähän tiedän, että lapsi on minun, minähän hänet synnytin. Muille takeeksi isästä jääköön sukunimi *virn*.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos haluatte perheelle yhteisen nimen, niin miksei mies voisi vaihtaa omaansa siis ottaa sinun nimesi tai sitten otatte jomman kumman suvusta ihan uuden nimen?

Vierailija
4/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta itse olen ottanut mieheni sukunimen ja ihan siksi, että oma tyttönimeni oli melko ruma ja aina sitä sai toistaa. Sanokoot muut mitä tahansa, mutta olen miljoona kertaa mielummin tällä mieheni nimellä kuin entisellä tyttönimelläni.

Vierailija
5/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Voisin allekirjoitaa koko tarinan!!! Paitsi puhun mennessä aikamuodossa: En ottanut mieheni nimeä ja lapsemme ovat saaneet miehen sukunimen. En koskaan vaihtaisi nimeäni, varsinkaan, jos miehen ex:llä olisi sama sukunimi. HYI HE...TI!!! Meillä vanhin lapsi jo 7-v joten voin sanoa, että on kokemusta tästä, että perheessämme on kaksi sukunimeä ja en todellakaan ymmärrä, miten ihmeessä se on helpompaa, että olisi vain yksi sukunimi. En todella ymmärrä. Minun äidin statukseni ei ole heikentynyt siitä yhtään, että olen eri niminen kuin lapseni. Eikä se ole ollut mitenkään hankalaa.

Vierailija:


ottaisi missään tilanteessa mieheni sukunimeä:) Oma nimeni on minulle osa persoonallisuuttani, vaikkei mikään erikoinen olekkaan, hiukan normaalia " Maija Virtasta" harvinaisempi. Olen aina ihmetellyt, miksi naiset vaihtavat sukunimensä naimisiin mennessään... Ehkä tämä juontaa juurensa siitä, että äitini on pitänyt oman nimensä, mutta toisaalta kaikki muut suvussa ovat kyllä vaihtaneet nimensä. Minulla ei ole mitään " feminististä" tai mitään muutakaan vakaumusta tämän asian taustalla, en vain ymmärrä MIKSI minun pitäisi muuttaa sukunimeni miehen nimeen?!? Jos joskus saan lapsia, he saavat isänsä nimen jos mieheni sitä haluaa, kinulle on aivan sama:) Mutta en ymmärrä, miksi yht´äkkiä koko elämäsä " Maija Virtasena" tunnettu henkilö haluaakin muuttaa nimensä naimisiin mennessä " Maija Meikäläiseksi" ... Okei, joku sanoo että perheellä tulee olla yhteinen sukunimi, mutta MIKSI? Joskus joku perusteli asiaa sillä, että esim. tarhassa on kiva kun koko perheellä sama sukunimi, mutta näinä uusio perheen aikoina, kun samassa perheessä voi olla neljää eri sukunimeä, tuokin perustelu tuntuu kummalta... (siis esim. äidillä oma tyttönimi, isällä oma nimensä, lapset molempien edellisistä liitoista, ja etä-vanhemman sukunimellä...)

Ja kun joka toinen liitto päätyy eroon, niin siinä sitten TAAS pitää vaihtaa nimeä... Tai no ehkä ei pidä, mutta suurin osa vaihtaa...

AP:lle sen verran, että harkitse oman nimesi pitämistä! Totuus on se, että sinut voidaan sekoittaa jo muutenkin ensimmäiseen vaimoon (siis kaukaiset sukulaiset, tutut, tmv. jotka eivät tiedä/muista miehesi eronneen) puhumattakaan paljon sama nimi hämää. Sitä paitsi monet puhuvat muutenkin sinusta varmasti tämän tyyppisill' ä nimityksillä; " 2.vaimo" , " toinen/jälkimmäinen Virtaska" jne. Jos sinulla on sama etunimikin, kyllä siitä huumoria irtoaa...;)

Vierailija
6/9 |
06.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos exän nimi ei olisi sama kuin itsellänne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Mutta itse olen ottanut mieheni sukunimen ja ihan siksi, että oma tyttönimeni oli melko ruma ja aina sitä sai toistaa. Sanokoot muut mitä tahansa, mutta olen miljoona kertaa mielummin tällä mieheni nimellä kuin entisellä tyttönimelläni.

Ja kyllä se sama sukunimi(kin) kaikilla luo yhteenkuuluvutta

Vierailija
8/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitäs sillä väliä on? Ehkäpä asenteeni johtuu siitä, että tyttönimelleni löytyy Suomemaasta kolme täyskaimaa, enkä heidänkään takiaan ole mitään identiteetikriisejä kokenut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
05.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On harvinainen, enkä olisi missään nimessä halunnut sitä vaihtaa ja halusin lapset sille nimelle (koska meitä ei tod ole paljon).

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme kahdeksan