SYYSSISSIT loppuviikkoon

Kewa se olli sitten ehtinyt ensin. Aamuvirkku siis :D



Kewa: Itse en ehkä antaisi itse tehtyjä soseita ainakaan joka kerralla, jos kasvupaikka on se mitä kerroit. Ostaisin kyllä valmiita, vaikka ei sitä tiedä missä ne kasvaa, mutta kuitenkin. Voihan sitä sitten joskus vaihteen vuoksi antaa ihan ite tehtyä...ihan vain jo siksikin, että oppii sitten ite tehdyllekkin... Ihana kuulla, että mielialasi on kohentunut. Äitinäkin on sitten paljon pirtsakampi olla... :) Piti jotain muutakin sulle kommentoida, mutta en nyt enään muista mitä.



Tänään olisi Eetulla se pituus kontrolli. Herra vielä vetää yöunia ja kohta pitäisi mennä häntä herättelemään, kun sovin äitini kanssa, että menen häntä kuskaamaan pankkiin.



Sovimme neidin kanssa eilen illalla, että herätän hänet pikku kakkoselle. No, mulla soitti kyllä kello, mutta en saanut huhuilemalla häntä hereille ja millään en jaksanut nousta sängystä :D Puoli tuntia siinä sitten meni ennen kuin sain itseni pystyyn... Neiti ei oikein tykännyt, kun oli mennyt pikkusen aikaa, että ei kerinnyt ihan alkuun... Kivaa, kun siellä tulee sitten perään muumikin.



Eilen herra söi oikein reilusti perunaa ja kukkakaalia. Laitoin purkista. Reilu puoli purkkia meni. Enemmänkin olisi ehkä mennyt, mutta rapsutin sitten vaan lautasen tyhjäksi ja tissiä perään. Illalla annoin vielä persikkaa ja banaania lusikallisen. Kovin oli herra naurusella päällä. Oli kai aika makiaa... :D



Mutta nyt herättämään sitä poikaa tissille.



Hyvää päivän jatkoa. Palailen kontrollin merkeissä...



vm78 ja Eetuli 0809

Josko minäkin muutaman sanan kirjoittaisin..



Kovasti tuntuu olevan vauvakuumetta ilmassa. Itselläni en moista ole vielä havainnut.. Vaikka tämä vauva aika onkin aivan ihanaa ja jo eilen mietin, osaanko todella ottaa kaiken tästä irti. Joskus tulee niin murehdittua ihan pieniäkin asioita ja unohtaa, kuinka hyvin asiat ovat.

Colatoffeella olikin oikein ihana positiivinen kirjoitus, siitä tuli hyvä mieli itsellekkin.



Onnea Rakkausvauva, sinulla oli siis eilen synttärit!!!



Kirahviina painii unenpuute ja imetysongelman kanssa. Minä tosiaan olen se viimeinen ihminen neuvomaan, miten tulisi toimia.. Mutta jaksuja joka tapauksessa miljoonasti!



Meillä tuo köhä on nyt sitten tarttunut Mikoon. Viime yönä herättiin useamman kerran. Oli kovin tukkoisen oloinen. Eilen jo ajattelin, että rautainen poika on, jos tätä flunssaa ei saa. Onhan tämä pyörinyt meillä oikeastaan jo joulusta lähtien. Onneksi pojalle kuitenkin ruoka maistuu, joten ihan seurailu kannalla ollaan. Supon laitan kyllä ensi yöksi, jos se hieman rauhoittaisi.



Mikolla on uusi leikki. Aina kun makoilee lattialla, laittaa rätin silmilleen ja sätkii ja potkii kovasti. Jaksaa tuon rätin kanssa touhuta pitkiä aikoja. Sitten on hymy huulilla kun menee kurkistamaan rätin alle.. Hauskaa seurattavaa.



Lupasinpa sitten mennä töihinkin yhdeksi päiväksi viikon päästä. Mies on tulloin Mikon kanssa kotona. Käyn hieman haistelemassa työpaikalla. Varsinainen ikävä sinne ei ole, mutta toisaalta voi olla ihan virkistävä juttu. Mähän palailen töihin muutenkin jo toukokuussa. Miko aloittaa hoitopaikassa vasta elokuussa. Mies pitää isäkuukauden ja minä sitten pidän lomat pois siten, ettei poikaa tarvitse viedä hoitoon kesällä..



Jaahas, pikkumies on unta vailla, vien hänet sänkyyn.



Piiu ja Miko (23/8)

Osaisko joku viela linkata tuon alkuviikon pinon tanne?



En kaynykaan viimosia lukemassa, odottelen tassa kans etta Alli herailee ja pitaa kayda apteekissa hakemassa sen maitojauhepurkki. Meilla apteekki myy aina jonkun verran sosepurkkejakin, muttei oo tullu ostettua kun ite noi teen. Vihannekset on takuutuoreita ja hedelmatkin lahes kaikki ilman sailonta-aineitakin!



Alli kaantys sitten eilen ekans kerran mahalta selalleen! Ei edes oltu kukaan vieressa etta sen olisin ikuistanu kameralla, eika sita mun edes oo toistanu, vaikka ' potkii' jalat alleen heti kun mahalleen laittaa: ponkasee ittensa silleen eteenpain ja kaantyy akselissaan! Liikkuminen on nyt ihan in! Ei nukkumaan meinaa ehtia kun pitaa vallan menna; sylissa oon joutunu pitaan etta rauhottuu ja nukkuu.



Mutta nyt vaatteita paalle, voikaa hyvin

- levinia ja Ally 4k tanaan! -

Kyllä nyt tosissaan on joku levottomuuskausi näillä meidän sisseillä menossa: meilläkin poju vaati tissiä muutamaan otteeseen yöllä rauhoittuakseen, muutaman imun vaan todella syö ja loput on lutkutusta. Pullostakin annoin kerran, jotta veisi nälän. Ja esikoinen heräsi sänky märkänä 5.45. Kyllä siinä oli itkussa pitelemistä kun kuudelta jo aamupuuroa keittelin..Päivän pelastus on tosin se, että esikoinen meni jo ennalta sovitusti mummille koko päiväksi. Ihanaa, tuntuu kun mulla olisi vapaapäivä kun on vaan tuo yksi hyvin päikkäreitä nukkuva poju hoidettavana. Otin jo itsekin pienet aamupäiväunoset ja kyllä piristi! Tuota luksusta meillä siis harvoin tarjolla kun esikoinen ei enää päikkäreitä nuku ja vaatii toimintaa koko ajan!



