HANKALA ANOPPI!!!

Tilanne on tämä: asun avomieheni kanssa kolmiossa, jonka mieheni vanhemmat omistavat. Aina kun tulevat appivanhemmat tulevat tänne siivoan tietenkin asunnon lattiasta kattoon kaiken. Mutta lopputulos ei ikinä ola tyydyttänyt tulevaa anoppia, vaan hän tarttuu johonkin siivousvälineeseen alkaa siivoilemaan ihan kuin täälä ei olisi ikinä siivottu. Joka nurkka käydään läpi. Ei auta vaikka minä tai mieheni sanoo, että tääl on just siivottu teidän tuloa varten. Anoppi vain mutisee itsekseen ja jatkaa siivoamistaan.

Viimeksi kun hän oli täälä ei minun tekemäni liina edes kelvannut ruokapöydälle, vaan se piti ottaa pois siitä, että hän näkee syödessään uuden pöytämme. Teki mieli sanoa etteikö se liina kelpaa vai mikä on, mutta olin hiljaa...



Nyt anoppi ja mieheni ovat riidoissa, kun mieheni puolusteli minua äidilleen... Kun ei ole kuulemma kiva tulla meille, kun ei koe olevansa tervetullut, ja puhun hänelle kuulemma loukkaavasti ja " töksäyttelen" asioita ym. Ja kun mulla ja sillä on niin erilainen maku sisustuksen suhteen... ym. Ja kaiken huippu oli se että seuraavalla kerralla pitää kuulemma mennä mun vanhempien luo, kun he tulevat tänne, että hän saa rauhas siistiä ja nuuskia paikat ym. Aina se täälä vaihtelee tavaroitten paikkaa, kun on täälä. No en todella oo menos. Tää asunto on nyt mun ja mieheni koti!!!! Enkä töksäyttele anopille tai sitten hän on niiiin herkkä. Tosin hän osaa kyllä itsekkin töksäytellä ja loukata mua ihan tahallaan. Ja makuasioista ei voi kiistellä, jokaisella on oma makunsa muun muassa sisustuksen suhteen. Vai?

Onneks kuitenkin asuvat 300 km pääs, etteivät käy joka päivä. Mutta sekin jo piisaa, kun käyvät n.6 kertaa vuodes ja ainaa siivoilee. En mäkään anoppilas tartu ensimmäisenä moppiin ja ala pyyhkimään lattioita, kun on niii-iiin sotkuista!!!! H*****ti!!!!!!!!!!!!!!!!

Eikö kenelläkään ole mitään ehdotuksia, kuinka anopille saisi puhuttua järkeä??????? Miten te olette vastaavassa tilanteessa toimineet???? Auttakaa nyt joku!!!

Enpä usko, että monella on tuollaista ja siksi varmaan ei ole kommentteja kuulunut. Nythän näyttää siltä, että anoppisi kuvittelee, että omistusoikeutensa takia hänellä on jonkinlaista sanottavaa/määräysvaltaa kodissanne. Hänelle täytyisi tehdä selväksi, että kyseessä on teidän kotinne, ei hänen. Ei meillä ainakaan edes omat vanhempani, sisaruksista tai muita lähisuvusta puhumattakaan ala siivoilla tai muuta sellaista kylään tullessaan. Pointtihan onkin juuri se, että tulevat kylään - eivät omaan kotiin. Kylässä ei olla kuin omassa kotona, jossa kaiken voi tehdä juuri siten kuin haluaa.



Koska kyseessä on miehesi äiti, pistäisin hänet sanomaan tämän sinänsä yksinkertaisen asian äidilleen. Niin, että menee perille. Jollei mene, niin menette asumaan johonkin ei-appivanhempien omistamaan asuntoon ja teette siitä kotinne. Eipähän pitäisi olla mitään sanomista anopilla sitten.



Että näin, tsemppiä

Hyvä kuulla, että miehesi on puolustanut TEIDÄN perheen kantaa asiassa. Liian usein saa lukea, että mies tällaisissa tilanteissa vetäytyy jotenkin koko asian ulkopuolelle (ikäänkuin ei olisi osallinen ollenkaan). Mies voisi ottaa asian puheeksi kahden kesken äitinsä kanssa, tilaisuudessa ja tilanteessa, jossa ei muita ole paikalla ja missä on hyvä henki ja anoppikin mukavalla tuulella. Miehen tulisi esittää asia aivan omanaan, ei siis mitään " me ollaan X:n kanssa puhuttu...." . Jos ja kun anoppi vetää sinut keskusteluun, miehen tulee rauhallisesti palauttaa asia siihen, että tämä on hänen ja sinun yhteinen näkemys ja että hän ei tässä toimi minään sanansaattajana vaan omana aikuisena itsenään.



