1-v. pojan yöjazzit ??

Meillä 1 vuotias tyttö, joka on vauvaikänsä nukkunut yöt rauhallisesti parilla syötöllä, aloitti 8kk ikäisenä yöhulinat, jotka eivät ole vieläkään helpottaneet. Käytännössä homma menee niin, että heräilee iltaisin konttailemaan ja istumaan sängyssään, mutta onneksi rauhoittuu kun tulen itse hänen viereensä nukkumaan, joten jonkin verran unta on mahdollista saada. Välillä tilanne on pahempi, välillä parempi, rauhoittuaakseen uneen saa rintamaitoa (ja pitää pitää tiukasti sylissä ettei viuhdo niin nukahtaa paremmin). Pahemman tilanteen olen yhdistänyt puhkeamassaoleviin hampaisiin, mutta tilanne on ollut aika huono kokoajan. Silti olen toiveikas, että tämä menisi ohi kyllä piakkoin ja olen vain pyrkinyt helpottamaan asioita esim. perhepedillä. Tiedän tytön oppivan nyt paljon uusia taitoja, sekä hän kaipaa läheisyyttä kun olen ollut päivisin töissä.



Nämä asiat tuskin kuitenkaan kouluikään kestävät, ainakin muut lapsemme ovat kukin ajallaan oppineet nukkumaan yönsä hyvin.

varmasti hämmentävää niin lapselle kuin aikuiselle. Aikuisen tehtävänä on olla johdonmukainen, rauhallinen ja aikuisen on tiedettävä miten toimitaan jos tulee ongelmatilanne. Lapsi rauhoittuu, kun varmistuu, että vanhempi tietää miten yöllä toimitaan ja auttaa lasta toiminaan sen mukaan, vaikka lapsi kuinka kyseenalaistaisi asiaa monesta näkökulmasta.

Eli yöllä ei juoda maitoa, nukutaan omassa sängyssä ja tutti roskikseen. Uuteen opettelu vie aikansa, mutta mielestäni se palkitsee. Eli muutaman yön istut siellä lapsen huoneessa ja olet läsnä, mutta et hössötä. Annat lapselle aikaa ja rauhaa tottua ajatukseen, että yöllä nukutaan, on ihanaa nukkua ja ei ole mitään hätää.

Tuo toimii meillä. Poikamme on 1v3kk.

Voimia!

Vilma-76:

...mikä siis neuvoksi?? Päivärytmimme on säännöllinen ja ruokaa hän saa 5-6 krt päivässä, sisältäen 2 kunnon ateriaa. Perinteistä huudatusunikouluakaan en haluasi pitää, koska hän varmaan huutaisi koko yön läpi, sen verran omaa tahtoa tuntuu olevan.

Vinkkejä ja vertaistukea tahdon!!

Nyt on tyttö onneksi 3 vkoa nukkunut yönsä hyvin! Töihin paluu lähestyy, ja päätin tehdä yötouhuista stopin, en voisi kuvitella jaksavani käydä töissä, jos öisin pitää käydä lapsen huoneessa 5-10 kert. tassuttelemassa lapsi uneen.

Meillä auttoi se, kun tyttö opetettiin samalla nukahtamaan itse, eli ei enää yölläkään sitten vaadi äitiä silittelemään. Täysin ilman huutoa koulutus ei sujunut, 3 iltana huusi, pisimmillään 15min., jona aikana kävin 3 kert. sanomassa että nyt nukutaan ja välillä huutelin oven takaa " ei ole mitään hätää, käy nukkumaan" yms. Näiden kolmen illan jälkeen yöheräilytkin loppuivat, olin aika hämmästynyt! Jollakin ihmeellisellä tavalla tuo juttu toimi.

Meilläkin nukuttiin hyvin sinne 7kk ikään saakka, sitten kääntyily ja ryömiminen ja konttaaminen yms. jatkuvasti kehittyvät uudet taidot vissiin sotkivat unet, ja ehkä se huudan=äiti tulee, jäi jotenkin päälle.