Vähän samalla tavoin kuin Piiu kirjoitti, minäkin mietin välillä, että osaanko nauttia tarpeeksi tästä kotona oloajasta ja lapsista, välillä kun tuntuu,e ttä kannan huolta ja stressaan välillä ihan turhaan pienistä vastoinkäymisistä. Suurimmaksi osaksi meillä on mennyt näiden kahden pojan kanssa tosi hyvin, mutta sitten kun on vähänkin vaikeampi yö takana ja väsymys painaa niin olen vähän turhankin kiukkuinen, mies on sen kyllä moneen otteeseen ilmoittanut ja se onkin meillä jatkuva riidan aihe. Miehen mielestä mulla ei ole oikeutta kiukutella hänelle (eikä tietty lapsille) väsyneenäkään, mä taas olen sitä mieltä, että mies ei edes tiedä miltä tällainen väsymys tuntuu, eikä voi siten olla tuota mieltä. Mies myös jaksaa muistutella, että ei tämä vaihe kauaa kestä, mutta siinä väsymyksen keskellä tuollaisetkin kommentit saa mun pinnan palamaan välittömästi, ei ne ainakaan helpota oloa sillä hetkellä. Ja mies muistuttelee myös, että meidän lapset kuitenkin pääsääntöisesti nukkuvat hyvin ja huonomminkin voisi mennä, tiedän senkin olevan täyttä totta, mutta silti se ei mielestäni pienennä minun pahaa oloani sillä hetkellä..Huoh, sori tämä valitusvirsi, mutta tällaisia mietteitä meillä tämän aamun jälkeen.



Ja tähänkö vielä lisää vauvoja, eli vauvakuumeesta: Mä olin ja mieskin ihan vakuuttuneita ennen tämän kakkosen syntymää, että kaksi on meidän perheen lapsiluku ja siihen jää. Nyt - hormoonihuuruissa edelleen tai jotain- olen vähän ruvennut miettimään, että mitäs jos sitten muutaman vuoden päästä kun esikoinen on vaikkapa eskari-ikäinen niin antaisi luvan vielä kolmannellekin vauvalle tulla jos on tullakseen. Mieskään ei ihme kyllä ole täysin tyrmännyt. Tosin ihan nuoria kun ei enää olla, mies varsinkaan niin katsellaan. Ja toisaalta voipi käydä niinkin, että sitten kun näiden poikien kanssa alkaa elämä taas olla niin paljon helpompaa niin tähän rumbaan ei enää mukavuudenhaluissaan viitsi ryhtyä. Jää nähtäväksi. Mutta tällä hetkellä vielä en uudesta vauvasta haaveile, esikoisen jälkeen vauvakuume iski kun vauvasta tuli taapero noin vuoden iässä, joten saapi nähdä miten nyt käy.



Me ollaan vähän haaveiltu etelän matkasta kesälle, ollaankohan ihan hulluja kun silloin 3v ja 10kk poikien kanssa sellaista edes mietitään?! Apuvoimia kyllä saataisiin ehkä mukaan isovanhemmista ja jos päätetään mennä niin joku all-inclusive perhehotelli valitaan, jossa eletään täysin lasten ehdoilla. Me kun ollaan oltu miehen kanssa kahdestaan kovia reissaamaan ja 1v esikoisenkin kanssa kerran etelässä käytiin. Nyt kun nuo kesän matkaesitteet ilmestyivät niin vähän polttelisi..



Nyt alkoi huuto, pitää mennä..



Jondeliini ja poju

tai sitten ei...Jää nähtäväksi mitä tämän ja huomisen päivän aikana tapahtuu Olivian voinnissa. Eilen tyttönen nimittäin alkoi pärskimään ja pieni flunssa on nyt sitten päällä. Lämpöä ei ole ollut, mutta tyttö oli eilen illalla jo kärttysämpi, yö oli levoton ja aamun olen häntä kanniskellut, kun ainoa hyvä paikka on syli. Neiti nukahtikin jo ennen klo 10, vaikka tavallissti menee päikkäreille nykyisin vasta lähempänä klo 11. Välillä itkeskelee vaunuissa, mutta on silmät kiinni ja tutti suussa, kun olen käynyt hyssyttelemässä. Raukka pieni, tämä onkin Olivian ensimmäinen ns. flunssa. Pariviikkoisena tosin sairasti lievän nuhataudin, kun me molemmat vanhemmat silloin olimme rajun taudin kourissa. Laukut olen pakannut, joten periaatteessa kaikki olisi valmiina mökkilomaa varten, mutta seuraillaanpa rauhassa miten meitin käy. Supot, kuumemittari ja nenä-friidakin on tuossa hoitopisteen ja laukkujen lähettyvillä, että muistan ne huomenna vielä napata mukaan. Mikähän kumma siinä on, että lapsi sairastuu usein juuri ennen jotakin matkaa? No, pitäkäähän meille peukut pystyssä, että päästaisiin matkaan.



