Miksi en pysty iloitsemaan muiden raskausuutisista/raskaudesta
ellen itse ole samaan aikaan raskaana tai vähän aikaa sitte synnyttänyt?
Nyt kaikki keittiöpsykologit vastaamaan tähän ärsyttävään ' ongelmaan' !
Kommentit (11)
En minäkään niistä iloitse. Onnittelen toki mutta minulle on yhdentekevää onko joku raskaana vai ei.
Tuota minäkin olen aina ihmetellyt! Miksi se aina kirpaisee niin pahasti?
Ehkä yksi selitys on että nämä raskaana olevat ovat sillä hetkellä huomion keskipisteenä, etkä sinä/minä? Mua ainaskin se jurppii...niin tyhmää kun se onkin.
Olen ihan onnesta soikeana jos esim kaveri raskaana. Nyt kun oma vauva jo yli 1v, melkein jopa ärsyttää kaikki raskaana olevat.
ap
Raskaana ollessani tai juuri synnyttäneenä hihkun aina ilosta, kun kuulen jonkun raskaudesta. Suorastaan innostun, vaikkei oltaisi edes kovin läheisiä. Ja huokailen ihastuksesta kun näen vauvamasuja.
Normaalitilassa kyllä ilahdun jos esim. läheinen ystäväni saa toivomansa vauvan, mutta en ole samalla lailla täpinöissäni kuin jos olisin itse raskaana, tai just synnyttänyt.
En keksi muuta selitystä siihen kuin hormonit =)
Vierailija:
Ehkä yksi selitys on että nämä raskaana olevat ovat sillä hetkellä huomion keskipisteenä, etkä sinä/minä? Mua ainaskin se jurppii...niin tyhmää kun se onkin.
Mutta kun miehen työkaverin vaimo (en ole koskaan edes tavannut!) on nyt raskaana niin sekin jotenkin ärsyttää :o Vai jurppiiko se, että oma mies jotenkin liian innoissaan asiasta kertoi...
Hölmöä on, tiedän sanomattakin. Mutta kiva, etten ole ainoa hölmö ;)
ap
silloin kun on itse raskaana, se tuntuu maailman tärkeimmältä asialta, eikä siihen pysty samaistumaan kuin ollessaan itse raskaana tai vähän synnytyksen jälkeen, sitten se huuma " unohtuu" vauva-asioiden alle.
Varmaan vähän sama asia kuin se että omat lapset on kaikista ihanimmat riippumatta millaisia ovat. Kyllähän muidenkin lapset on ihania, mutta ei niistä jaksa niin paljoa innostua kuin omistaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan, varmaan vähän sama asia muiden raskauksien kanssa. Eli eletään tavallaan ihan eri vaiheessa ja on aika luonnollista, että samankaltaisessa tilanteessa elävät tuntevat " hengenheimolaisuutta"
Itse olen vilpittömän iloinen muidenkin raskauksista, mutta silti en jaksa sen enempää vouhkata niistä.
Vierailija:
En keksi muuta selitystä siihen kuin hormonit =)
Kyvyttömyys tuntea empatiaa? Kyvyttömyys asettua muiden ihmisten asemaan? Kyvyttömyys tuntea iloa muiden ihmisten onnen puolesta kun luulee että se on itseltä jotenkin pois? Kyvyttömyys olla ihminen?
Vierailija:
Kyvyttömyys tuntea empatiaa? Kyvyttömyys asettua muiden ihmisten asemaan? Kyvyttömyys tuntea iloa muiden ihmisten onnen puolesta kun luulee että se on itseltä jotenkin pois? Kyvyttömyys olla ihminen?
Onhan meilläkin ihana pulleropallero, mutta kun lisää haluaisimme ja toivoisimme niin kovasti. Jopa pulleropallero toivoilee pikku hiljaa omaa siskoa tai veljeä.
Saakohan äiti olla kateellinen toisten raskauksista?
-10
Et ole ymmärtänyt sitä, että mikä muilla on on myös sinulla. me kaikki ihmiset olemme nimittäin yhtä.