HANKALA ANOPPI!!!

asunto on appivanhempiesi omistuksessa niin tehän te siellä asutte - eivät he. Ei omistusoikeus ole mikään syy alkaa toisten paikkoja siivoamaan.



Sano anopillesi, että nyt riittää. Ei tartte tulla käymään jos kerta teidän siivoaminen ei kelpaa, kun hänen täytyy alkaa siistimään paikkoja.

Eroa ei tullut, onneks. Olisi ollut hankala asua miehen kanssa samassa kämpässä ja etsiä samalla uutta... Äkkiä olisin jonkun hiirenloukun itselleni ottanut, niin vaikeaksi olisi elämä muuten mennyt. Noh säästyin siltä. Saimme sovittua miehen kanssa riitamme ja yrittää ainakin ymmärtää tilannettani paremmin. Hän siis tosissaan yrittää, tänään hän oli hakenut ihanat leivokset konditoriosta ja keittänyt kahvit, kun tulin töistä. =)



Mutta sitten anoppiin... Hän ei tajua tätä tilannetta ollenkaan meidän näkökulmasta. Hän ajattelee että kun hän kerran omistaa tämän hän saa tehdä täälä mitä haluaa, enkä varsinkaan minä voi häntä kieltää. Hän haluaa olla aina oikeassa, eikä myönnä vaikka tietäisi olevansa väärässä jossakin, hän ei sitä myönnä, ei ikinä. hän on kerrassaan raivostuttava aina oikeassa-tyyppi.



Verkku lue ystävällisesti 15/21 viesti ja mun kirjoittamat viestit. Mutta tässä pointit siitä..... " minä pyysin anopilta anteeksi, kun hän tunsi olevansa loukattu, eikä kokenut olevansa tervetullut meille.... Hän ei vastannut minulle mitään, vaan itki hiljaa ja ESITTI MARTTYYRIÄ!!! Voih nyyh nyyh!!!! Ei hän tajua kuinka loukkaavaa on kun hän siivoilee täälä ja " järjestelee" tavaroita mielensä mukaan mitä kuuluu minnekkin. Hän vain ajattelee että kun hän kerran tämän omistaa hän voi tehdä täälä mitä hän haluaa, myös kajota minun tavaroihin ihan liikaa. Eikä ole auttanut vaikka on kieltänyt. EI HÄN VAIN YMMÄRRÄ TÄTÄ ASIAA; EI VARSINKAAN MINUN NÄKÖKULMASTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ja mieheni ajattelee samoin, että kyllä anoppi saa täälä siivoilla, mutta minun tavaroihin hän ei saa koskea miehen mielestä, vaikka anoppi koskeekin. Eikä mies siitä anopin siivoilusta kyllä tykkää vaikka puolustaakin siinä äitiään.



Nyt kammolla odotan kuinka paljon hän siivoilee kun tulee parin viikon päästä!!!! =( Nyt jo hermoja kiristää siitä.



Auttakkaa ja antakaa neuovja

Tuo, että miehesi salli sinun pyytää anteeksi äidiltään, vaikka mitään syytä ei ollut, tuntuu tosi pahalta ja voin omasta puolestani sanoa, että en hyväksyisi. Meillä olisi varmaankin sitten ero tullut...



Kun anoppi nyt taas rantautuu teille, niin miehesi on vihellettävä peli heti poikki: nollatoleranssi siivoamisen yms. suhteen. Voitko etukäteen ilmoittaa, että jos miehesi katsoo äitinsä touhuja jälleen läpi sormiensa, sinä pakkaat kamasi ja lähdet vanhemmillesi/ystävillesi ja takaisin on turha huudella? Tai lievemmässä muodossa, et tule takaisin ennen kuin jokainen tavara on entisellä paikallaan? Ymmärtäisikö miehesi sitten, mitä on menettämässä ja mitä antaa äitinsä tehdä omalle elämälleen..?