VM puheli jo aikaisemmin tuosta pituuskasvusta ja nyt sitten tänään kontrollia sen osalta. Meillä nämä kaksi ensimmäistä lasta ovat myös olleet ns. " kärpässarjalaisia" , vaikka kakkonenkin oli syntyessään 4400g, niin tasasi painoansa heti syntymän jälkeen kovasti ja jouduttiin käymään niin paino, pituus ja päänmitta kontrolleissa. Kakkonen tosin oli hurja pulauttelija, mutta ottaen huomioon hänenkin geeninsä, niin ei ole mahdollistakaan, että tytöstä kovin isokokoinen voisi tullakaan. Olemme miehen kanssa molemmat keskipituisia- ja kokoisia (minä tosin norsu nykyisin :) ), mutta molemmilla on suvuissa siroja naisia elikäs oma äitini ja hänen sisarensa kuten myös anoppi ovat pienikokoisia, hentoja naisia. Esikoinen on aina ollut pienikoinen ja siro, hänkin jäi pituudeltaan vain nippa nappa yli 150cm. Eikös se niin ole, että kun kuukautiset alkavat, niin merkittävää kasvua ei enää tapahdu...? Vertailin juuri kaikkien tyttöjen neuvolakortteja ja Olivia on nyt samankokoinen, kun isosiskot olivat 6 ja 7kk iässä! Esikoinen oli 1-vuotiaana 71cm pitkä! Muistan kuinka hän hän, vaahtosammuttimen kokoinen tyttö, juoksi käytävällä ja hieman isompi lapsi (2-3v.) huusi hämmästyneenä äidilleen " kato äiti TUO VAUVA juoksee!" .

Hyvä tietysti on, että noita pituuksia yms. kontrolloidaan mielumin liian herkästi kuin että jotakin tärkeää jäisi noteeraamatta. Oliviankin päämitta oli pienempi tällä kertaa kuin viimeksi 3kk neuvolassa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että aikaisempi mittaus on todennäköisesti ollut mittavirhe ja normaali kontrolli on 5kk neuvolassa. Aukile oli normaali kokoinen, pään muoto hyvä ja kallon liitoskohdat tuntuivat, joten ei mitään hätää.



Piiun Miko siellä hauskuuttaa perhettään! Ihana veijari. Flunssaa sielläkin, toivotaan nopeaa paranemista! Työniloa Piiulle myöskin! Varmasti ihan piristävää. Minäkin välillä huomaan kelaavani samaa; Nautinko varmasti tästä kaikesta tarpeeksi?



Levinian Ally on oppinut kääntymään. Onnittelut sinne! Kohta sitten pyöritään unissaankin :).



Kewa oli pirteämmän oloinen. Hyvä juttu! en minäkään todennäköisesti antaisi itsetehtyä ruokaa, jos todellakin kasvavat tien varsilla ja käytetään lannoitteita ja torjunta-aineita hurjasti.



Rakkausvauvalle lämpöiset syntymäpäivä onnittelut. Kerropa sitten miten lahja toimi ja onko siitä hyötyä. Mielenkiintoinen jutska. Onko sama asia kuin geishakuulat? Toivottavasti saatte erimielisyydet miehen kanssa sovittua pian vai sovitteko jo?



Fiian matka oli ollut onnistunut. Itsekin tässä suunnittelen perheelle ulkomaanmatkaa, mutta katsellaan nyt milloin se järjestyisi.



Morjens!

Tai hienommin sanottuna Lady Baby jumpasta =). Meni niinkuin vähän ounastelinkin että alkuun Luksulla oli oikein mukavaa ja loppuvaiheessa poika väsähti niin, että mun aikani meni hyssytellessä.. En tosin tajunnutkaan että se on vauvallekin fyysisesti tosi raskas, näin ohjaaja ainakin sanoi. Ja Luka ainakin oli hiestä litimärkä kun jumppa oli ohi. Onneksi olin kerrankin muistanut/tajunnut ottaa varavaatteet mukaan. Eihän se fyysisesti itselle mitenkään kovin raskasta ollut, varsinkin kun osa ajasta meni hyssyttelyyn, mutta sai siellä hien itsellensäkin. Ihan kiva homma. Mennään ehdottomasti uudelleenkin. Tosin jos Lukalla joka kerta iskee harmitus niin sitten ei auta kun jumppailla kotosalla ne vauvajumpat. Kotiin tultaessa poika oli aivan täydessä unessa ja mun oli pakko herättää reppana syömään. Syömisen jälkeen Luka simahtikin taas kuin saunalyhty joten taidetaan lähteä koiran kanssa lenkille.

Rakkausvauvalle oikein paljon synttärionnea! Ne geishakuulat onkin hauska lahja. Ja hyödyllisetkin. Itellä on sellaiset myös ja pitäskin taas alkaa käyttämään. Olin kerran työkaverini kanssa ostamassa niitä ja meinasin kuolla nauruun/häpeään kun Erja rouva kajautti jo elämän suolan ovelta että tarvittais geishakuulia =).

Voi miten kurjaa että ainakin Miko ja Olivia ovat flunssaisia, toivottavasti paranevat pian!! On niin kurjaa kun tuollainen pikkuinen sairastaa. Rankkaa koko perheelle. Luojan kiitos mun hirvitysflunssani ei tällä kertaa tarttunut Lukaan. Vaan kyllä desinfioinkin käsiäni, varsinkin sen silmätulehduksen takia. Ja mies Lukan kyllä pääsääntöisesti silloin hoitikin. Nyt on ihanaa kun saa taas pusutella ja touhuta ilman että tarvii koko ajan varoa! Toivottavasti Haikarapolska pääsee mökkiviikonloppua viettämään kuitenkin!

Jondeliinille tsemppejä väsymyksen ja siitä johtuvan kiukuttelun kanssa! Eihän sitä tietenkään ehkä oikeutta olis sen takia miehelle kiukutella, mutta kenelle sitten?? Ja kovin on vaikeaa pysytellä hyvällä ja iloisella mielellä jos jatkuva väsymys painaa!! Kyllä mäkin kiukuttelen miehelle silloin kun olen väsynyt. Jälkikäteen kaduttaa kun tulee sanottua oikein rumastikin, mutta minkäs teet. Ja siitä sitten tulee vielä entistäkin pahempi mieli.. Onneksi meillä on jo aika lailla tasaantunut, joten kauhiasti ei väsytä, enkä siis kiukuttelekaan ihan niin paljon. Kun olin kipeä niin mies oikein erikseen mainitsi että en ole kertaakaan kiivastunut mistään, no kappas vaan kun en jaksanut =).

Kiva kuulla että Kewalla on jo paremmat fiilikset siellä! Pienistä asioista se ilo onneksi kumpuaa!

