Saako kummin joululahjasta harmistua?

jos on lapseton ihminen ja rahapula niin tommosta voi sattua. nolo juttu, mutta jatka elämää. uudet murheet odottavat :-)

Meidän poika (6kk) on kummejensa silmterä ja nämä hemmottelevat ihan pilalle. Kuitenkin eniten leikein ja sylittelyin kuin lahjoin. Mutta olisihan ne sukat nyt edes paperiin voinut laittaa.



Poju sai sylikummiltaan puisen maatilan. Ja kakkoskummipariskunnalta kahdet housut ja niihin sopivat sukat, sekä ruokalapun. Taisi tulla vielä kirjakin...

Kyllä mua ainakin ottais päähän tollanen lahja!



Ei sillä, että pitäis olla jotain suurta ja arvokasta, vaan kuinka paljon on tunnetta mukana jossain sukissa?!?!



Ei edes paperissa, niin eipä ole paljon oltu kiinnostuneita aiheesta.



Ei rahapula selitä kaikkea. Paperia sai ilmaiseksi todella monesta kaupasta tai pakkauspalvelusta!



Olis enemmin vaikka itse kutonu villasukat! Niissäkin olis ollu enemmän rakkauden tuntua! Olis edes käytetty vähän aikaa lahjaan...



No ehkä ensi vuonna erilailla?!

olla lapseton se teidän kummi, vai?. Ei ehkä tajua, että te arvostaisitte jotain vähän kunnollisempaa, tai edes paketoitua lahjaa.

Jos hänellä taas itsellään on lapsia, niin sitten vähän ihmettelen enemmän.

mutta toki muakin olisi varmaan harmittanut, eipä silti:=(

Kiva, että täällä tuntuu löytyvän ymmärrystä mun mielipahalle. Nyt ei enää tämä oma ikävä fiilis tunnu niin typerältä ja lapselliselta :) Lapseton tämä kummi tosiaan on. Tietää kyllä, että meille joulu on tosi iso juttu ja sen että mulle lahjojen hankkiminen on tosi tärkeää. Ja tärkeää nimenomaan siinä mielessä, että jokainen saa omannäkösensä lahjat, ei niinkään se rahallinen arvo ole tärkeä. En tietenkään aio tästä harmistuksesta mitään tälle kummille sanoa, mutta toivon että viimeistään sitten kun omia lapsia toivottavasti saa, niin ymmärtää...

Meidän poika on nyt 2 kk vanha ja sai joululahjaksi toiselta papaltaan ja tämän uudelta vaimolta kuusenkoristeen! Ja toiselta mummultaan ei mitään. Toisilta isovanhemmilta (mun äiti ja isä) tuli vaikka mitä, muun muassa puuhamatto, autoja, vaatteita.. Vähän kyllä ihmettelin mieheni vanhempia. Kun muistelen viimejoulua ja mitä kaikkea antoivat mieheni siskon lapsille (4kpl). Kummeiltaan poika sai joitain leluja ja kassin, johon voi pakata vaatteet ja muut tarvikkeet, kun lähdemme reissuun vaikka kummien ja isovanhempien luo. Mielestäni sinulla oli aihetta harmistua, niin minäkin olisin.

meidän tyttömme ei saanut kummiltaan ensimmäisenä jouluna mitään, mutta emme me siitä välittäneet, sillä kummi viettää tosi paljon aikaa muuten lapsen kanssa. Sukatkin olisin varmaan ottanut ihan vastaan iloisena, vaikka onhan se vähän tökerösti toimittu... siis minua olisi varmaan naurattanut, mutta meillä tosiaan on tosi hyvät välit kummin kanssa.



Pakko vielä kommentoida, että itse olemme monena jouluna antaneet lasisen kuusenkoristepallon lahjaksi lapselle. Tuollaiset arvokkaat koristeet olivat minulle itselleni tärkeitä sitten kun vähän kasvoin ja sain katsella niitä ajatellen, että tuo kaunis esine on vain minun, eikä kenenkään muun!

munkin mielesta siita, miten kummi muuten kayttaytyy. Mitka olivat syyt siihen, etta valitsitte hanet kummiksi? Mita odotatte hanelta kummina ja mika on oleellista?



