Esikoinen 2-v. ja pian syntyvä vauva. Nukkumisjärjestelyihin kaipaan vinkkejä!!
Esikoistyttö täytti juuri 2-vuotta ja helmikuun lopulla olisi pikkusisarus tulossa. Tyttö nukkui omassa huoneessaan lasten sängyssä, mutta nyt noin kuukausi sitten teki totaalisen tenän eikä suostunut ollenkaan nukkumaan omassa huoneessaan. On sitten nukkunut nyt meidän vanhempien huoneessa, jossa nukahtaa meidän sänkyyn ja josta sitten siirretään omaan sänkyynsä, joka on aivan meidän sängyn vieressä. Toisinaan saattaa siltikin yöllä kömpiä meidän keskeen, vaikka oma sänkynsä on ihan meidän sängyssä kiinni.
Tulevan vauvan sänky on tarkoitus laittaa meidän vanhempien huoneeseen minun viereeni. Olenkin tässä miettinyt, että yrittäisimmekö nyt siirtää esikkoa takaisin omaan huoneeseensa nukkumaan ennen kuin vauva syntyy vai miten te muut olette järjestäneet nämä nukkumiset vauvan ja vähän isomman sisaruksen kanssa? Epäilen, että jos esikko nukkuu myös meidän huoneessa vauvan synnyttyä niin heräämme kaikki, kun vauva herää syömään jne. Ja miten ihmeessä saan esikon nukkumaan omassa huoneessaan?
Kaikki vinkit otan kiitollisena vastaan!! =o)
Kommentit (8)
meidän nyt 2v1kk nukahtaa illalla omaan sänkyyn, mutta tulee meidän väliin klo 22-23 (eli silloin kun kämppä hiljenee ja pimenee). Mieheni on hyvin sikeäuninen, eli ei herää tytön ääniin tai liikkumisiin. Näin ollen kaikki " unikoulutus" olisi mun harteilla. Itse olen vasta kolmatta päivää äikkärillä (la helmikuussa) ja univelat vielä aikamoiset. Jos tulee tunne että jaksan jonkun unikoulun pitää, niin pidän. Jos tuntuu että en jaksa, niin en pidä. Vauva kuitenkin menee omaan pinnikseen nukkumaan, joten sen takia tyttöä ei tarvitse siirtää. Tyttö ei myöskään häiritse mun yöunta juuri yhtään sen enempää kuin kipuilevat lonkat, iso maha jne. Ajattelin myös niin, että ehkä tyttö suosiolla jää omaan sänkyyn nukkumaan jos huomaa että vauva häiritsee hänen uniaan... Olisi toki kiva jos kaikki nukkuisii hyvin omissa sängyissään, mutta itse en vielä ole valmis tekemään mitään radikaalia.
... Meilläkin mies on todella sikeäuninen ja häntä ei kyllä häiritse tytön keskessä nukkuminen. Mutta minä olen herkkäunisempi ja tyttö on kova pyörimään ja potkimaan välissä, joten minun unet kyllä kärsivät jonkin verran. Mutta, kun tyttö silloin noin kuukausi sitten päätti olla nukkumatta omassa huoneessaan/sängyssään niin ajattelin, että saan edes vähän nukutuksi, kun otamme hänet nukkumaan samaan huoneeseen/sänkyyn kanssamme. Ajattelin, että kokeilen/kokeilemme josko hän ei suosiolla rupea omaan sänkyynsä illalla omassa huoneessaan niin nukutamme hänet meidän sänkyyn ja kannetaan siitä sitten omaan sänkyynsä. Ja jos tulee yöllä meidän keskeen niin sitten saa tulla. Mutta jos minäkin saisin edes muutaman tunnin yössään nukkua ihan " rennosti" ilman, että tarvitsee pelätä tytön potkuja... ;o)
niin ostakaa kolmas aikuisten sänky omanne viereen ;-)) eli vaikka halpa runkopatja, siihen voi sit siirtyä imettämään ja koko perhe saa nukkua samassa ;-)). Eli jos et halua ravata... Voi vaikka laittaa vauvan kopan siihen sängyn päälle suoraan, ei tarvi erillistä sänkyä hänkään.
Muuten kyllä siirtäisin esikon sinne omaan huoneeseen takaisin - meilläkin muuten isä oli sikeäuninen siihen asti, KUNNES hänen täytyi alkaa hoitaa yövuoroja myös! Eli ihan samalla lailla se on oppimiskysymys miehille - nyt he vain tietävät, että nainen hoitaa rumban!
Meillä nimittäin vaihtui roolit tuossa puolitoista-kaksi vuotta sitten, kun kuopus hypytti minua öisin ja miehelle jäi aina heti kiltisti omaan sänkyyn... Vaihdoimme hoitovuoroja - ja edelleen se on meillä mies, joka pissattaa lapsia yöllä, enkä vuorostani minä edes herää! Oppimiskysymys siis!
Meillä nukkuu kaikki samassa makkarissa. Eli vanhemmat ja neljä lasta. Käytännön sanelema pakko. Joulun jälkeen vihdoin tulee kolme makuuhuonetta lisää, mutta näin on nukuttu tähän asti aina.