Ulkomaan reissua havittelen minäkin.. Kun vaan tietäisi minne.. Toisaalta kaupunkiloma olis kiva eli siis melkein sitten haluisin Roomaan, mutta sitten taas rakkausvauva mainitsi Jumbo tapaamisessa niistä erityisistä häämatka paketeista ja sieltähän löytyi sitten vaikka mitä Hawaijia myöten. No, katsotaan nyt minne mennään vai mennäänkö minnekään vielä silloin kesäkuussa. Riippuu niin paljon siitäkin miten Luksun kanssa homma etenee. Poika kun kuitenkin lähtee mukaan, vaikka sitten mentäis jollekin valmiille häämatka reissulle. Mies kyllä siitä Hawaijista innostui kovastikin, mut ehkä sitten taas voipi olla että Luksu on vielä sen verran pieni ettei tulisi täysillä nautittua vai mitä sanotte?



Voi miten siroja pikkuprinsessoita Haikarapolskan tyttöset ovat! Tuo " vauva juoksee" on varmasti ollut hauska tilanne =).



Nyt mä lähden sinne lenkille tai se jää tekemättä!



Palataan taas ja kivaa torstaita teille naiset! Ihanaa kun taas on jo kohta viikonloppu. Kyllä aika kuluu nopsasti!! Meillä onkin sitten se eka vauvauinti edessä. Jänskättää! Heh ja häämessuillekin mennään, mies onkin sitten tosi " innoissaan" kun tavallaan ilmoitin hälle että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla =)



Colis ja Luka (20/09)

Sonja päätti sitten herätä tänä aamuna jo kello 04.00 eikä nukahtanut ennen kun koululaiset heräs kouluun...on vähän väsähtänyt olotila ollut tän päivän.



Luulin jo joku aika sitten, että päivärytmi alkaa muodostumaan, mutta nyt muutamana päivänä sellasesta ei oo ollut mitään tietoa...päiväuniakin nukkuu kamalan huonosti ja hereillä ollessa pitäs koko ajan olla sylissä kanniskelemassa tai muuten vaan seurustella ihan koko ajan. En tiä mikä hällä on...nyrkkiä jyrsii ja kaiken minkä saa suuhunsa. Ehkäpä ne on ne hampaat. Huoh! Puhkeis sit jo kun kiusaavat niin kovasti.



Vauvakuumeesta ollut puhetta. Minä pöhkö salaa jossakin sielun sopukoissani siitä yhdestä vielä haaveilen. Mutta järki sanoo ei...tiedä sitten...musta tuntuu, että mulla on jotenkin krooninen tuo vauvakuume eikä lähde pois kulumallakaan.



Joku mietti etelän matkaa kahden pienen kanssa. Anteeks kun en muista nimimerkkiä...Me ollaan matkustettu miehen kans aina koko muksu lauman kera ja sillon kun oltiin eka kertaa niin muksut oli 11kk, 3v. ja 5v. ja matka meni hyvin ottaen huomioon, että meiän esikoisella on lievä kehitysvamma ja ylivilkkautta ja kakkosella on ylivilkkautta! Lasten ehdoilla mentiin...päikkäreitä nukuttiin hotellissa ja lapsethan nautti uimisesta ja lämmöstä. Nyt siis ollaan lähdössä kesäkuussa ALANYAAN ja mukaan lähtee koko meidän " pieni" perhe...minä, mies ja muksut...sonja sillon noin 9kk ja muut 5v., 7v. ja 9v.



Eipä kummempia...kiva kun kewalla asiat paremmin.



Risella

HUH!!! Niinhän siinä kävi niin, kuin meinasinkin. Eipä olleet tyytyväisiä meidän herran 2 cm kasvuun. Eli 63cm pituutta ja 6430g painoa. Kyllä sitä sitten sai puhua ja paapattaa, ennen kuin kaivoi esikoisen käyrät esille. Neiti oli 4kk 61 cm ja -2 käyrällä. Eetu menee nyt -1 käyrällä. Meinasi vaan, että mitähän mahtaa lekuri sanoa. Minä sitten vaan meinasin, että lekuri sanoo, mitä sanoo. Minäkin sanon. Kyllä rupesi oikein ottamaan taas pattiin noiden käyrät. Hyvä se on, että seurataan, mutta, kun se homma on se mikä se on eikä muuksi muutu, niin mielestäni saisivat tunkea käyränsä sinne minne ei aurinkokaan paista!!!! Meillä on kyllä NIIN ihana neuvolatäti, mutta käyrät on ihan muuta. Lupasi kyllä kirjottaa Eetun tietoihin, että geeneissä olisi tuo pituus kasvu. Esikoisella oli pituutta tullut 3cm 4kk neuvolassa. Sen jälkeen olikin sitten sellasta 2 ja 1,5cm. Kovin on ehtinyt ja melkein paremminkin.



Kotiin, kun neuvolasta päästiin, niin herra veti niin pottua nassuun, että ihan kuin olisi ollut vihanen. Pitäkää ämmät käyränne. :D



En huomannut katsoa yhtään, mitä olitte kirjottanut, mutta katon nyt ja kommentoin sitten myöhemmin.

Anteeksi! On vain teille niin hyvä vuodattaa. Mies kun vaan kuuntelee, eikä ota kunnolla kantaa. Kuuntelee siis aikansa ja sanoo sitten kun ämmä rauhottu, niin oman mielipiteensä... Taidanpa lähteä tästä lenkille...

Jopas olen sosieteerannut. Anoppi on ollut meillä kylässä iltapäivästä lähtien ja olen häntä tässä jututtanut. Voi että ottaa voimille. Ja minä olen kuulkaas hyvä jututtamaan vaikeastikin haastatettavia ihmisiä. En vain nyt enää jaksa. Onneksi mies viimein tuli kotiinsa. Pitäköön nyt itse seuraa äidillensä vähän aikaa.