Itse taytyy tunnustaa, etta en ole kummina varsinaisesti kokenut tarpeellisena ostaa joululahjoja ollenkaan! Tarkeampana olen kummina kokenut synttarit, ja silti olen ollut mita epasaannollisin... Jostakin syysta koen, etta joululahjojen ostaminen on enemmankin perheen sisainen tehtava. En itsekaan odota lapsieni kummien ostavan joululahjoja.



Mutta tietty sitten jos jotakin joku antaa, voisi olla ihan mukavaa jos se jotakin olisi ajatuksella hankittu ja paketoitu... ymmarran kylla harmistuksesi ihan hyvin.

Minulla on yksi kummilapsi ja hänkin rikkaasta perheestä. Itse määrittelin kummiuden hänen kanssaan niin että en pysty antamaan isoja lahjoja rahallisesti, mutta pyrin 1/4 vuosittain tapaamaan häntä ja viettämään hänen kanssaan aikaa hänen ehdoillaan. Kirjoittelimme kirjeitä hänen ollessa tietyn ikäinen, toisinaan hän kyläili luonamme ja tekee niin edelleen nyt ollessaan 19v. Enää en ostele aina joulu ja synttäri lahjoja mutta jos jotain sopivaa sattuu eteen kyllä sen hyvälle ystävällein mielelläni ostan.



Luulen että tuo kummi juttu on vähän samanlainen kummitus toisille kuin esin isovanhemmuus tai vanhemmuus jo isoille aikuisille lapsille. Tai toiset eivät yksinkertaisesti vaan ole osanneet sanoa ei tai eivät ole tulleet kysyneeksi lapsen vanhemmilta " mitä odotatte" .



Minulla ei ollut koskaan itselläni kummia joka olisi viettänyt kanssani aikaa muutoin kuin synttäreilla ja heitä sattui olemaan neljä. Ehkäpä siksi itselleni oli tärkeää olla sellainen kummi että niitä lahjoja tätkeämpää oli lapsen kanssa yhdessä olo mahdollisimman usein.

Meidän pojan yksi kummi ei laittanut pojalle edes joulukorttia. Nyt oli jo kolmas joulu ilman lahjaa tai muutakaan muistamista. Ei se minua haittaa enkä osaa edes mitään odottaakaan. Kyllä pojalla sitä tavaraa ja vaatetta piisaa muutenkin...

Mutta kuten moni on edelläkin sanonut, on kummin kanssa vietetty aika myös tärkeää. Mutta kyllä ainakin isommat lapset jo osaa odottaa kummiltaan lahjoja jouluna ja synttäreillä.



Minä sain sylikummiltani lahjoja synttäreillä ja jouluisin aina tuonne 15 ikävuoteen asti. Senkin jälkeen aina kortin jonnekin parikymppiseksi. Lämmitti aina mieltä kun tiesi, että saan kummilta lahjan. Hän osasi vielä ostaa sellaisia vähän erikoisempia tavaroita/vaatteita, jotka olivat minusta ihania.



Minulla on 4 kummilasta ja muistan heitä aina synttäreillä ja jouluisin. Kaksi heistä kuuluu samaan perheeseen ja annan myös heidän pikkusiskolleen lahjan. Perheen äiti on toinen niistä ystävistäni, joiden kanssa ostamme toistemme lapsille synttäri- ja joululahjat aina. Eli oli kummilapsi tai ei, vaihdamme lahjat. Minusta on mukavaa muistaa lapsia tuolloin, koska ei hirveästi ehditä viettämään aikaa yhdessä.