Tai ihan käytännön keinona, jos piilottaisit kaikki siivousvälineet? Imurit, mopit, rätit ja pesuaineet lukkojen taakse kellariin tai vintille, mihin tahansa. Rupeaako se sitten helmoihinsa pölyjä pyyhkimään..? Kuljet sitkeästi anopin perässä ja jos hän jotakin siirtelee, vartin sisään palautat omalle paikalleen? Tituleeraat appivanhempiasi korostetusti vieraiksi, " meillä ei vieraiden tarvitse siivota" , " meillä ei vieraiden tarvitse osallistua ruuanlaittoon" yms. Pointtina siis, että ovat teillä VIERAINA, eivät kotonaan. Kuulostaa varmaankin lapselliselta, mutta järkipuhe ei tälle ihmiselle perille mene, näin olen ymmärtänyt.

Seuraavan kerran kun appivanhemmat tulevat tänne, olen itse töissä. Hermostuttaa jo nyt, että kuinka paljon se siirtelee tavaroita täällä, kun en ole paikalla. Miehelleni on turha puhua järkeä tästä, että kuinka paljon anopin käytös loukkaa minua. Mieheni on ainut lapsi ja pilalle passattu. Hän pitää äitinsä puolta tässä asiassa. Jos uhkaan lähteä, hän varmasti antaa minun mennä eikä estele. =( Napanuora ei ole vielä irronnut, vaikka mieheni väittää että ainakin hänen puoleltaan on ajat sitten... just joo, miks sitten puolustelee äitiään niin hanakasti vaikka voi menettää minut siinä samalla??? Tätä en tajua!!!!



Senkin tempauksen tein jo että siirsin kaikki tavarat takaisin niin kuin itse ne haluan olevan kotonani, kun anoppi oli ne laittanut toisin... niin yllätys yllätys anoppi otti siitä nokkiinsa ja katseli vihaisesti päälleni sanomatta asiasta kuitenkaan sanaakaan. Mutta ei hän tavaroita enää järjestänyt niin hän ne halusi. Kuulin vain mieheni kautta että hän ei oikein tykkänyt.... noh! tämähän on meidän koti.



Mieheni kanssa olen keskustellut, että piilotan alakerran varastoon siivousvälineet, mutta hänen mielestään se on huono juttu. Äitinsä kuulemma etsisi niitä niin kauan, että löytäisi ja siivoisi sitten ja varmasti loukkaantuisi. Joten en tiedä kannattaako sekään???? Toisaalta voisin mielenkiinnosta kokeilla....ehkä? Veikkaan että täälä olisi paikat sitten just eikä melkeen siivottu " kostoksi" ... ja saisin siitä varmasti kuulla anopilta.



Eikä sekään auttanut, kun viimeksi puhuttelin heitä vieraiksi. anoppi järjeteli silti ja tunki itsensä keittiööön muka auttamaan ruuan laitossa. Hän on kuulemma aina tottunut tekemään keittiössä kaikkea.... joopa joo... harvoin siis todella harvoin hän laittaa ruokaa, kun olemme siellä... syömme ulkona,kun vierailemme heillä. Sitten meillä kehtaa tulla sekoittamaan joka soppaa, vaikka pyysin että homma hoituu kyllä minultakin ja tiedän mitä teen seuraavaksi... enkä kaipaa häntä sotkemaan ja neuvomaan. Ei mennyt anopille jakeluun, vaan hän teki taas jälleen kerran niin kuin hän itse halusi.

hänhän on aina oikeassa ja tietää kuinka asiat pitää tehdä. Ei anoppi ymmärrä mitään järkipuhetta!!!!! Mikä sellaiseen ihmiseen sitten menee perille????? Onko hän oikeasti noin tyhmä, loukkaava, kylmä,tunteeton ja julmakin, ettei tajua mitään??????

Mun anoppi on tehnyt elämäntyönsa siivoojana ja se homma on hänellä verissä.



Kun syömme meillä ja jos en lakaise pöydän alta murusia ennen häntä pyödästä noustuamme, niin hän tekee sen. Ja siivoaa pöydän ja tiskaa. Hänestä ne hommat kuuluu tehdä heti ruokailun päätyttyä ja sillä hyvä. Hän toimii omassa kodissaan samalla tavalla. No vierailujen aikana keittiö pysyy siistinä. Hänen esimerkkiään seuraten teen samoja hommia hänenkin kodissaan ja tämä järjestely on OK molemmille osapuolille. Ja kun laitan ruokaa, niin kyllä hän jotain hommaa siinä kaipaa ja annan hänelle jotain sopivaa. Minä olen kuitenkin emäntä talossa.