Vauvan synnyttyä isot sisarukset ovat viikossa, kahdessa tottuneet tuhisijaan (yöhuutoihinkin) eivätkä ole heränneet. Meillä on ollut hyvä tuuri, ei yhtään koliikkivauvaa, vain normaalit yöheräämiset ja huutelot.
Lisäksi kaikilla lapsilla on lupa tulla viereen, jos näkevät esim. painajaisia. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen oli pakko ostaa toinen parisänky entisen viereen :D. Nyt siis 260cm leveä peti ja sinne mahtuu, jos haluavat tulla.
Kaikki lapset nukahtavat nätisti omiin sänkyihinsä (kuopus 1v7kk nukkuu vieressä) ja joskus tulevat yöllä, useimmiten eivät.
Ihan pikkuvauvavaiheen ovat kaikki nukkuneet vaunujen kantokopassa, joka on ollut meidän sängyssä minun ja seinän välissä. Vauva oli lähellä, helppo nostaa syömään, ja kuitenkin omassa rauhassa, ettei tarvinnut pelätä isompien kierivän päälle.
Meillä nyt 1.5v nukkuu vanhempien välissä, mutta aiotaan hyvän aikaa ennen vauvan tuloa siirtää omaan sänkyyn meidän huoneeseen kylläkin, ettei tuu semmonen fiilis että vauva vie sen paikan tms, koska vauva tulee sitten meidän väliin.
Meillä ei ollut mitään ongelmia esikoisen nukkumisessa samassa huoneessa meidän ja vauvan kanssa. Parissa päivässä tottui vauvan ääniin ja ei häiriintynyt vaikka vauva huusi. Vauva nukkui meidän vieressä sängyssä ja esikoisen sänky oli meidän sängyssä kiinni. Näin saimme kaikki nukkua ja ei tarvinnut rampata mihinkään, jota en olisi jaksanutkaan.
Tuli vaan mieleen että paljonko keskustelette miehenne kanssa näistä nukkumisjärjestelyistä? Se että isä voisi rampata isomman lapsen kanssa on hyvä, mutta riippunee kai isästäkin? Esim. nyt kun olen töissä ja mietin että jos illalla pääsen kymmeneen mennessä nukkumaan ja aamulla herätys on kuudelta, en todellakaan itse jaksaisi töissä jos öisin tarvitsisi usein rampata (nyt satunnaisesti joku lapsi voi käydä herättämässä tai herään jonkun ääniin). Ja silti jaksoin ihan hyvin aikoinaan vauvojen ja isompien lasten kanssa kotona, vaikka vauvat herättivätkin öisin (mutta onneksi lapsemme antoivatkin aamulla sitten nukkua pitkään). Töissäkäyväkin siis voi tarvita niitä uniaan ja haluta siten osallistua päätöksentekoon, ainakin sen lapsen osalta jonka yöheräämiset hän hoitaa.
Moro,
Meidän poika täytti myös justaa 2 vuotta ja toinen syntyy tammi-helmikuun taitteessa. Siirsimme joulukuun alussa pojan omaan huoneeseen lastensänkyyn nukkumaan, eikä se nyt ihan heittämällä onnistunut. Meillä on nyt vakituiseen patja pojan sängyn vieressä, jonne isukki menee loppuyöksi nukkumaan, ku poika käy huutamaan (yleensä 3-4 maissa). Nukutetaan kyl omaan huoneeseensa, ja se onnistuu vaihtelevasti, mutta sitkeesti nukutetaan. Eli meillä on periaate, että sinne pitää jäädä omin neuvoin nukkumaan ja ei anneta ylettömiä huutaa, vaikka pikkukitinästä ei vielä hätään juosta. Poika nääs oppii nopeasti käyttään heikkouksia hyväkseen.
Pari yötä poika on nukkunut heräämättä, mutta enimmäkseen ei. On ollut aina vaikea nukkuja. Luultavasti sama meininki jatkuu vauvan synnyttyä, vaikka toivoisin, että jossain vaiheessa poika suostuisi jäämään yölläkin nukkuun vaan niin, että kävisi sitä tyynnyttämässä ja palaisi takaisin.
Meillä tämä on toiminut kohtalaisen hyvin, vaikka p:seestähän se on, ku mies ei voi omassa sängyssään nukkua. Toisaalta ku toinen vaihtoehto on, ettei kukaan nuku... Vauva tulee kuitenkin olemaan meidän sängyssä kiinni olevassa pinnasängyssä ja valvottaa mua varmaan ihan riittävästi.
Suosittelen olemaan jämäkkä päätöksissä, kestämään vähän vastoinkäymisiä (noita vaikeita univaiheita meillä on ainakin välillä tullut, mutta muutaman viikon kuluttua ne on helpottanut, kun on ollut vaan sitkeä), mutta pitämään järjen kädessä niin vanhempien kuin lapsien kannalta. Kaikilla pitäisi olla siedettävät uniolosuhteet.
Suosittelen. Esikko omaan huoneeseen nukkumaan. Meillä esikon huoneessa kaksi patjaa lattialla, että tarvittaessa isä voi ottaa esikon " viereen" patjalle. Esikko saa oman rauhan ja turvan. Meidän vauvalla oli paha koliikki ja huutoa oli melkoisesti. Esikko ei olisi saanut yhtään nukuttua samassa huoneessa. Ja kun taas vauva nukkui, esikko saattoi herätä. Näillä järjestelyillä kukin sai maksimiyöunet.