monta vuotta kotona -> töihin, opiskelemaan, mutta MITEN?
Olen kotiäitinä ollut kohta 3 vuotta, meillä on kolmoset. Tällä hetkellä taas nautin kotona olosta, vuoristo rataahan tämä on. Muutimme lasten synnyttyä eri kaupunkiin, vanhaan jäi vakkari työni. Uudessa kaupungissa ei ole alani töitä, tai jos on niin hakijoita on kohtuuton määrä paikkaan nähden. Minulla on surkea tutkinto, tänä päivänä sillä ei tee mitään. Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta saisin vain opintotuen 231e/kk ja perheemme tulot romahtaisivat. Lasten hoitomaksuihin menisi pikkasen päälle 400e kuussa ja nyt jo on tiukkaa kun olen työttömänä. Olen omasta mielestäni umpikujassa, tulevaisuus taitaa olla siivoajana mikä ei minua kyllä tyydytä. Olin nuorena niin typerä kun en tajunnut opiskelujen tärkeyttä ja nyt ei ole enää mahdollista. Työvoimakoulutukseen haluaisin pidemmälle kurssille, mutta tässä kaupungissa jostain syystä työvoimakoulutuskin on suunnattu eri aloille täysin. Rakennusalalla ja siivousalalla tuntuu olevan työvoimakoultuksia. Jos jollakulla olisi antaa hyviä vinkkejä miten voisin kouluttautua. Oppisopimus periaatteessa olisi vaihtoehto, mutta en tiedä sitten kuinka helppoa olisi esim. lähihoitajaksi kouluttautua oppisopimuksella. Kävin ammatinvalintapsykallakin, mutta sieltä en saanut mitään itselleni, oli yhtä tyhjän kanssa koko käynti. Tunnen itseni epäonnistujaksi eikä tilannetta paranna sekään, että uskon miehenikin ajattelevan näin, hänellä on korkeakoulututkinto ja hyvä työpaikka.
Ensimmäiseksi haluan sanoa, etten usko miehesi pitävän sinua epäonnistujana. Tai jos hän pitää, mätkäise hyvä ihminen mädällä kalalla päin pläsiä. Teillä on kolme lasta, joiden hoitaminen ei varmastikaan aina ole pelkkää tanssaamista. Kyllä sinä kuules ansaitset suuren hatunnoston. Moni on tuossa vaiheessa _paennut_ työelämään.
Sinuna harkitsisin vakavasti lähihoitajaksi opiskelua oppisopimuksella. JOS se sinua siis kiinnostaa. Palvelukeskukset ottavat usein mielellään opparilla. Päiväkoteihin taas turha unelmoidakaan. Itse juuri opiskelen lähihoitajaksi, tosin aivan koulussa. Ja voin sanoa, että miehen rahoilla tässä elellään. Mutta palvelukeskuksissa on huutava pula työntekijöistä ja kaupungitkin ovat halukkaita palkkaamaan sinut kokopäivätöihin oppariksi, kun saavat kerta tukiaisia sinun palkanmaksuusi ;) Rankkaahan se on, varmasti. Minusta tuntuu usein, etten jaksa koulua vaikken töissä käykään. Eikä minulla ole niitä kolmea mukulaa jaloissa *naur* (Odotan ensimmäistä) Mutta kyllä se siitä, jos tahtoa kerta on :)
Äitini sanoo aina, että asiat järjestyvät aina jotenkin. Saman sanoisin sinulle. Älä turhaan stressaa. Katsele rauhassa ympärillesi ja tuumi, mitä itse haluat. Sitten kun tiedät, mitä haluat, keksi keino, miten saat sen. Eihän sinulla mikään kiire tässä ole? Toivottavasti ei tarvitse päättää ensi viikkoon mennessä :) Itse ainakin huomasin, että päätös kouluun lähdöstä syntyi kuin itsestään, kun itse rauhoituin. Olin siis itse työelämässä peruskoulun jälkeen jonkin aikaa. Oli siinäkin jonkinlainen kynnys palata takaisin pulpettiin. Tässä sitä nyt vain opiskellaan ja odotellaan uutta perheenjäsentä, aina vain askel kerrallaan :)
Onnea sinulle. Ja jos lähdet lähihoitajaksi, onnittelen valitsemasi alan johdosta. Meillä on huono palkka, kamalat työolosuhteet ja saamme usein pelkkää kakkaa niskaamme. Itse en kyllä vaihtaisi ;D