Sitten pyydän anteeksi. Olen eilisen ja tämän päivän miettinyt että kirjoitinko taas liian paasaavaan sävyyn täysimetyksen ihanuudesta. Eli anteeksi! Jos kukaan ei ymmärtänyt loukkaantua, niin sitten voin vaihteeksi vetää johtopäätökset, että nyt on peikkoäetilla aikaa ja energiaa tehdä vähän liikaa psykoanalyysia omista sanomisistaan. Minä olen huomannut että kotona ollessa sosiaalinen elämä väkisinkin kapeutuu ja kun työ tälläistä teknistä (vaippa, pyykki, ruoka, vaippa, pyykki, ruoka...) niin jää ajatusenergiaa joutaviin. Minä ehdin välillä analysoida kaikki rivinvälit ja niiden puuttumisetkin siitä mitä itse olen kirjoittanut tai mitä joku muu on kirjoittanut.



Vm sai juuri sellaiset terveiset kuin odotitkin. Maasta se pienikin ponnistaa. Olisi mukava saada vaikkapa italialaiset käyrät näiden meidän neuvolakäppyröiden rinnalle. Luulisi olevan hiukan erilaiset.

Haikarapolska, minä olen kasvanut vielä pari senttiä kuukautisten alkamisen jälkeen. Ja lopputulos on se mahtava 154 cm! Pieni mutta ei vähääkään siro. Ehkä joskus vielä vähän hoikempi kuin nyt.



Coliksella tuntuu olevan kivaa vauva-arkea. Samoin Kewan asiat on nyt mukavammin. Kiva kuulla!!

Toivottavasti Kirahviina saa apua imetysongelmiin. Minä ajattelin tupperin nokkamukista maitoa poikaselle. Siinä myös on pehmeä nokka.

Rakkausvauvalla onnea! Olet sinä vielä tosi nuori!



Vauvasta nauttimisesta. Eilin juuri olin silmät kyynelissä, kun ruokin poikastani. Hän puristi minua sormesta ihmeellisen pehmeällä kädellään. Voi, kunpa muistaisin tuon käden pehmeyden lopun elämääni. Tiedän että en muista, mutta toivoisin niin kovasti. Minä ajattelen nyt meidän perheen arjen olevan aika mukavassa balanssissa. Tytöt nauttivat parista päiväkotipäivästä viikossa ja niin nautin minäkin. Sitten kun he ovat kotona minusta on kiva kuunnelle heidän juttujaan ja tänään leivoimmekin yhdessä. Tuskin sellaiseen olisi energiaa jos he pyörisivät kokoajan tässä lähellä. Isot tytöt on niin hauskoja leikkeineen ja se on myös aivan hellyyttävää miten he nauttivat veljestään. Ja veli heistä. Pienistä on helppo murehtia, mutta pienestä voi myös iloita. Minä hoidan nyt viimeistä vauvaani ja nautin hänestä ihan todella. Hymyistä ja koko paketista.

Nyt loppui lasten näytelmä mummille, täytyy mennä!

terv peikkoäet ja APJ 1.10

Miko kipeänä. Eilen jo nousi pikku kuume. Yöt hieman katkonaisia, mutta päivä aikaan jaksaa silti olla yhtä hymyä ja ruokakin maistuu.



Ikävää, niin saa lumet taas kyytiä. Ihan kumisaapas keli. No, ehtihän nuo lapset tällä viikolla kokeilemaan kerran luistimia koulussa. Nyt varmasti saa jää lähdön.. Tylsää.

Mutta mitä sitä murehtimaan, kun ei asiaan kuitenkaan voi vaikuttaa.



Sain hieman ikäviä uutisia ystävältä. Pisti hieman miettimään.. Heillä " isompaa sairautta" perheessä. Olen siis kovin kiitollinen omasta perheestäni, ja päätin todella yrittää olla ruikuttamatta pikku asioista.



Poistun kahvin keittoon. Ei taida tänä aamuna tuo kaksi kuppia riittää.



Mukavaa perjentaita kaikille!



Piiu ja Miko

Taas sama juttu niinkuin aina,että ehdinkö vai enkö ehdi riviäkään kirjoittaa kun toi uni on niin hankalaa tuolle pienelle ylläpitää,jostain kumman syystä.Aamusin nykyään jo 05.00 aletaan heräilemään ja sitten n.6.00 täytyyki jo nousta,minä en välttämättä ihan ole silloin pirteimmilläni kun nuo yöt menee niin katkonaisesti lähes aina,mutta tämä on näköjään ihan tuttua teille muillekkin joten ei auta valittaa ja kuten piiukin kirjoitti niin elämässä on paljon suurempiakin aiheita murehtia.

Nyt Aada on jo toisilla aamu" pävä" unilla.Ekat otti 06.20-07.10 ja nyt on nukkunut n.15min.

Meidän Saralla on tänään lääkäri kun onkärsinyt migreenistä nykyään niin usein.Lääke auttaisi jos suostuisi ottamaan,toivottavasti nyt uskoo lääkäriä.Migreeni on perinnöllistä ja mullakin sitä toisinaan on mutta olen miettinyt että toivottavasti ei johdu siitä että kun Sara oli n.2v niin mummolassa tippui patsasjalustalta joka oli n.1,50m korkeudella n.10kg painoinen patsas päähän.Verta tuli tietty tosi paljon ja liimalla haava laitettiin kiinni,ei kuitenkaan mitään aivotäräystä joka on kyllä suuren suuri ihme.

Toivottavasti Olivia ei ole nyt tullut kipeäksi että pääsette hyvillä mielin mökkeilemään!Mikolle pikaista paranemista ja muillekkin pienille (ja isoille)toivon pikaista paranemista!!