Hän kyselee minulta mitä kotitöitä voisi tehdä sillä välin kun olen töissä ja yleensä sanon, että ei tartte tehdä yhtään mitään. Kuitenkin hän yleensä tekee jotain pientä esim. Kukkasista on pyyhitty pölyt ja nypitty kuivuneet lehdet pois, jääkaappi pesty putipuhtaaksi, viimeksi oli mikro jynssätty. Nämä on mulle ok. Se mikä hiukan haittaa mua, on se, että yleensä anoppi lähtee meiltä maanantaina minun ollessa töissä ja ennen lähtöään imuroi talon, pesee vessan ja pesee käyttämänsä lakanat. No onhan se kiva tulla siistiin kotiin, mutta mun puolesta hän voisi vain lähteä, mun tehtävähän se olisi siivota. Tulee sellanen olo, että jää jotain velkaa hänelle ja pelkään, että anoppi vanhetessaan ei osaa luopua itselleen turhan raskaista töistä.



Sinulle sanoisin, että yritä kestää ja sopeutua. Ei minun anoppini osaa ainakaan olla vaan. Ja kuka sinua käskee menemään huonekaluostoksille anopin kanssa ! Hoida sellaiset asiat pelkästään miehesi kanssa. Teidän asunnossa taitaa olla osa anopin huonekaluja ja osa teidän omia. Ja anna anopin siivota, jos hän haluaa. Eri asia on, jos hän haluaa nuuskia paikkoja.



Jos ajattelen asiaa oman anoppini ja hänen toisen miniänsä kannalta, niin heillä oli jonkin aikaa vastaava tilanne, kunnes miniä osti anopin asunnon. Siellä anoppi kauhisteli (puhui minulle), että miniä antaa kylppärin lattian mennä niin likaiseksi, että eihän sitä voi niin likaiseksi päästää. Eihän sitä saa enää puhtaaksi ja sama juttu, kun sormenjälkiä ei ollu ovenpielistä pyyhitty. Siis haluaako anoppi vain säilyttää asuntonsa arvoa ? Anna hänen tehdä omia siivouksiaan, jos vaan sen siedät.



Voimia sulle ja minä sanoisin, että yritä pysyä anopin kanssa väleissä, vaikka se hankalaa olisikin. Yritä joustaa sopivasti omalta puoleltasi ja jos ei anoppisi jousta, niin yritä opetella sietämään. Onneksi anoppisi asuu kaukana. En suosittele siivousvälineiden piilottamista! Älä tieten tahtoen loukkaa anoppiasi, mutta kerro rauhallisesti ja harkiten mistä et pidä.Voi kyllä olla hankalaa ! Naimisissa olet miehesi kanssa ja se anoppi tuli siinä kaupan päällä, halusit sitä tai et. Toivottavasti anopista on joskus edes apua (tai ei ainakaan haittaa).

Minulla ja miehelläni on 5kk poika.. Mieheni äiti ei oo ikinä pitäny musta tavattiin Teemun kanssa joskus nelisen vuotta sitten ja anoppi sillon jo teki selväksi ettei haluu olla mun kans missään tekemisis poikamme kyllä kelpaa anopille mut mua se vihaa yli kaiken.. Teemu aina puolustelee mua äidilleen ja sit ne aina ottaa yhteen siitä asiasta. Koita pärjätä hankalan anoppisi kanssa! Kyllä se siitä joskus rauhottuu tai sitten ei.. Pääasia että miehesi puolustaa sua eikä äitiään..