Teidän kodissa noudatetaan teidän elämäntapaanne. Vieraat ovat tervetulleita, mutta mitkään tarkastukset ei tule kyseeseen (ajatelkoon anoppi, miltä tuntuisi toisin päin).

joka kerran kun itse vierailisin heillä. Eli siirtelisin tavaroiden paikkoja ja huomauttaisin heti jos jossakin näkyisi pölyhiukkanen. Kannattaa myös pyyhkäistä sormella oven karmien päältä, siellä luuraa melkein aina pölyä. Jos Ihminen ei tästä ota onkeensa tai suuttuu niin sitten vaan sanoa ihan suoraan.

Hei,

kyllähän tuo anopin käytös kuulostaa aivan turhalta rasitukselta teidän perheellenne. Mutta uskon, että samantapaista / vastaavantyyppistä käytöstä löytyy kyllä paljonkin.

Anoppisi vaikuttaa omistushaluiselta. Vaikka he omistavat asunnon, ei se anna oikeutta moiseen käytökseen.

Kannattaisi varmaan miehen kanssa yhdessä rauhassa miettiä, miten tilanteen voisi ratkaista (ottaa tavallaan aikalisää, ja muistaa, että niin kuin sanotaan Ei Roomaakaan rakennettu päivässä, eli älä lannistu, vaikket heti tietäisi miten toimia. Eli: aina voi ottaa aikalisää ja miettiä rauhassa! Kannattaa muistaa, että jos on oikein väsynyt (niin kuin pienten lasten vanhemmat yleensä, niin kannattaa mahdollista keskustelua siirtää tuonnemmas).. Ja olisi varmaan hyvä valmistautua mahdollista keskustelua varten hyvin. Eli sieltä suunnalta voi olla tulossa torjuntaa, asioiden vähättelyä tms.



Kysehän on rajojen asettamisesta, silläkin uhalla, etteivät appivanhemmat ymmärrä. Teidän perheen tahdon yli mennään, jos asia ei mene perille. Ja jos ei mene perille --> otetaan etäisyyttä.



Kaikkea hyvää, tsemppiä ja voimia!

Ikävä kuulla anoppisi käytöksestä. Tuli mieleen että helpottaisiko asiaa jos vaihtaisitte vuokralle sellaiseen asuntoon jota he eivät omista. Voisi tuoda helpotusta, ei siten ehkä voi niin määräillä. Toisaalta välimatka on kyllä sopivan pitkä mutta tuo 6 kertaa vuodessa toisen ikävien kommenttien sietäminen ei ole kivaa. Onneksesi miehesi on puollellasi.



Lohdotukseksisi voin kertoa että itselläni on hiukan samanlaista. Tosin anoppi ja appi asuvat sienän toisella puollella. Joten välillä tulee nähtyä liikaakin. Anoppi ei sentään siivouksesta ole suoraan minulle sanonut tai alkanut siivoomaan. Onneksi.



Appiukko tekee meidän puolella paljon pihatöitä meiltä mitään kysymättä. Joskus aamuisin näen sen käppäilevän pihallamme ja myrkyttävän kivetyksiä ettei ruoho kasva väärässä paikassa tai leikkaamassa nurmikkoa, keräämässä omppuja yms.. Aluksi hiukan ärsytti tuo hänen tapansa, mutta nyt ajattelen häntä lähinnä meidän puutarhurinamme, jolle ei tarvitse palkkaa maksaa =) Ei kyllä ikinä ole suoraan tullut sanomaan, että huonosti hoidamme pihaa ja hän varmaan kyllä uskoisi jos sanoisin etten halua hänen touhuilevan.



Mutta monesta muusta asiasta tulee kyllä kommenttia anopilta. En saa kuulemma laittaa tähän asuntoon suoria pitkiä verhoja, kun ne eivät kuulu talon tyyliin vaan minun pitäisi tyytyä noihin verhoihin jotka on nyt ikkunoissa. Ikeasta ei saisi ostaa mitään asuntoomme yms..