Me saatiin muuten mun äidiltä joululahjaksi kirkasvalolamppu ja nyt tässä ruokapöydän ääressä sen valossa näpyttelen.Kai siitä jotakin hyötyä on.Täytyy miettiä mihin sen haluaa asentaa.Toi on tosi tyylikäs,pyöreä ja sen saa pidettyä jalustalla tai sitten seinään.Tuolaisesta vara auringosta olenkin aina haaveillut=)

Oikeata aurinkoa ollaan suuniteltu että lähdettäis nyt hiihtolomaviikolla katsomaan,egyptiin,tunisiaan tai marokkoon,matkoja olisi vielä jäljellä mutta pitäisi päättää nyt pian...Vähän jarruttaa se ajatus että sää saattaa olla sateinen näin talvella,meressä liian kylmä uida ja illat on tosi viileitä ja saattaa olla sitten hotellihuonekin kylmän kostea.Viikon päästä olisi matkamessut päätetään sitten viimeistään silloin että milloinka mennään.

nyt jotain kitinää kuuluu,käyn kattomassa riittääkö tutin laitto..

vauvasta nauttimisesta oli puhetta.Minä nautin kyllä vauvasta täysin siemauksin samoin kuin isukki ja melkeinpä päivittäin on vedet molemmilla silmissä kun on niin söpö ja ihana touhottaja.Olen kiitollinen siitä että vaikka yöt on ollu mulle pitkään vaikeita ensin oman unettomuuden ja nyt sitten Aadan hereillä olon takia niin Aada ei itke.On ehkä pari kertaa yöllä karjunut ja muuten tirauttaa pikku huudot kun on väsynyt mutta muuten höpöttelee ja kujertelee ja nauraa.Nyt on IN juttu päristellä kämmenselkää vasten ja puhallella sylkipalloja:)

Aika menee kyllä niin tavattoman nopesti,juurihan sitä oli ihan pienen pieni vauva ja nyt sitten on jo sellainen kunnon jötkäle joka jo oikeasti painaa ja makkaraa löytyy jokavälistä.Eilen huusin huutonetistä hyppykiikkua joka kiinnostaa varmasti kovasti kun keikuttelusta ja hypyistä niin kovasti tykkää.Jumpasta voisi Aadulikin tykätä.Vaikutti tosi mukavalta coliksen ja lukan jumppareissu:))Minä olen miettinyt sitä muskaria,sielläkin keikutellaan ja nostellaan,nythän se pitäisi varata samoin kuin käydä ostaa se salikortti!!!Mun olis pakko saada vähintään 10kg pois ennekuin edes ajattelen että jotakin häitä järjestettäisiin.Tuntuu jotenkin turhalta ostella nyt alestakaan mitään vaattetta itselle kun mulla on niitä jo niin paljon,kun vaan mahtuis päälle!

Kerroin aiemmin että oli tarkoitus lähteä kylpylään vähän niinkuin synttäreiden kunniaksi mutta sitten äitini alkoi kiukuttelemaan joten häntä ei voinutkaan pyytää lapsen vahdiksi.Kerroin tästä harmistuneena Aadan kummille ja eräälle toiselle ystävälle kun näin heitä ja hepä sanoivat että jos on ok niin tulisivat molemmat mielellään Aadaa hoitamaan että päästään kahdestaan viettämään aikaa:)mulla pääsi silloin itku kun olin niin liikuttunut,aivan ihania ystäviä,ei tullut mieleenkään pyytää ketään muuta mutta nyt sitten ens la-su ollaan Caribiassa ja siellä otetaan jokin hoito ja sitten haluan meikkaajalle ja hehkeänä sitten yhdessä illalla syömään:)Jotkut alusvaatteet ajattelin uudet myös ostaa,siinä olkoon mun ale-ostokset!

nyt itkeee

Yö sujui hyvin ja neiti heräsi vain kerran aamuyöstä syömään. Nuhanen on, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole lämpöä. Lähdemme siis matkaan luottavaisin mielin, pääseehän sieltä sitten kesken pois jos pahaksi flunssa yltyy. Kovin kauas emme ole menossa. Onneksi mökki on iso hirsihuvila kaikilla mukavuuksilla, joten ei tarvitse vain puilla lämmitellä ja muutenkin tälle mukavuudenhaluiselle mammalle ja vauvalle varsin sopiva kohde. Kylpylään, joka aivan siinä vieressä emme nyt sitten Olivian kanssa pääse, mutta muut kylpeköön sitten senkin edestä.



Muuten ilmoitin itseni ja Olivian vauvatanssiin :). Itse olen harrastanut tanssia koko pienen ikäni eri muodoissaan, joten ihana Oliviankin kanssa aloittaa mieluinen harrasus. Toivottavasti tyttö tykkäisi.



Ihanaa Rakkausvauva, kun sulla on noin upeita ystäviä. Oikein suloista ja hekumallista viikonloppua! Naattikaa!



Nyt vielä viime hetken valmisteluja tekemään, kun neiti päikkäreillä.

Erittäin hyvää viikonloppua kaikille! Palaan asiaan viimeistään tulevana maanantaina!



Tässä kuva lutuisesta " kuola-kaisastamme" muutama päivä sitten ennen flunssaa :)



http://www.aijaa.com/v.php?i=1429028.jpg



Haikarapolska ja Olivia

Sonja nukkua tuhisee taas pihalla! Aikasin alkoi meidänkin aamu tänään kun neiti heräsi 05.30...no parempi sekin kun eilinen 04.00 herätys. ;)



Voi ei. Vettä sataa. Kyllä on niin harmaata ja tylsän näköistä pihalla...mutta ei parane valittaa. Ilmeisesti nämä talvet on nyt tätä vettä ja loskaa vuoronperään.



Pyykkikone pesee toista koneellista jo tänään. Linkousvaihe menossa...kuuntelen kun kone rytisee ja paukkuu (hajoaa kohta)...en yhtään ihmettelis vaik tulis tuolta oven läpi...on niin kova rytinä. On tuolla pyykkikoneella jo ikääkin 12 vuotta ja hyvin on palvellut kun ottaa huomioon, että meillä pestään pyykkiä 2-3 koneellista lähes joka päivä.



Ostin mustikka-vadelma soseen sonjalle maistiaisiksi tänään. Saas nähä miten menee. Päärynästä ainakin tykätään ja peruna-porkkana-parsakaalisosekin meni eilen melko hyvin...



Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!



Risella ja Sonja

Karmea ilma. Ulkona tulee taivaantäydeltä loskaa!!! En tykkää yhtään.