Sitähän saa tietysti harmistua vaikka päivän säästä, eri asia onko se järkevää tai reilua. Itse en kummien lahjoista harmistuisi, mielestäni se on vähän lapsellista. Lapseton ihminen ei kuitenkaan osaa ajatella joulua _samalla_lailla_ kuin henkilö, jolla se (uusi) oma rakas lapsi on. Mitä ko. kummille muutenkin joulu merkitsee? Ja vaikka hän tietää, että itse pidät joulusta ja lahjojen ostamisesta, miksi sen pitäisi vaikuttaa hänen lahjahankintoihinsa?



Itselläni on kaksi kummilasta ja pyrin ostamaan heille kulloisenkin rahatilanteen salliman lahjan (olen opiskelija, vanhemman, nyt 6v kummipojan syntyessä olin 18v). Jouluja en ole minä(kään) pitänyt suuressa arvossa ja ne tuntuvat enemmän oman perheen juhlalta. Lapsi ei alkuun ymmärrä koko kulutushysteriasta mitään ja ehtii kyllä ruinata lahjoja myöhemminkin, joten miksi SINÄ harmistut lahjasta, jota lapsi itse ei edes tajua saavansa kummiltaan?



Ehkä en vaan ymmärrä pointtia tässä harmistumisessa... Kuitenkin kyseessä on HIRMUISEN epäolennainen asia noin kummiutta ajatellen.

Tuntuu välillä, että kummit ovat lahja-automaatteja. Kuinka moni vanhempi loukkaantuu, jos kummi lyö laimin lapsen kristillisen kasvatuksen? Harva, mutta jos lahjat eivät miellytä, on se kamalaa.



Pikkulapsi ei osaa kaivata kummilta minkäänlaisia lahjoja, käytännössähän lahjat ovat vanhempia varten. Heille tulee siitä hyvä mieli ja he arvostavat sitä, eivät lapset.

toisaalta en..

Itse kun en lainkaan ajattele että kummien olisi pitänyt meidän neitiä muistaa joululahjoilla. Eivätkä muistaneetkaan kun erikseen siitä sanoin. Tuumasin että meille tällä hetkellä se varmasti tärkeämpi asia on, että kummit viettävät aikaa neidin kanssa ja tulevat läheisiksi. Ja näin on onneksi käynytkin - kummit ovat ymmärtäneet mitä heiltä toivottiin. :) Eiköhän tässä kuitenkin tule jatkossa jouluja, jolloin neitikin lahjoista jotain ymmärtää, silloin varmasti kummitkin jotain ostavat.. Eikä vain joulupukki! ;) hih!



Harmistuksesta huolimatta, hyvää vuoden vaihdetta! :)



Mammis + Oona 8,5kk

Meilläkin oli tämä joulu vauvan ensimmäinen, eikä toiselta kummiperheeltä tullut lahjaa. En osannut odottaakaan, emmekä itsekään hankkineet vauvalle mitään. Ei vauva tajua vielä lahjoista mitään, eikä kummien tehtävä mielestäni ole ensisijaisesti toimia lahja-automaattina. Jos kummi haluaa meidän perhettä erityisesti ilahduttaa, niin tulee käymään ja leikkii kummilapsensa kanssa tai hoitaa häntä - ei tavaroilla. Krääsää kerääntyy muutenkin nurkkiin liikaa. Voimme kyllä itse hankkia sellaista tavaraa, jota lapsi meidän mielestämme tarvitsee.

Meillä on paljon kummilapsia ja aina ollaan muistettu jouluna lahjoilla. Yleensä kyselen ennen joulua vanhemmilta että onko jotain erityistä mtä tarvitsevat, jos ei ole niin sitten ostan jonkun lelun tai vaatetta.

En ole koskaan kokenut olevani mikään lahja -automaatti.

Yritän muutenkin mahdollisuuksien mukaan viettää aikaa kummilapsien kanssa.

Kun itse olin lapsi niin kummit aina muistivat jouluna ja se tuntui mukavalta.

Siitä pidän kiinni että en osta mitään turhaa rojua vaan jos ostan leluja niin ne ovat laadukkaita ja kestäviä.

