Huomion jakaminen ja omistushaluinen pikkusisko
Tyttäremme ovat 3- ja 9-vuotiaita. Nuoremmalla on edelleen vaikeuksia luovuttaa äidin huomiota vanhemmalle. Jos vanhempi tulee äidin syliin, tulee nuorempi heti taistelemaan paikan itselleen, vaikka kesken omia touhujaan. Vanhempi luovuttaa, kun nuorempi alkaa huutaa.
On vikeata keskittyä esim. vanhemman tyttären läksyihin tai muihin kahdenkeskisiin asioihin tämän kanssa.
Onko tämä normaalia käytöstä 3-vuotiaalta? Vanhempikin lapsi tarvitsee äitiä. Itse olisin valmis puuttumaan tilanteeseen. Miten?
Kommentit (3)
Esikoinen on poika 7 v ja tokaluokkalainen, kakkonen on tyttö 3v.
Joka päivä sama taisto kun pitäisi keskittyä esikoisen juttuihin. Yritän että isä leikkisi/kiinnittäisi pienemmän huomion joksikin aikaa, mutta ei vaan onnistu. Vaikka neiti olisi aloittanut leikin isän kanssa, hän keskeyttää sen heti kun huomaa minun tekevän jotain isomman kanssa. Yleensä neiti saa lopulta raivarin ja huutaa/kirkuu kurkku suorana niin ettei kukaan kuule edes omia ajatuksiaan. Olemme yrittäneet selittää ja vääntää rautalangasta jotta neiti tajuaisi, mutta ei vaan ....
Yleensä esikoinen luovuttaa ensimmäisenä ja pyytää pikkusiskonsa viereen istumaan ja antaa hänelle jonkun kirjan tai tehtävävihon luettavaksi. Neidille on nyt kertynyt ihan oma " koulukirjasto" . Näin neiti jaksaa olla jopa 45 min hiljaa siinä vieressä ja isomman kouluhommat tulee tehtyä.
Olisi ihanaa joskus kesittyä isompaankin ja antaa hänelle omaa aikaa, mutta ei se onnistu kotioloissa. Meillä ratkaisu on ollut se että haen isomman koulusta erikseen ja tytön hakee isä. Neiti on tyytyväinen isän kanssa kun ei hiffaa että äiti onkin veljen kanssa ....
Yleensä tuo 3 v tunkee itsensä kaikkialle eli myös niihin juttuihin joita isä yrittää tehdä pojan kanssa. Ne tilanteet voi ratkaista myös niin että kiljuva lapsi jätetään äidin hoiviin ja miehet lähtee omille teilleen.
Uskon että osa menee iän myötä ohi, mutta täytyy yrittää pitää pää.
Varmaan kannatttaa lähteä siitä, että puhut esikoisen kanssa vaikka, että tänään annetaan pikkusiskon huutaa viisi minuuttia eikä välitetä.
Meillä kyllä saan yleensä puuhastella isompien kanssa (8v ja 4,5v) mutta jos jompikumpi heistä, erityisesti esikoinen haluaisi syliin tai äidin viereen sohvalle halimaan niin sillon toi pikkunen, 2v9kk, kyllä keskeyttää leikit ja pyrähtää teatraalisesti itkien paikalle.
Parhaiten tilanne meillä hoituu, että isäkin on kotona, ja menee sitten kiukkuavat ja huutavan kuopuksen kanssa vaikka yläkertaan niin että mä saan olla esikoisen kanssa alhaalla. Yleensä kuitenkin nää pahimmat tulee siitä jos esikoinen yrittää " liian lähelle" äitiä.
Toki 3-vuotias kokeilee kaikkea, ilman muuta! Pitää vaan sanoa tiukasti; nyt autan siskoa läksyissä ja sinä joudut odottamaan. Kurjaa, mutta siskokin tarvitsee äitiä" . Ihan reippaasti vain sanot ja jos itkee niin ei se mitään. Sellaistahan elämä on. Huomio menee välillä toisaalle ja on opittava odottamaan omaa vuoroaan.Kyse ei ole enää vauvasta, joka tarvitsee välitöntä huomiota välillä. Jos annat periksi kasvaa kuopuksesta hemmoteltu pikkuprinsessa. Asiaa voi käsitellä kirjankin avulla. 3-vuotiaalle hyvä kirja on " Miltä sipukaisesta tuntuu" . On muuten psykiatrikeskuksen tekemä. Suosittelen lämpimästi. Siinä käydään läpi vastaava tilanne.