Rakkasuvauvalle myöhästyneet onnittelut!!!!



peikkoäet puhi siitä ihana pehmosesta kädestä. Mustakin on ihanaa kun imetän Vesliä niin ihanan pehmonen ja lämmin käsi tarraa kovassti kiinni mun sormesta. Se on musta niin ihanaa ja hellyyttävää! ja aamusin kuten tänään kun heräsin niin unohtu kaikki huolet kun toinen väläytti iiisoon hymyn. Jäi tois sijalle mun armottoman kipiä selkä ym.



Mulla kun tuo selkä on alkanu oleen taas tosi kipeä. Eikä yhtään helpota yksin kannella Vesliä päivät ja raahata rattaita melkein pävittäin ylös ja alas rappusia. Me kun asumme tokassa kerroksessa. Selkä vaivaa eniten öisin ja silloin en tahokkaan saada nukuttua kun koko selkä vain kramppaa. Viime yönä oli taas sellasta ja viidestä asti sit vain tokuinkin kivun kanssa.



Joku mietti kans et oisko hampaita tulossa. Mä olen miettiny ihan samaa. Vesli ollu itkusempi, illat saa aikalailla kanniskella ja nukkumaan meno ollu huutoa(jos yrittäny omaan sänkyyn laittaa). Ja tunkee kaiken suuhunsa ja " jäytää" niitä. Aika useesti ottaa mun sormen ja puree sitä ikenillään lujaa.



Mä en tiiä mitä teen Veslin kans kun ei suostu enää nukkumaan omassa sängyssä? ja eilen sit nukutin meidän sänkyyn ja lähin sit pois. Kerkesin jogurttipurkin ottaa käteen, kun siellä jo herättiin. Ei auttanu ku itekin mennä nukkumaan jo klo.21.00. Mulle vaan ois niin tärkeetä et saisin iltosin hieman omaa aikaa. sais rauhassa lukea ym. Varsinkin nyt kun on yksin niin pitäs jollain lailla saaha nollata päivä ja nauttia rauhasta ja hiljasuudesta. Nyt näyttää pahasti siltä et siihen ei mulla ole mahollisuuksia. Ja jos näin käy niin kyllä tulee pitkät 7 viikkoa yksin. tai no 6 viikkoa. Nythän on jo viikko menny!!!!



Eilen oli taas vaihteeks sellanen päivä, et ikävä oli koko ajan ja itkukin tuli aina välillä. Vähän piristi kun ystäväni kävi Luka poikansa kanssa päivällä kylässä. Hänen Lukansa on vesliä 1,5 kuukautta nuorempi. ja hattua täytyy nostaa tälle ystävälle kun jaksaa 2 kk pojan ja 3 vuotiaan tytön kanssa olla. Ihania lapsiahan ne ovat, mutta kovastihan työtä siinä on kahessa lapsessa. varsinkin kun ei oo ketään kenen kanssa jakaa huolia ja murheita. Mulla sentään on mies, jolle voin joka päivä kertoa kaikesta, vaikka reissussa onkin.



Mutta nyt menen hetkeksi lukemaan.

Ihan kuten arvelinkin, hiukan tuntuu vaikealta löytää aikaa tänne kirjoitteluun. Kaksi päivää ollut erityisen kiirettä, oltiin tytön kanssa baby-bailatinossa toissapäivänä ja eilen Jumbossa niin enpä ole koneelle ennättänyt. Lisäksi liityin Facebookiin ja sekin vie aikaa. Mutta vertaistuki on enemmän kuin tervetullutta joten enköhän opi löytämään aikaa.



Peikkoäet kyseli että murtuiko Aavan solisluu synnytyksessä. Ei murtunut, eikä synnytyksessä tapahtunut mitään muutakaan sellaista, mikä varmuudella olisi aiheuttanut erbin syntymisen. Sitä kätilönkin kanssa ihmeteltiin. Ilmeisesti erbin pareeseja tulee vauvoille jo kohdussa, ja meillä on saattanut käydä juuri niin. Tosin olihan tyttö aika iso syntyessään, hän syntyi ns. käsi poskella, ja ponnistusvaihe kesti 1.5 h, joten ehkä käsi kuitenkin vioittui synnytyksessä. Onneksi käsi on toipunut tosi hienosti!



Colatoffeella ja Lukalla alkaa vauvauinti viikonloppuna, meillä samoin. Viileältä on tuntunut kylvettää vauvaa 32 asteisessa vedessä, mutta hyvin on sujunut. Suihkusta neiti tykkää melkein enemmän kuin ammeesta.



Mutta jatkoa joskus toiste lisää, nyt täytyy alkaa laittaa ruokaa. 15 kiloa pitäisi lähteä kesään mennessä eli tarkoittaa sitä, että pitää muistaa alkaa syödä säännöllisesti.



Mukavaa päivää kaikille harmaasta sateesta huolimatta!

Kiitos myötätunnosta ja kannustuksesta, sissit! Hassua, että kun Rakkausvauva aikoinaan sano että toivottavasti kukaan ei ajattele että hän kerää täällä säälipisteitä, niin mä aattelin että tietenkään niin ei ajatella, höpsistä. No, nyt on itellä ihan samat mietteet, että toivottavasti kukaan ei ajattele minusta niin... Kaikki vertaistuki on ihan takuulla tervetullutta, mutta en mäkään täällä siks valita että " säälikää nyt mua raukkaa" .



Meillä ei oo tilanne menny ainakaan paremmaks. Tai on sikäli, että nyt on löytynyt yksi keino saada pikku-Onni syömään. Rauhoittelen nälkäisen pojan tutilla ja vaihdan tilalle tissin. Tätä toistetaan kunnes lopulta poitsu vahingossa hyväksyykin tissin ja sitten tyytyväisenä syö. Ai niin, ei pidä unohtaa samaan aikaan tanssia ympäri kämppää. Hytkyn hytkyn ja heikun keikun. En tiiä itkiskö vai nauraisko näille meidän kuvioille. Sen tiiän että yökuvioille mieluummin itken ku nauran. Alkuyöstä meni ihan hyvin, nukuttiin pari 1,5h pätkää. Mutta loppuyö vaati herätyksiä ja sängystä nousemisia MONTA KERTAA TUNNISSA aina harmaaseen sameaan uupuneeseen aamuun asti.