Oma keinoni on että emme kerro tekemisistämme ja ostoksistamme anopille. Ja kun jotain huomauttamista löytyy niin yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tarvii vaan toivoa etten joku päivä ihan tosissaan kilahda hänelle. Vaikeaa on välillä

Anopin mielestä se juuri antaa hänellä oikeuden tehdä täälä asunnossa mitä haluaa,koska omistaa tämän. Hän ei ymmärrä että siivoaminen yms. loukkaa erittäin pahoin. Miehelleni hän oli sanonut, että hän olisi ainakin tyytyväinen, jos joku tekisi asiat paremmin kuin hän itse. Noh, jos hän kerran noin ajattelee, niin ei kai haittaa jos seuraavalla vierailullamme heidän luonaan alan siivoilemaan hänen luonaan, vaikka hän olisi sielä juuri siivonnut meitä varten. Eikä hän sen parempaa jälkeä saa täällä aikaiseksi, koska täällä meillä on jo niin puhdasta, kun hän tulee tänne.



Ja mieheni ei halua muuttaa tästä pois ennen kuin valmistuu ja yhdessä muutamme pois sitten ja alamme katsella tonttia jonne rakentaa.

Niin ja kaiken huippu on se, että emme saaneet ostaa sellaista keittiönpöytää ja lamppuja kuin olisimme halunneet, koska anoppi halusi olla mukana " valitsemassa" Tosiasiassa hän halusi valita mieleisensä lamput, koska tähän on hänen asuntonsa. Voi luoja, kun meni hermot silloin. Mitään ei saa tehdä ilman hänen lupaansa. Paskat!!! Tää on meirän koti, ei sen. Mut ei menny kaaliin anopilla sekään.



Ja toiseksi mieheni ajattelee samoin... eli emme voineet hänenkään mielestä ostaa sellaista pöytää ja lamppuja kuin olisimme halunneet, koska " Tämähän on äitini ja isäni asunto!" kuului mieheni suusta. HEI HALOO!!!! JOs ostamme tänne jotain, niin se seuraa meitä seuraavaankin asuntoon. Ei meidän ostetut tavarat tänne anopille jää, kun ne on meidän!!!! Mutta mieheni tuumasi siihen, että entä ellei tavarat sovi seuraavaan asuntoon tai taloon, jonka rakennamme!!! Sisustuksellisesti kaiken täytyy sopia yhteen........

Ja taas mulla hermot meni.... Haloo, ei huonekalut ym. oo ikuisia ja ne voi aina myydä pois tai pistää varastoon. " Niin niin mutta..." mies visertää kuin pieni lapsi.... ÄRHH!!!!!!! Menee hermot!!!!!! =(



Kuinka miehen ja tulevan anopin päähän saa järkeä tässä asiassa????

Mies alkaa jo hieman ymmärtää, mutta neuroottinen siivoushullu-anoppi on toivoton tapaus tässä suhteessa!!!!!!!!!!! =(



Antakaa hyviä, toimivia neuvoja!!!!!

Joskus kyrpii oikeesti niin paljon, että voisin lyödä sitä, vaikken mikään väkivaltainen ihminen olekkaan.



Hyvä puoli meilläkin on se, että anoppi asuu 500 km:n päässä. Mutta sitten kun tulee käymään, on tietysti pitempään.



Anoppi siis siivoaa koko ajan kun on meillä käymässä. Nytkin jokin aika sitten oli 5 päivää ja ei tehnyt muuta kuin pesi pyykkiä, imuroi, pyyhki pölyjä ym.. Ollaan miehen kanssa sanottu, et olis kiva kun joskus istuisit alas ja juteltais, tai edes vaikka leikkis lasten kans, mut ei. Kaikki menee kuuroille korville ja joskus jopa sanoo, et enhän minä ole paljon mitään kotitöitä tehnyt.. niinpä niin.



Tää siivous siis menee niin yli, et se välillä vaihtaa lapsilta (mun mielestä) puhtaat vaatteet päältä, et se saa laittaa pyykit pyörimään, kun muuten ovat päässeet loppumaan. Samoin sen mielestä lapset on käytettävä joka päivä suihkussa/saunassa, vaipat vaihdettava jatkuvasti ym..