Kun anoppisi kerran joka tapauksessa alkaa siivota, jätä sinä siivoamatta ja sano vain, että ajattelit jättää homman hänelle, kun sinä et sitä osaa kuitenkaan oikein tehdä... Katotaan vain, niin muutaman kerran jälkeen anoppiasi ei huvita enää yhtään siivota :-)

Minttu-75:

Kun anoppisi kerran joka tapauksessa alkaa siivota, jätä sinä siivoamatta ja sano vain, että ajattelit jättää homman hänelle, kun sinä et sitä osaa kuitenkaan oikein tehdä... Katotaan vain, niin muutaman kerran jälkeen anoppiasi ei huvita enää yhtään siivota :-)

Mä tekisin kans näin :) Ja lähtisin ulos lenkille siksi aikaa että anoppi saa siivota ihan rauhassa :) ..siirteleepä sitten tavaroita yms. nehän voi aina siirtää takaisin anopin poistuttua, en kuitenkaan omaa mieltäni antaisi anopin noin pahasti rassata, anoppihan tuosta vain nautinnon saa kun sinua kiukuttaa.. enkä todella antaisi anopille valtaa vaikuttaa parisuhteeseeni niin että sen anopin takia sekin menisi ja ero tulisi, hui!! Nyt anoppi kyllä näkee että sä hermoilet hänen touhuistaan ja että teillä parisuhde rakoilee ja hän todella taitaa nauttia tilanteesta!

Itse kääntyisin vähän " veemäiseksi" ;) anoppia kohtaan sillain ystävällisessä hengessä kuitenkin..että " ostin oikeen uudet siivousvälineetkin ;)"

Ole nyt hyvänen aika vahva äläkä anna sen anopin noin hermoon käydä :)!!

että tuollainen anoppi ei jätä puuttumatta teidän keskinäisiin asioihinne vaikka asuisitte ihan ikiomassa asunnossa =(. Heidän omistamassaan asunnossa asumista käyttää vaan tekosyynä että pääsee kommentoimaan joka asiaan jotakin.



Oma äiti on juuri tuollainen. Onneksi välimatkaa on noin 800km. Se vain että sitten joutuukin katsomaan ja kuuntelemaan useamman päivän ja viikon putkeen kun näemme.

Anopillasi ei ole oikeutta tunkeutua teille ja puuttua asioihinne.Hän on yksinkertaisesti huonosti käyttäytyvä ja tunkeileva,ja on korkea aika jo miehesikin oppia tämä.Teidän asuntoonne ei kenenkään ole oikeus tunkeutua.Sinuna kyllä vaatisin joko muuttoa tai vuokrasopimusta.Noin ei voi jatkua,koska anoppi pian tuhoaa suhteenne.Eikö hän todellakaan tajua,että pilaa suhteenne käytöksellänne.Tai sitten teidän vaan pitää osata vetää ne rajat.Taidat olla vielä vähän nuori kun et uskalla selkeästi vetää rajoja?Tsemppiä ja pistä anoppi kuriin!Sen voi tehdä ihan siistikin ilman huutamatta.Sanotte vaan miten asiat on ja jos ei miellyttä,niin ei tarvi tulla kylään.

anopin kanssa... tosin hän ei tuppaa tänne siivoamaan, mutta puuttuu muuten elämään. Ollaan ostamassa tätä taloa missä tällä hetkellä asutaan niin anoppi oli sitä mieltä että meillä ei ole varaa. Lainaa ei kannata ottaa ja millä me muka se maksettaisiin.



Myös lapsen kasvatukseen puuttuu aika kärkkäästi, vaikka mielestäni ainakin olen ihan hyvä äiti. Lapsi saa ruokaa, vaatteita, leluja ja huomiota. Jos ei muuta niin anoppi keksii aina jotakin missä on vikaa. Esim en saisi syöttää lapselleni jogurttia. Lapseni ei saisi omilla 1v. synttäreillään syödä herkkuja! Meillä kuitenkin rajat herkuissa ja niitä saadaan aika harvoin, mutta mielestäni lapsen omat synttärit on päivä jolloin voi herkutella.



Eikä siinä vielä kaikki, meillä on siis poika. Noh anoppi ostaa hänelle vaatteita, josta tietenkin olen kiitollinen, mutta mutta ja mutta. Jotkin niistä vaatteista ovat tytöille suunnattuja housuja, puseroita yms. Ja sitten anoppi ihmettelee miksi niitä ei käytetä.