Että kyllä itse olisin loukkantunut jos meidän poika olisi saanut vain sukat, mielummin sitten ei mitään jos ei esim. ole rahaa.

Meillä vietettiin pojan ensimmäistä joulua ja kummeille tuntu olevan tosi tärkeä asia että saivat lahjansa pojallemme antaa henkilökophtaisesti. Pojalle lahjoja mileuisempi oli kun pääsi kummisedän kanssa rapistelemaan kuusen alle paketteja ja muutenkin kummien kanssa telmimään.



Se mitä paketeissa on ei milestäni ole mitenkään tärkeää, mutta se että ne on rakkaudella annettu. Voihan sitä vaikka paketoida lupauksen kesäretkestä metsään tai korkeasaareen, tai vaikka kutoa itse ne sukat. Olen kyllä samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa siitä ettei kummit ole mitään lahjakoneita. Mutta kyllä sitä jotain käytöstapojakin pitää olla.



Minulle joulu on ollut aina tärkeä. Ja vaikka aikaisempina jouluna olen ollut vielä lapseton täti. Ei se ole mielestäni tehnyt minusta tyhmää!!! Ei lapsettumuus ole ajattelemattomuuden selitys. Kaikki on ollut joskus lapsia ja tietävät mitä mitä joulu lapsille merkitsee.



Itse kyllä loukkaantuisin veriseti jos joku lapseni kummeista käyttäityisi noin tökerösti!!

Jenni-Juulia taisi ymmärtää pointtini aivan nappiin. Harmistukseni johtui nimenomaan siitä kokonaisuudesta, joka siihen sukkien antamiseen ja muuhun joulu¿huomioimiseen ¿ liittyi. Sukat, ehkäpä vielä vähän erikoisemmat (vaikka joku kiva veturin tai nallen kuva, tai pörröiset) nättiin pakettiin käärittynä ja lämpimän hyvänjouluntoivotuksen kera olisi ollut oivallinen juttu. Mutta se käsilaukun pohjalta kaivettu mytty suoraan mun käteen ilman mitään kummempia toivotuksia, oli se mikä harmitti. Ja rahapulasta tämä kummi ei kärsi.



Ja kyllä, pidän ehdottomasti tärkeämpänä kummin ja lapsen keskenäistä aikaa!!! Toivottavasti sitä tulee tulevaisuudessa olemaan...nyt on vielä kovin aikaista sanoa.



Tämä asia alkaa jo olla unohdettu, eikä kyllä millään muotoa vaikuta minun ja tämän kummi-ystäväni väleihin, mutta silti toivon, että ensi joulna poikani saisi jotain sellaista, josta huomaa kummin ajatelleen juuri häntä. Vaikkapa lupaus yhteisestä leikki-illasta olisi aivan ihana!!!



Hyvät uudet vuodet kaikille!

Minua käy silti sääliksi tuo teidän lapsen kummi... Toinen voi olla vaikka kuinka hyvä kummi lapselle, mutta sinä märiset jostain joululahjasta, jota lapsi ei todellakaan vielä ymmärrä. (Tai tavasta jolla se annettiin, whatever, lapsi ei sitäkään ymmärrä).



Kannattanee kummiksi pyytäessään varmistaa, että tuleva kummi osaa ostaa vanhempia miellyttäviä lahjoja jouluisin... Jos kummi taas ei ole lapsesta muutoinkaan kiinnostunut, on sitten taas eri juttu.



Kiinnostus ja lapsen elämässä mukanaolon tärkeys ovat niitä avainasioita allekirjoittaneelle ja nousevat kaiken tällaisen turhasta harmistumisen ylle sata-nolla.



Kiitos, anteeksi, ja hyvää uutta vuotta 2008 kuitenkin. :)

Lue nyt ihan oikeesti ap kaikki jutut ja kommentit ennen kun itse avaat suun. Olisi vissiin sullekkin tullu selväksi ettei nyt ollu kyse lahjasta vaan ihan jostain muusta.