Puuttuu meidän perheen asioihin esim. isoihin hankintoihin, lasten kasvatukseen. Millään ei mene päähän, ettei lapsille kaikkea tarvi antaa periksi ja koko ajan ei vaan voi syödä herkkuja. Mut itseppähän edestä löytää nuokin asiat. Vanhempi lapsista (vajaa 2) osaa jo ihan kunnolla pompottaa mummia, ei anna pukea, ei vaihtaa vaippaa, ruinaa jatkuvasti jotain siltä.



Ois vaikka mitä muitakin juttuja mut aattelin kirjotella, et tiedät, ettet ole ainoa jolla on hankala anoppi.

Tämä tilanne raastaa todella pahoin miestäni. Noin 3vk sitten hän oli yksin kotonaan käymässä ja lähti sieltä ovet paukkuen takaisin, koska hänen äitinsä ei ymmärrä asiaa meidän kannalta. Hän vain ajattelee että saa tehdä mitä haluaa koska omistaa tämän. Anoppi oli jopa kehdannut sanoa, että minun ja mieheni pitäisi mennä minun vanhempieni luo, kun he tulevat seuraavan kerran. Ajatelkaa!!! Hän on häätämässä meitä pois kodistamme. Noh, onneksi mieheni on samaa mieltä ettemme todellakaan aio lähteä mihinkään. Ja sekin sen takia, että anoppi saa rauhassa tutkia kaikki paikat ja siivoilla ym. Oikein oli itku silmässä vääntänyt sitä asiaa ja ettei ole tervetullut tänne ym.... Noh, ehkä en todellakaan halua kotiini pomottajaa joka haukkuu minua ja tekee kodissani niin kuin itse haluaa.



Miten ihmeessä anopin päähän saa iskettyä sen asian, ettei hänellä ole oikeutta tehdä niin kuin tekee (vaikka omistaakin tämän asunnon miehensä kanssa) ja että se loukkaa pahasti????? Oikeuttaako muka omistaminen tekemään niin kuin itse haluaa välittämästtä muista ihmisistä lainkaan???? Hän ei esim. kysy koska meille sopii tulla, vaan ilmoittaa aina miehelleni että hän tulee nyt. Ja tietenkään ei ikinä sano koska lähtee takaisin, että voi omat menot suunnitella toisin.

Ärh.... hän on niiiiiiin neuroottinen!!!!!!!!!!! Onko pakko kestää sitä loppuelämä? Enkä todella halua vaihtaa miestä anopin takia!!! Rakastan miestäni!!!!

Kun kerran anoppisi ei miehesi yrittämää järkipuhetta usko, niin en keksi muuta keinoa kuin ottaa etäisyyttä. Eli siis aivan suoraan sanoa, että niin kauan kuin anoppi ei kykene kunnioittamaan teidän perhettänne ja kotianne, hän ei todellakaan ole tervetullut luoksenne. Sen jälkeen pallo on anopilla; joko asenne ja käytös muuttuu tai sitten pysyy poissa. Te ette siinä taida paljon menettää..



Harkitsisin myös, josko teillä olisi mahdollista hankkia uusi asunto tai sitten ostaa kotinne appivanhemmilta. Omat appivanhempani takasivat alle 20 tonnin lainan ja kuvittelivat sillä ostavansa määräysvallan elämäämme; uhkavaatimusta tuli jos millaista. Siinä tilanteessa hoidimme pankin kanssa lainalle uudet takaajat ja esitimme yllä mainitsemamme ehdon eli muutos asenteeseen ja käytökseen tai kanssakäyminen loppuu, sillä emme ansaitse jatkuvaa mielipahaa heidän tasoltaan. Kohta kahteen vuoteen ei olla nähty...!!

No aika hankala tilanne sinulla.

Yritä parhaasi mukaan tulla toimeen anoppisi kanssa. Yritä nähdä edes jotain positiivista siinä että anoppi siivoaa teillä. Itse olen töissä käyvä pienen lapsen äiti, ja minua ilahduttaa kovasti jos oma äitini joskus vähän siivoilee meillä.

On totta että anoppisi on mennyt liian pitkälle siivouksessaan ja muissa touhuissaan. Hän ei ymmärrä että se on sinun ja miehesi koti. Asiasta pitäisi voida keskustella varovaiseen ja ystävälliseen sävyyn.

On harmillista että hän kohtelee sinua noin tylysti.