Lisäksi muistan häistäni selkeimmin sen, että koska kukaan ei enää jaksanut tapella anoppini kanssa sai hän periksi kaiken, eli siis kaiken sellaisen jota en olisi halunnut. Lisäksi 3 vkoa ennen häitä haukkui minut pataluhaksi. IHANAAAAA!!!!!

Vaikka tää onkin vanha keskustelu, niin vastaan kumminkin. En tiedä kuinka teillä on käynyt miehenne kanssa tänä päivänä,

mutta kun luin sinun juttuasi niin minulle tuli mieleen että anoppisi oikeen yrittää että sulla ja hänen pojallaan menis välit poikki.

Sun miehes ei sen takia uskalla sanoa äidilleen mitään kun on jäänyt äitinsä tossunalle.

Sekin voi olla jos hän on omistushaluinen pojastaan eikä hyväksy ketään sellaista

tämänän puolisoksi jos se ei häntä miellytä.



Muista että sinussa ei ole mitään vikaa =)

Älä syytä itteäs.

oli kuin olisin lukenu omaa tekstiä...Paitsi,että mieheni EI tule minun puolelleni. Mieheni puolesta ei ole väliä häärääkö anoppini kuin paljon vain, ei se osaa olla tekemättä mitään. Joo mut meidän kotona ei tarvi mennä jokaikiselle kaapille penkomaan.



Siitä on noussut haloo...ja kohtelen anppia kuulemma törkeästä ja olen loukkaava häntä kohtaan,kun en anna hänen "AUTTAA" meitä.

Kuulen sitä sitten jälkikäteen...kun hän siivos meillä....yms.



Onneks meilläkin asuvat n. 300 km päässä....



Avioeroa olen monesti miettiny...koska mies ei todellakaan puolelleni tule....koska ei asia häntä koske...kyllä äiti saa tehä sitä ja tätä jos haluaa.

Miks se muka loukkaa..yms.

Tuntuu että rakkauteni kuolee miestäni kohtaa joka kerta kun anoppi ja appiukko tulee käymään. Meillä oli alkujaan hyvät välit...kun en alkuun "kehdannu" sanoa,että tuo loukkaa mua. Nyt on 10v. tullut itsetuntoa lisää ja olen sanonut,että se loukkaa ja pahasti,kun anoppi menee ja ottaa esi,m. sukat vaatekaapista ja alkaa niitä järjestelee... Niin nyt on minustakin tullut röykeä ihminen.



Nyt on mulle tullu se periaate,että kyllä käymään saa tulla (eikä kaapeille mennä)...Mutta eipä ole enään lämpimät välit. Iso kuilu on välissä...samoin kun mieheni kanssa aina kun anoppi on meillä.



Totesin yksi kerta,että voi kun koira ois ihana..(jouduimme lopettaa koiramme vuosi sitte, =( oli 13v. ja sairas) Anoppini töksäytti " Ette te koiraa kyllä hanki"

Niin ja mitenkä se asia koskee häntä...?



Ilolla luen,etten ole ainoa,jolla on siivoushullu anoppi...



Meilläkin vaihtelee aina tavaroiden paikkoja....nyt tosin vähentyny,kun otin asian silloin puheeksi.



Jaksamista kaikille ja toivon mukaan meistä ei tule samanlaisia,kun olemme anoppeina....Tuskinpa

alkaa elää omaa elämää. Se on parasta mitä voitte tehdä.

Sinun miestäsi neuvoisin että avata se suu ajoissa ennen kuin koko homma menee päin seiniä ja te olette eronneet kun välit menneet ensin anoppilaan ja sit teidän parisuhde. Kokemusta valitettavasti on.

että ensi kerralla kun tulevat, piilota kaikki siivousvälineet! :D Eipä ole millä alkaa huiskia! Kiusaa se on pienikin kiusa, ja jos kyselee vehkeitten perään, niin sanotte vaikka, että ne on lainassa, ku just saitte itte siivottua. Tai mitä vain. Muori tarttee selkeesti kuitenkin herätyksen!

