Minkä ikäinen vauva osaa olla äidistään erossa muutaman tunnin? Meidän 6kk ikäinen on ihan liimattu muhun.

Monissa maissa äitiysloma on esim. kolme kuukautta - kyllä vauva tottuu olemaan ilman äitiään jo hyvin pienenäkin.

Pariviikkoisesta aloin kulkea omilla asioilla. 3 kk iästä oli 1-2 tuntia kerrallaan vekaraparkissa hoidossa (meillä ei sukulaisia paikkakunnalla).

Lapsi kestää kyllä parin tunnin eron, vaikka vähän itkisikin. On tärkeää, että lapsi saa myös muita kiinteitä aikuissuhteita, esim. isovanhemmat tai muu läheinen hoitaja - mitä sitten tapahtuisi, jos sinä vaikka joutuisit sairaalaan tmv eikä lapsi olisi tottunut kehenkään muuhun?



Paljon täällä puhutaan siitä, kuinka äidin on omistauduttava lapselleen ensimmäisinä kuukausina, mutta ei varmaankaan ole syytä aivan 24/7 tyylillä mennä.. kyllä äidilläkin voi ja saa olla omia menoja ja hengähdystaukoja.



Ja kuten todettua, se on lapsenkin kannalta hyvä juttu!

Ööh. No, vastasyntyneestä. Tärkeintä on se, että lapsella on aina joku tuttu ja luotettava aikuinen läsnä. Ei sen tarvitse olla äiti.



Mutta totuttamisestahan tuo on pitkälti kiinni. Eikö teillä koskaan ole edes lapsen isä hoitanut lasta paria tuntia?

miten paljon teillä mummot oikein lapsenlapsiaan näkevät? meillä ei mummot ole ekan puolen vuoden aikana yleensä käyneet lasta katsomassa kuin korkeintaan kuin kerran, joten ei siinä kovin läheisiä olla.

Ja kyllä: vauvalle on luonnollista olla kiinni äidissään. Mutta SIITÄ HUOLIMATTA lapsen tulevaisuus ei ole pilalla, jos äiti silloin tällöin on pari tuntia poissa vauvan näköpiiristä.



Ja edelleen olen sitä mieltä (kuten moni ns. asiantuntijakin), että vauvalla olisi hyvä olla myös muita tärkeitä ja turvallisia aikuiskontakteja kuin äiti ja isä.



Isää pidän ilman muuta henkilönä, jonka kanssa lapsi voi jäädä silloin, kun äidillä on menoa. Älkää hyvät äidit sulkeko lasten isiä ulkopuolelle.. onhan se mairittelevaa ja ihanaa, kun lapsi tuntuu olevan teistä riippuvainen ja olette tälle mielestänne korvaamattomia, mutta noin ajatellen ja toimien teette karhunpalveluksen ihan kaikille: lapselle, itsellenne ja lapsen isälle.



Ja jos vielä jotain perusteluja kaipaa, niin se, että äiti saa välillä hetken hengähtää itsekseen auttaa häntä jaksamaan paremmin ja varmasti myös olemaan hyväntuulisempi äiti - eikö sekin ole tärkeä asia (joskin marttyyriäitiyttä ihannoivat kai eivät tätä pointtia mitenkään tunnusta)

Yölläkään ei nuku kuin parin tunnin pätkissä.

Kyllähän teoriassa voisin jättää tytön hoitoon/isälleen pidemmäksikin aikaa, mutta huuto on todella sydäntä särkevää kuunneltavaa, enkä tahdo sitä.

Onkohan tyttö siis jotenkin erityisen kiinni mussa ikäisekseen, vai olenko itse erityisen herkkä... Aloitimme vasta pari viikkoa sitten kiinteät, joten imetän häntä vielä usein.

Voiko tässä iässä olla jonkinlainen eroahdistuskausi?

-ap

Normaalisti oli kuin unelma, söi, nukkui eikä itkenyt koskaan. Mutta jos minä olin pois niin mistään ei tullut mitään.



Siinä vuoden iässä alkoi siis helpottaa, vilkutteli vaan iloisesti jos jätin hänet pieneksi ajaksi esim. äidilleni. Nytkin on reipas 2-vuotias joka jää ihan iloisesti hoitoon.