Koittakaa vaikka harventaa noita vierailuja. Voit vaikka sanoa hänelle että täältä ja täältä voit siivota, mutta tämän asian haluan hoitaa itse.

Ystävällisyys on varmaan kuitenkin se kaikkein tehokkain ase. Onhan hän miehesi äiti. Tsemppiä!

Maksatteko anopille vuokraa, lämmityksestä, sähköstä tai vedestä, vai

maksaako anoppi teidän asumiskulut? Siis asutteko siinä ilmaiseksi?

Teidän kannattaisi pikimmiten hommata se oma asunto, vuokra- tai omistusasunto, niin pääsette itsenäistymään. Sitten saatte tehdä mitä lystää kodissanne.

Valitettavasti anoppi ja appi maksavat kaiken. He eivät millään muotoa halunneet että olisin tehnyt vuokrasopimuksen heidän kanssaan. Ei sitten millä suostuneet, vaikka kuinka yritin. Joten ne siis tod. maksavat tästä kaiken, ei edes vettä ja sähkö saa maksaa tästä... Ja tiedän tasan tarkkaan miksei vuokrasopimusta haluttu... anopilla ei olisi sitten ollut mitään sanomista täälä asunnossa ja hän olisi joutunut kysymään koska tänne saa tulla ja mitä täälä saa tehdä. Hän jopa myönsi sen viikonloppuna miehelleni, tietämättä että minä kuulin sen toisesta huoneesta.

Joudumme asua tässä vielä 2vuotta ennen kuin pääsemme pois tästä ja saamme asua ilman anopin siivouksia ym. Niin ja mieheni ei missään nimessä halua muuttaa tästä ennen kuin valmistuu koulustaan. Siks tääl menee 2vuotta. Mieheni mielestä minun pitäisi olla kiitollisempi, että saamma vain asua tässä. Niin mä olenkin kiitollinen, mutta jokin raja se täytyy vetää tähänkin touhuun!!!!



Anoppi oli n.3vk mykkäkoulussa minulle ja miehelleni, kun mieheni puolusti minua ym. Nyt viikonloppuna menimme anoppilaan ja jouduin taipumaan ja pyytämään anteeksi anopilta, kun hän oli niin loukkaantunut kun ei koe olevansa tervetullut tänne. Arvaatkaa v***taako pyytää, kun toinen ei tajua itte tehneensä myös väärin????!!!!! Eikä tietenkään pyytänyt anteeks multa siivouksiaa tai mitään muutakaan loukkauksiaan!!!!! Voi v****jen v***u!!!!!!!!!!!!!!!!!



Oon niin pahalla päällä, loukkaantunut, pettynyt ja masentunut tästä asiasta. Harkittin jo eroa, kun ei toi mieskään loppujen lopuks näytä ymmärtävän mun näkökulmaa ja tukemaan mua enemmän. Mut eihän se oo vanhempiaan valinnut, eikä sen syy oo äitinsä siivoushulluus. Ja se kun on ainut lapsi ja ittellä on sisaruksia, niin se on niin erilaista perheessä eläminen. Mieheni on varmaan saanu rahallisesti kaiken minkä on itte halunnut, mutta rakkautta siinä perhees ei löydy, eikä ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan. En tajua kuinka mieheni on voinu jostain oppia normaalin perhe-elämän ja sen läheisyyden, rakkauden mitä perheessä kuuluu olla, kun se ei oo itte sellasta saanut kotonaan.



Joten joudun siis vielä 2vuotta kestämään anopin lapsellista käyttäytymistä, neuroottista siivoushulluutta ja muita loukkauksia. =(

Ellen hae sitten jonnekin kouluun ja muuta sinne, sittenpähän ei tartte kestää sen loukkauksia ja siivouksia enää kun tää kevät/kesä, jos syksyllä jo pääsis koulun penkille. =)

Tai muuten oon niin masentunut tästä ettei enää huvita elää..... =(

Älä nyt hyvä ystävä lusikkaa vielä nurkkaan heitä! Vaikka tilanne tuntuu nyt mahdottomalta, saatat vuoden päästä ajatella tätä jo " nauraen" Mulla on ihan samanlainen anoppi, erotuksella, että ollaan ostettu mieheni vanha lapsuuskoti. Samalla tavalla silti pitää tätä kotinaan eikä koskaan löydä mitään positiivista sanottavaa mistään, vaan aliarvioi kaiken mitä teemme tai saavutamme. Milloin kotimme on liian epäsiisti kasvuympäristö lapsellemme tms. Todella loukkaavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä. :(



Olen onneksi saanut mieheni puolelleni ja olemmekin myymässä tätä asuntoa pois, koska tästä yhtälöstä ei tule yhtään mitään; anoppi nuuskii täällä kaikki paikat komeroita myöden eikä vierailujen jälkeen olla missään tekemisissä pitkiin aikoihin. :( Anoppi on itsekin myöntänyt, että hänen on vaikea tulla meille, entiseen kotiinsa.