Miten näillä unilla voi kestää??? Pelkään että ennen pitkää romahtaa. Ei tänään vielä kuitenkaan. Tänään mä oon tiskannu, tehny ruokaa, laittanu omenapaistoksen uuniin ja pitäny lapset hyvällä tuulella. Mutta ei kai kukaan voi jaksaa loputtomiin?



Tuntuu että Onni-poikasen syömisrytmi on kääntynyt väärinpäin. Päivällä saan pojan syömään muutaman hätäisen kerran noilla taikatempuilla. Ja yöllä tapahtuu sitten se varsinainen ravinnonsaanti, kun tissi kelpaa uniselle lapselle. Aaaargh, millähän senkin kääntäisi niin että äitikin pysyisi tolpillaan.



Luojan kiitos nyt on viikonloppu edessä joten mies voi auttaa enemmän. Mun on ihan pakko saada nukkua. Miehelläkin on kyllä univelkaa. Ai niin, pakko kertoa tämäkin uutinen. Miehelle tuli mahdollisuus lähteä Pariisiin vuodeksi työkeikalle. Kysyi sitten eilen ruokapöydässä, että olisko mun mielestä ihan mahdoton ajatus että lähdettäis sinne. Tiiän että miehen tekis kovasti mieli lähteä. Ja kyllä munkin ensifiilis oli että jess, mennään! Mutta sitten iski pian epäilykset, että mitä jos Onni nukkuu yhtä huonosti ku nytkin jne jne jne. Lähtö ois jo maaliskuussa, eli pian. Kyllä mua innostaa ajatus lähtemisestä, mutta onhan se mahdollista että siitä ei mitään iloista seikkailua tuliskaan vaan yksinäinen painajainen kaukana kotoa. Iso pointti on se, että en osaa ranskaa. Englannilla pärjään kyllä mennen tullen, mutta...



En muuten voi olla ihmettelemättä sitä, että tuo vauveli on päivällä niin aurinkoinen ja täydellisen helppohoitoinen. Luulis noitten öitten väsyttävän vauvaakin. Mutta ei meidän Onnia. Se on niin hyväntuulinen, että! Hymyistä ja kujerruksista ei tuu loppua jos vain joku on niitä todistamassa. On se ihmeellinen tapaus. Ne hymyt kyllä lävistää sumuisimmatkin aivot ja paikkaa pitkälti huonoja öitä. Oon kyllä tosi iloinen siitä, että tästä rasittavasta unenpuutteesta huolimatta tuo oma vauva tuntuu ihanalta ja rakkaalta ja suloiselta.



Mä muuten soitin sinne imetystukeen alkuviikosta. Pumppuja ei ollutkaan saatavilla, joten mä oon käyttäny omaa käsikäyttöistä sen mitä oon muistanu ja jaksanu. On kyllä nuo yöimetykset vihdoinkin vaikuttanu sen, että maitoa tuntuu taas olevan riittävästi (kun vain kelpais vielä lapselle). Olin vähän pettynyt siihen ettei imetystukihenkilöllä ollut oikein mitään sanottavaa mun tilanteeseen. Hän oli kyllä vähän kiireisen oloinen, että ehkä johtui siitäkin.



Kukas se olikaan lähdössä lomalle aurinkoon? Ota meidät muutkin mukaan pliiiiiis! Kunnon tujaus valoa ja lämpöä tekis kyllä hyvää. No, johan tässä on tammikuu pitkällä eli eikun kesää odottamaan, vai mitä? :)



Nyt pitää mennä kattomaan mitä sille omenapaistokselle kuuluu. Kyllä se herkuttelukin auttaa, ku aurinkolomaa ei oo tiedossa. :)

Heippa täältä harmaasta espoosta,



päätin aamulla, että nyt ei valitella. Oltiin 2-vuotiaan kanssa pihalla tunti ja ihan kivaa oli, kun ei silloin just satanut. Kurikset jalkaan vissiin toista kertaa hänen elämässään (käytetään kosteussuojahaalareita, mutta nyt en luottanut pelkästään niihin.). Sitten tuli kaveri lapsineen kylään ja täällä on ollut kiva aamupäivä.



Tuntuu olevan meidän sisseillä levottomia aikoja. Hampaita, kehitystä ja mitä vielä. Täällä kans sellaista pientä levottomuutta, mutta kyllä täällä pärjätään taas suht hyvin. Tsemppiä vaan kipeille, unettomille ja muuten vaan onnettomille. Kirahviinalle erityisvoimahali.



Peikkoäet puhui asiaa lapsesta nauttimisesta. Tuli mieleen, että mullakin pitäis noitten isompien olla vaikka päivä viikossa päiväkodissa, että mulla olis aikaa olla vaan Oonan kanssa. Mutta no, ovat kotosalla ja täytyy sinnitellä. Toisina päivinä pienin jää kyllä hätäiselle huomiolle. Onneksi mummo ottaa nuo isommat välillä.



Meillä on maisteltu kesäkurpitsaa muutamana päivänä. Ei oikein vielä uppoa, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee. Ei ole kiirus.



Meillä myös on Uman ja Veslin iltarutiinit. Eli minä menen myös ysin maissa nukkumaan. Täytyis pikkuhiljaa saada neiti omaan sänkyynsä ainakin illan eka pätkäks. Voi olla työtä...



Nyt soi puhelin... moi...



apinaemo

Luin vain hätäseen pinon.



Menni on nyt myös flunssassa ja on ollut tosi raasu pari päivää :/ Nenä valuu yhtenään räkää ja on tosi kova yskä. Kuumetta on saattanut olla, mutta meidän korvakuumemittarista on patterit loppu.. Eilen annoin kaksi suppoa.



Lähes tulkoon on huutanut nämä päivät, pieniä unosia ottaa, muttei kunnon päikkäreitä. Tänään ei ole sitten tisukaan maistunut, vain kaksi kertaa on syönyt :O Vaippojen märkyydestäkin jo huomaa, ettei syö kunnolla. En tiiä mitä pitäis tehdä. Kaikki voitava on mielestäni tehty.



No mutta nyt huuto alkaa taas..