Meillä sama hulinointi lähti noin kuukausi miun työhön paluuni ja tyttömme hoitoon viennin jälkeen.



Lähes 2,5 kuukautten ei nähty muutamaa päivää pidempiä terveitä jaksaja, on sairastettu vauvarokot, lukuisia flunssiä, mahatautia, tulirokkoa jne jne. Tästä kaikesta jäi päälle yöllinen maidon juonti pullosta. Imetyksen olen lopettanut kokonaan tytön ollessa 7 kk, nyt ikää 16kk, eli välillä oltiin jo poissa yösyönnistä kokonaan. Tähän tiilanteeseen meidät ajoi varmaan se, ettei lapsi kipeänä ollessaan suostunut juurikaan syömään ja yöllistä nälkää paikkaamaan vietiin sekä maitoa että välillä myös velliä. ensi alkuun riitti 1x, nyt tarvcitaan jopa 3 kertaa maitoa pullosta nukahtamisen jälkeen, yleensä ensikerran 2h nukahtamisen jälkeen, sitten 1-2 x myöhemmin...



Ollaan miehen kanssa aika kuitteja tähän tilanteeseen, varsinkin kun tyttö on nyt terve (pikku nuhaa ei lasketa). Syöminen on entitä parempaa ja nälästä tämä yöjuonti ei ole kiinni.



Rassaa, että maito tekee jatkuvaa happohyökkäystään hampaisiin, nieluun jäävä maito on oivallista ravintoa nielun bakteereille. saati kun ajattelee meidän kiakkien unen tarvetta, joskus olisi päästävä yöaikaisesta vaipanvaihdostakin (tämä yöjuonti on johtanut siihen, että pakko on taas vaihtaa!!) ja opeteltava yökuivaksi (onneksi siihen vielä on aikaa)... Puuh.



teidän, että muutosten täytyy olla loogisia ja rajat ovat rakkautta, mutta kysymys kuuluukin mistä päästä lähteä purkamaan tätä ongelmaa? vinkkejä yörumban hillitsemiseen kaivataan siis myös täällä!



Voimia meille kaikille :-)

se etta mina menin toiseen huoneeseen nukkumaan, ja isa nukkui lapsen kanssa samassa sangyssa. Kun lapsi sitten herasi, han tosi nopeasti oppi, etta isalla ei olekaan tisseja ja siis ei kannata herata syomaan. Isa vaan sanoi, etta aiti ei ole taalla (kun lapsi kysyi aitia), nyt on yo, on aika nukkua jne jne. Parina ekana yona herasi pari kertaa ja itki 5 minuuttia, ja sitten seuraavina oina eipa enaa herannytkaan! Eli tepsi nopeasti meilla, vaan en tieda miten onnistuisi niille, jotka heraavat muuten vaan (ei siis syomaan). Lisahuomautus on kylla se, etta kun lapsi tuli kipeaksi ja matkailimme, lipsahdin taas antamaan hanelle tissia (jotta ei herattaisi koko isantavakea, kun jouduimme taas nukkumaan samassa sangyssa siella vieraspaikassa). Ja nytpa onkin taas vahan samoja vaikeuksia, kun lapsi ehti viikon matkan aikana tottua, etta kas, sita tissiahan saakin ihan milloin vaan!

Neiti 1v3kk ja aloitti yöhillumiset 1v:nä, silloin lopetin imettämisen. Ensin tuli 3 korvatulehdusta, korvat putkitettiin. Yöt eivät rauhoittuneet. Lasta tutkittiin ja kas kummaa, löytyi maitoallergia. Nyt on oltu 2 viikkoa maidottomalla dieetillä ja nukuttu 2 kokonaista yötä ilman heräilyä. Eli alkaa hiljalleen masuvaivat rauhoittua. Meillä ne olivat siis yöheräilyjen syynä. Lisäksi kakkasi päivässä 4 - 6 kertaa. Kasvanut on hyvin kaiken aikaa. Eli oireet olivat minusta aika salakavalat.

Minsku