vauvat samassa sikiöpussissa
Kävin tänään äitiys-pkl ja sain kuulla, että pienet lapsukaiseni ovat ilmeisesti samassa sikiöpussissa. Lääkäri ei nähnyt välikalvoa ainakaan vielä. Seuraava ultra on kahden viikon päästä. Sain myös kuulla, että tämä on erittäin harvinaista ja riskit ovat todella suuret menettää sikiöistä toinen tai molemmat. Vaarana on, että ne kietoutuvat napanuoraan tai liika ahtaus " kutistuttaa" toisen. Tunteet ovat murheelliset ja epätoivo valtaa mieltä. Olin juuri viime viikolla saanut kuulla, että masussa onkin kaksi vauvaa ja nyt sitten saa pelätä koko ajan, että miten tässä käy? Olen rv 13+2 ja tämä on ensiraskaus. Muuten raskaus on mennyt hyvin ja jaksanutkin olen oikein hyvin, mitä nyt kuvottavaa oloa on ollut. Jos kenelläkään on tietoa tai kokemusta kertokaa rehellisesti!
Kommentit (31)
Oli todella ihana kuulla, että teillä kaikki meni hyvin ja se heti herätti toivoa minulle! Pitää vaan toivoa parasta ja olla luottavaisin mielin! Kiitos :)
Kiva jos voin olla avuksi :)
Toivon kovasti, että seuraavassa ultrassa se kalvoraja vielä löytyy. Milloin sulla on seuraava ultra?
Jos todella kyse on mono-mono-raskaudesta, suosittelisin myös, että hyvissä ajoin juttelisit lääkärisi kanssa siitä, millaista seurantaa Sinulle loppuraskauteen suositellaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että osastoseuranta ja sektio viikoilla 32-34 on turvallisin vaihtoehto. Omat vauvani eivät olisi selvinneet ilman tällaista tehoseurantaa.
Optimistinen asenne auttaa paljon! Onnellista odotusta.
Hei!
Minulla on seuraava ultra 5.3 ja silloin katsotaan jos se kalvo löytyisikin sieltä. Jota hartaasti toivon! Lääkäri jo minulle eilen kertoi, että muuten olen tiheässä seurannassa ja viikon 24 jälkeen lähetetään ilm. KYS:iin loppuajaksi... Nyt vaan odotetaan.
Sain just tytöt päikyille joten joudan kirjoittamaan vielä vähän :)
Hoitosuunnitelma kuulostaa oikein hyvältä, hienoa että lääkärisi on tilanteen tasalla! Tiedän joillakin tällaisilla odottajilla seurannan olleen todella riittämätöntä (vrt. esim. tuo mainitsemani toinen ketju tällä palstalla.) Mutta jos olet KYSiin menossa niin voit luottaa siihen, että heillä on kokemusta tästä varsin harvinaisesta raskaustyypistä: sain itse viime vuonna kaksoseni samassa paikassa ja toissa vuonnakin oli kuulemma yksi mono-mono-odottaja, joka myös lähti tyytyväisenä kotiin kahden vauvan kanssa.
No nyt ei sitten auta muuta kuin kasvatella masua ja a) toivoa että kalvo luuraa kuitenkin vauvojen välissä tai b) jos kalvoa ei ole, pääsisitte kuitenkin turvallisesti hyville viikoille.
Minulla on terveet, miltei 3-vuotiaat monoamniaaliset-monokoriaaliset tytöt. Monoraskaus todettiin niskapoimu-ultrassa ja sen jälkeen kävinkin polilla hyvin usein, loppuraskaudessa päivittäin.