Vaikka ajatus tuntuu mahdottoman vaikealta nyt, niin kannattaisi selvittää välinne anopin kanssa. Koita saada miehesi tajuamaan (vaikka näyttämällä tämä viestiketju) miltä sinusta oikeasti tuntuu. Joko teette vuokrasopimuksen tai muutatte muualle. Ehkä miehesi ei todella tajua miltä sinusta tuntuu, kannattaa käsitellä asia kunnolla. Ei tuollaisesta yhteiselosta tule mitään. Mekin käytiin aikanaan melkoinen selvitys mieheni kanssa vastaavasta asiasta; muista kertoa miehellesi ja anopillesi, kuinka arvostat heidän apuaan (taloudellinen turvallisuus asunnon suhteen), mutta että kaipaat yksityisyyttä, siihen kaikilla on oikeus. Kyllä anoppisikin luulisi sen uskovan. Miehellesi ei kannata haukkua anoppia, onhan anoppi hänen äitinsä. Koita sitkeydellä ja sinnikkyydellä saada miehesi uskomaan, että ratkaisu on ainoa oikea tulevaisuutenne kannalta.



Muista, että itsekin olet ehkä joskus anoppi jollekin. Itse olenkin säästänyt anoppini ilkeitä sähköpostiviestejä itselleni muistutukseksi tulevaisuuden varalta, jotta osaisin välttää samat virheet, mitä hän tekee...



Tsemppiä!



-Terppari

Munkin anoppi on ihan järkyttävä päällepäsmäri meillä kotona,aina järjestelee keittiön astiat eri järjestykseen samoin kuin lapsen vaatteet. Kerran samoin kuin teilläkin otti liinan pois pöydältä ja laittoi omansa tilalle! Kun olen ollut töissä on ilmestynyt kerran uudet verhot ikkunoihin, tai vähintäänkin koriste-esineitä hyllyyn. Aina tulee hirveät säkit kaikkea vanhaa verhoa ja lakanaa ja pöytäliinaa....



Anoppi kehuu koko ajan itseään tyyliin hän on niin tehokas eikä koskaan edes hermostunut lapsiinsa.Lisäksi kovasti tulee hänen poikaansa puoltavia mielipiteitä, miehen pitää saada mennä ja levätä ja kaiken pitää mennä hänen etujensa mukaisesti. Myös henk. koht. loukkauksia jotka kohdistuvat persoonaani ja ihmissuhteisiini on tullut.



Välit ovat olleet poikki mutta se aiheutti niin paljon riitaa mun ja miehen välille joka tietty halusi kutsua porukkansa meille että pakko oli ne luoda uudestaan.



Nyt yritän olla napakka, ennen kuin tulevat tekstaan että ei sitten tarvi mitään kamaa, talo pursuaa sitä enkä myöskään tarvi kotiapuja kun olen kotiäiti, lapsen kansa puuhailu riittää...Jos tätä pehmentää jollain kuulumisilla tai aloittaa että tervetuloa niin tuskin kovin töykeää.



Potuttaa kun pitää siivota aivan kaistapäänä ennen kuin se tulee!Nyt viimeksi näytti vähän uskovan ja istui myrtsinä vaan pöydän ääressä. Kun olin ollut poissa oli kuitenkin jotain höösäillyt rätin kanssa keittiössä (kääk, joku kohta jäänyt siis siivoamatta...).Kamaa tuli kyllä mutta vähemmän, pakkanen täyttyi pullista (joita en halunnut edes!!) jne...Että mahdotonta on kai olla kokonaan puuttumatta toisten elämään!



Myös kyläreissuja määräilee meille (mennään kaikki yhdessä sinne ja sinne) ja kun kieltäydyn se mököttää. Ovat siis jotain vallanhimoisia hulluja nämä meidän anopit!kauheasti olen hänestä kärsinyt ja perheneuvolassakin kävin puhumassa. Siellä sanottiin että pitäisi minimoida kontaktit. Sitä yritän tehdäkin...Pakko olla napakka ja viileäkin että viesti menee perille.