Luinko oikein että ap asuu ilmaiseksi anopin omistamassa asunnossa ja anoppi vieläpä maksaa muutkin asumiskulut?? Ja sitten ap kehtaa vielä olla tuollainen kiittämätön rutisija??? Ja taitaa olla teini- ikäinen vielä tekstistä päätellen.. Toivottavasti en itse saa samanlaista keskenkasvuista hyväksikäyttäjää miniäksi huh sentään! Ja siivoilee se anoppi meilläkin vaan se ei ole mikään maailmanloppu, mutta helpottaa kyllä omaa arkeani.

Voi voi, nää on hankalia juttuja.

Itselläni on ihan kamala anoppi, tehnyt kaikenlaista, en edes jaksa selittää. Anoppi jaksaa jauhaa minusta tyttärensä kanssa. Suurin ongelma mielestäni on että anopilla ei ole omaa elämää, ystäviä, harrastuksia jne. Hän kompensoi tyhjyyttä ostamalla jatkuvasti jotain krääsää kotiinsa ja löytää aina tarvetta uusille huonekaluille ja astioille :)

Tilanne teilläkin on hankala. Kannattaa myös miettiä miehesi asemaa. Jokaisella kun on vaan ne yhdet vanhemmat. Miehesi tulisi asettaa rajat. Minun mieheni ei niin tehnyt, on ollut ihan kynnysmatto aina äidilleen ja siskolleen. Lopuksi tilanne on kärjistynyt anopin törttöilyjen vuoksi niin että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, en vaan enää jaksa. Kävin psykologilla juttelemassa ja hän sanoi että minun pitää miettiä asiaa oman ja meidän perheen jaksamisen kannalta, anopille kuitenkin pitää sanoa aikuisella tavalla eikä kannata lähteä mukaan riitelyyn. Kurja juttu, mutta nyt kun ei olla nähty miehen vanhempia vähään aikaan, meillä menee ihan hyvin miehen kanssa. Kuitenkin tiedän että sieltä se anoppi taas soittelee ja tilanne taas pahenee. Koitan kuitenkin huomioida miehen tunteet, toivon vaan että hän osaisi sanoa tiukemmin äidilleen missä rajat menee. 15 kokemuksella voin sanoa ettei tämä lopu varmaan ikinä...

admin kirjoitti:

aina saa kuulla kuinka sotkusta on jne jne...sitten sekin että anopin mielestä en tee mitään,että hänen poikansa tekee kaiken ja minä tuhlaan vaan kaikki rahat.poikamme synttäreilläkin,kun mieheni sattui tiskaamaan niin kysyi häneltä:onks aina sun tiskivuoro?...Että näin punaista...poika on vkl kylässä anoppilassa ja siellä saa kaiken periksi.karkkia kannetaan suun eteen.nukkuu vieressä heidän sängyssä(kotona omassa sängyssä) saa valita jääkäpistakin mitä haluaa syödä ja kyse on 2vuotiaasta joka on erittäin voimakas tahtoinen ja rajat ollaan kotona pidetty tiukkoina ettei tilanne karkaisi käsistä...lapsi tässä mun mielestä kärsii myös...olen sitä mieltä että parempi olis jos emme kävisi enään siellä niin usein,mutta mieheni on erimieltä...

en jaksais tapella :( he ovat kyllä ihan ihania ihmisiä ja ovat paljon meitä auttaneet,mutta ei se silti oikeuta mun mielestä haukkumaan tai löysäämään lapsen kasvatusta :/.. :(

Moi Ap,

mun elämä helpottui kun lakkasin tapaamasta sellaisia ihmisiä joiden kanssa emme jakaneet muuta kuin "pakollisen sukulaissiteen". Toki anopin, oman äidin tai muun sukulaisen kanssa voi olla aidosti hyvä vuorovaikutussuhde jossa on hyvä olla, sellainen suhde jossa ensisijaisesti kunnioitetaan lapsen vanhempien näkemystä ja tapoja.

Ei ole pakko roikkua tuollaisessa anopissa tai kenessäkään. Meillä on nyt vähemmän lastenhoitoapua, mutta elämä on niin paljon ihanamapaa kuin saamme mieheni kanssa itse päättää miten meidän perheen lapset kasvatetaan. Nähdään sellaisia sukulaisia ja ystäviä joiden kanssa on luonnollista olla, sillä se on lapsillekin  ahdistavaa jos aikuistenväliset suhteet eivät ole kunnossa.