Synnytyin hätäsektiolla rv 33 ( napanuorat solmussa ja sykkeet romahti). Hyvä tukisivu on monoamniotic.org
Raskauteni päättyi 16.5 kun toinenkin vauvani menehtyi mahaani. Surumme on suunnaton. Me menetimme esikois poikamme. Tätä tuskan ja ahdistuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Kysymykset vain liikkuvat päässä, miksi tämä kävi meille? Kyseessä oli mono-mono raskaus ja riskit suuret. Koko raskauden ajan pelkäsimme mutta toivoimme ja rukoilimme, että kaikki menisi hyvin. Mutta ei mennyt. B-vauva menehtyi rv 20+6 ja A-vauva 25+3. Napanuorat keskenään solmussa ja kaulan ympäri. Hautasimme pienokaiset tiistaina. Elämä tällä hetkellä on menettänyt merkityksensä ja tyhjyys on tullut tilalle. Mietin ja ikävöin niin kovasti poikiani. Miten viattomia ja suloisia pieniä ihmisen alkuja ja heiltä riistettiin pääsy tänne meidän luoksemme. Välillä kaikki tuntuu unelta ja sitten taas totuus ryöpsähtää silmille. Meidän vauvat ovat kuolleet. Elämä on julmaa.
Ei ole olemassa sanoja, joilla tuskaanne voisi helpottaa. Olette kokeneet suurimman surun, jota elämässä voi eteen tulla, lastenne menetyksen.
Kiitos, että jaksoit kertoa meille tapahtuneesta. Täällä on varmasti monta joiden ajatuksissa te ja pienet enkelivauvanne ovat.
Piiki
KOVASTI VOIMIA!
Tuntuu niin kurjalta puolestanne! Tsemppiä!
Olen pahoillani, että odotuksesi päättyi näin murheellisesti. Voin vain yrittää kuvitella, miten raskasta tämä kaikki on ollut ja on.
Ei taida löytyä sanoja, jotka tässä tilanteessa lohduttaisivat.
Toivottavasti on läheisiä, jotka ymmärtävät. Jos siltä tuntuu jossakin vaiheessa, älä emmi hakea keskusteluapua myös ammattilaiselta. Kirjoittele tänne, jos siltä tuntuu. Olet joka tapauksessa kaksosten äiti, vaikka et saanut poikiasi syliin.
Paljon voimia surun aikaan. Sitten kun on sen aika, toivon Sinulle uutta raskautta ja onnellista odotusta.
*halaus*
Toivottavasti jaksatte ja saatte läheisiltänne tukea! Surullista että raskautenne päätyi näin...
Julmista julmin on tapahtunut teille. Voimia matkallenne!
Tunnetko listan:
http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/
July69 ja keskoskaksospojat 8/01, joista toinen menehtyi 1kk iässä
Voimia teille pienten enkelipoikien kanssa!
Toivon voivani antaa lohdutusta, sillä että ette ole yksin surunne kanssa. Kyllä se siitä päivä päivältä hellittää, muistoissa he säilyvät aina ja ikuisesti, mutta niin on tarkoituskin. Vuoden päästä ajattelette jo paljon valoisammin asiasta - toivottavasti.
Meillä on myös tasan vuosi sitten menehtyneet kaksos-tytöt samaisesta mono-mono raskaudesta.Itse suhtauduin kovin realistisesti kuullessani raskauden laadun ja ajattelin että eipä meidän tuurilla raskaus loppuun asti kestä.Eipä kestänyt.
No kuukauden päästä tulin uudelleen raskaaksi ja tässä sylissäni lepää maailman ihanin 6 vko:n vanha poika!Kaikki niin isoveli (enkelipoika rv 28 menehtyi 2005 ja enkelitytöt rv 18 menehtyi 2006 kuin isotsiskot ovat mielessä mukana ja puheissakin. Mutta toivoa ei kannata menettää. Suru täytyy surra jokaisen omalla tavallaan ja tällaiset asiatkin kuuluvat elämään.
Reipasta mieltä sinne surun keskelle ja nauttikaa kesästä ja auringosta!
Osanotto suruunne!
Toivottavasti jonain päivänä uskallatte antaa itsellenne uuden mahdollisuuden saada se maailman kaunein ja täydellisin vauva - yksi tai useampi.
Iso halaus teille molemmille!
-masuli + tyttötrio-
ja valtavasti voimia arkeenne! Elämä on pitkään yhtä usvaa lasten kuoleman jälkeen ja mukana mielessä he kulkevat varmasti aina.