Kuulostaa siltä että sekä miehesi että hänen vanhempansa haluavat että heillä on hyvin läheiset välit, mutta tuollainen ei kuulosta ihan terveeltä. Anoppi ei anna poikansa itsenäistyä, vaan tunkee teidän elämäänne. Kysy mieheltäsi suoraan mitä hän on valmis tekemään sinun vuoksesi. Jos vanhempien mielistely johtaa siihen että sinulla on paha olla, hän ei ole oikea mies sinulle. Miehesi on nyt avainasemassa tämän ongelman ratkaisussa. Anopin muuttuminen lienee utopistisin haave.

Parasta kun muuttaisitte pois. Voithan muuttaa aluksi yksin ja pyytää miestäsi valitsemaan sinun ja hänen äitinsä välillä.

Kumpi hänelle oikein merkitsee loppupeleissä enemmän.

nyt taitaa ero tulla miehen kans, kun ei se ymmärrä. Mies sano et hän 99% aina oikeassa, jos me tapellaan ja muutenkin ajattelee niin. eli kaikki on mun vika. hän on itse täydellisyys. Mun pitäs muuttua koska hän on oikees ja minä vääräs. Mutta hän ei ole valmis muuttumaan koska ei hänen tartte, hänhän on oikeas taas tässäkin asias.

en oikeasti jaksa enää tätä erouhan alla elämistä ja ainaista tappelemistä anopista ja kaikesta muusta. Mies kun ei osaa tehdä mitään kompromisseja missää asiassa.



itken......

Mulla on itselläkin nyt anoppi kylässä ja itken, kun en saa sitä millään lähtemään täältäsä tähän pois. Mun lisä tähän keskusteluun on varoitus, että tällaiset anopit kyllä löytävät keinot yrittää elää Sun Elämää, vaikka muuttaisitte omaan asuntoon joskus. Se onh joku kuonteenvääristymä, joka tunkee aina läpi jossain muodossa. Todettu on 11 vuoden kokemuksella. Ja miehet eivät ehkä koskaan pysty ymmärtämään miten pahalta tuntuu, kun oma äippä tunkee vaimon reviirille. Mä en osaa neuvoa sua, koska en itsekään tahdo selvitä. Normaali kiihkoton keskustelu on oman anoppini kanssa mahdollista ja olen tehnyt rajat selväksi. Mutta anoppi ajattelee meidän puolestamme, että esim. en vain raski pyytää hänen apuaan vaikka selvästi tarvitsisin sitä ja hänhän auttaa joka tapauksessa. Siis AUTTAA ITSEÄÄN! Tuntee varmaan itsensä h...tin upeaksi ja ahkeraksi ihmiseksi kun tekee meillä kaikki kotityöt, ostaa ruuat, leipoo pakkaseen, tekee ihan kaiken rahan tuputtamisesta lähtien. Ja kehuu sukulaisilleen miten taas tuli auttamaan meitä poloisia, kun meillä on niin rankkaa. (nyt meillä on remontti). Pahoina hetkinä kuvittelen miten potkin muoria perseelle ja menen vessaan itkemään ja kiroilemaan. KOska sinun anoppisi kuulostaa hankalammalta persoonalta kuin omani, välirikko ei ehkä olisi mahdottomuus.



Nyt kuitenkin toivotan voimia oman miehesi kanssa!!!!! Eihän hän varmasti haluaisi olla naimisiss äitinsä kanssa, pakkohan hänen on se joskus tajuta. On varmasti arka aihe hänelle (niin mun miehellenikin). Mun anoppi kiristää sillä, että hänellä on sairauksia ja " voi kuolla" milloin vain, joten meidän pitää ottaa hänet osaksi ydinperhettämme nyt kun vielä voimme. Todella pirullista! Hän on paremmassa kunnossa kuin kukaan tuntemani kuuskymppinen ja pahoin pelkään että elää pitkään.

Sun miehellä on sitten muut jutut, esim. raha-asiat, jotka huolettaa.

Mutta toivotan ihan älyttömästi tsemppiä sulle ja kaikille teille, joiden elämää anoppi tai appiukko yrittää hallita!!!!!