Meillä oli mm. niin että mun oma äiti oli aika mahdoton. Ollaan me edelleen joskus yhteydessä, mutta pakolliset mummin luona kyläilyt on jätetty pois. Lapset voivat isompana olla mummiin itse yhteydesä jos haluavat. Tai jos mummi osaa rauhoittua ja olla ihmisiksi saa meille toki tulla kylään. Käyttäytyä tarvitsee ihan kaikkien: aikuisten kuin myös lapsien. Oman elämäni yksi parhaista päätöksistä on ollut katkaista napanuorani omaan äitiini, mikä helpotus se, että oman elämäni ohjakset ovat minun käsissäni (ja mieheni toki).

Mieheni on kanssani samoilla linjoilla, sekä ensisijaisesti se kenen sukulainen on kyseessä saa päättää minkälaista suhdetta pidetään yllä vai kannattaako hammasta purra kuitenkaan joka kerta? Haluan että lasteni ympärillä on henkisesti suht' terveitä aikuisia, sellaisia jotka ottavat muut huomioon mutta osaavat sanoa oman mielipiteen ja sellaisia jotka osaavat suojella lasta eri tavoin. Kaikki sukulaiset eivät yo. kriteerejä täytä, joten mikään taho tai syyllisysys ei voi pakottaa olemaan yhteydessä tai yökylään viikonloppuna.

Siivoova anoppi! Olisi kyllämum unelma. Antaisin siivota niin paljon, kun haluaa. Voisinpa oikein kysäistä et mitä suostuu siivoomaan.

Tottakai lapsenne voi nukkua heidän vieressä, ihan normi juttu.

No muuhun en ota kantaa. Muista että monella ei ole ollenkaan tukiverkkoja ja itse olen lapseni hoitanut, ei ole nukkunut mummin ja papan vieressä. Vaan ovat pojat olleet kaikki yöt kotonansa. Nyt ovat jo teinejä.

Minä istuttaisin miehen ja anopin saman pöydän ääreen ja sanoisin, että nyt täytyy puhua. Aloittaisin sanomalla, että olette kiitollisia saamastanne taloudellisesta tuestanne. Ymmärrätte, että tämä on ennen kaikkea hänen asuntonsa. Tärkeätä olisi kuitenkin ymmärtää, että tämä on teidän kotinne, ei hänen. Että on kauhean kivaa, kun hän käy teillä usein (valkoinen valhe ei liene liian paha juttu tässä vaiheessa). Jotta niin voidaan tehdä jatkossakin, täytyy kuitenkin noudattaa Teidän Kotinne sääntöjä. Näihin sääntöihin lukeutuu se, että vieraat eivät siivoa. On okei kysyä, että voiko jonkin asian kanssa auttaa. Mutta omin päin täällä ei tule siivota tai siirrellä tavaroita. Kaappejakaan ei selata, se kuuluu yksityisyyden piiriin.

Jos ja kun anoppi nikottelee sääntöjen noudattamisesta, kysy mitkä ovat vaihtoehtonne. Nämä ovat Teidän Kotinne säännöt. Mikäli anoppi ei ole valmis niitä noudattamaan, hänen asuntonsa ei voi olla Teidän Kotinne. (Varoittaisin miestä etukäteen tästä kommentista. Hän saattaa olla eri mieltä poismuuttamisen tarpeesta, mutta todennäköisesti jo mahdollisuuden mainitseminen anopille saisi hänet ymmärtämään tilanteen vakavuuden.) Jätä tarkasti kaikki syyttävät, kaunaiset tai katkerat äänensävyt pois. Katso anoppiasi silmiin ja ilmaise asiat totisina faktoina. Nämä ovat teidän sääntönne, joten miten ratkaisemme tilanteen? Noudatetaanko sääntöjä tästä eteenpäin vai etsimmekö toisen asunnon, jotta teillä voisi olla myös yksityisyyttä.