Meidän identtiset kaksostytöt kuolivat vajaa kolme vuotta sitten loppukesästä, heillä oli omat vesipussit mutta yhteinen istukka. Syntyivät pikkukeskosina, toinen kuoli synnytyksessä ja toinen vuorokauden päästä yhteisen istukan aiheuttamiin sydänongelmiin Lastenklinikalla. Meillä pienet tytöt on puheissa mukana arjessa niin meillä vanhemmilla kuin sisaruksillakin, he näkyvät kuvissa olohuoneessa ja haudallakäynnistä on tullut tiivis tapa. Surun kanssa oppii hiljalleen elämään, mutta tuskainen on se taival eikä taida koskaan kokonaan valmiiksi tulla. Kovasti voimia teille surun alkumetreille ja jatkoonkin!
Tulin pitkästä aikaa lukemaan täältä viestejä, ja huomasin tämän ketjun.
En oikein tiedä, mitä muuta sanoa kuin että olen todella pahoillani puolestanne ja menetyksenne takia. Tuntuu niin kauhealta, kun ette saaneet pitää toistakaan vauvoistanne. *halaus*
Mitkään sanat eivät varmasti helpota oloanne, kun menetyksen tuska on niin tuore ja suuri. Kun aikaa (pakostakin) kuluu, tuska ja suru varmasti helpottavat, mutta sitä on varmasti vaikea uskoa nyt eikä se varmasti helpota juuri nyt.
Toivon kovasti, että saatte tukea läheisistänne ja toisistanne. Haluan toivottaa teille kovasti voimia!
Osanottoni suunnattomaan suruunne.
Ajattelin kirjoittaa taas kuulumisia. Kävin tänään uudestaan ultrassa mutta kalvoa vauvojen välissä ei vieläkään näkynyt. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee hyvin. Vauvat olivat muuten kunnossa ja virkeitä liikkumaan. Menen jälleen ultraan kahden viikon päästä. nyt rv 15+1
Hienoa että vauvojen vointi oli kuitenkin hyvä. Pidän Sulle peukkuja, että asiat etenevät hyvin myös jatkossa.
Kirjoittele kuulumisia tänne ja kannattaa todella tutustua tuohon yllämainittuun tukisivustoon (foorumiin) jos vaan kielitaito riittää. Löydät muita samassa tilanteessa olevia.
Tiedän, että viikot tuntuu tosi pitkiltä tuossa vaiheessa...
Oli liian nopea sormi ja viesti tuli liian äkkiä. Kävin eilen ultrassa ja vauvat olivat kasvaneet normaalisti. Ihana seurata heitä ja liikkeitä. kalvoa ei vain näy... menen ultraan jo viikon päästä uudestaan. Masu on alkanut nyt kasvamaan nopeasti ihan viikon sisällä. Nyt rv 16+6
Hei ja onnea tuplaodotuksesta!
Olen juuri tänään kirjoittanut omista kokemuksistani aiheeseen " identtisyydestä vielä" . Itselläni on samassa pussissa kasvaneet, terveet ja hyvinvoivat kaksostytöt.
Muista, että virhediagnoosin mahdollisuus tässä vaiheessa raskautta on vielä erittäin suuri - on iso mahdollisuus että se kalvo vielä löytyy seuraavassa ultrassa! Suurin osa monoamniaalisuusepäilyistä taitaa olla " vääriä hälytyksiä" . Kalvoraja voi olla tosi ohut ja todella vaikea havaita ultrassa.
Jos kohdallasi oikeasti on kyse samassa pussissa olevista kaksosista, tarkalla seurannalla onnistumisen mahdollisuudet ovat n. 85-90 % luokkaa. ÄLÄ USKO vanhentuneisiin tietoihin perustuvia lähteitä, joiden mukaan jopa puolet tällaisista kaksosista menehtyisi kohtuun - tämä tieto on selkeästi vanhentunut!
Tsemppiä! Tiedän että stressi ja huoli on kova. Riskit ovat isot, mutta onnistumisen mahdollisuus kuitenkin suurempi kuin epäonnistumisen.