Että tekis mieli haukkua anoppi
vaan en taida viitsiä ;)
Joulustressi imee loputkin mehut ihmisestä. Kuinka te muut kestätte kaiken tämän " pakollisen" joulu-, sukulais- yms. tohinan? Olen aina ollut jouluihminen, mutta liika on aina liikaa. Ilmoitin jo miehelleni, että ensi vuoden joulusta lähtien hän saa itse hommata tai olla hommaamatta omien sukulaistensa lahjat. Minä olen täyttänyt osuuteni sillä saralla.
Huh huh. Jo helpotti :)
t. ressaantunut Kolli
Kommentit (4)
Pistä vaan mies hommaamaan oman puolensa lahjat ja mieluusti pari vuotta sinunkin sukusi, jos kerran olet hänen puolestaan hoitanut asioita vuosia.
Sukulaisvierailut ym. muut voi myös hoitaa muulloin kuin jouluna, jos siitä tulee ahdistusta. Jos haluat järjestää lapsillesi kauniita muistoja, et uuvuta itseäsi etkä tee itsesi kanssa liikaa kompromisseja.
Lapset on iloisia kun vanhemmat on iloisia ja toisinpäin!
Rohkeutta ja raivoa!
Kovasti joulustressiä vähentää se, että aikuisten kanssa sovitaan, ettei lahjoja ostella turhan päiten. Kaikilla on aina kaikkea, joten se stressaa ja silti pitäs jotain fiksua muka löytää. Meillä lahjat sukujen kesken ostetaan vaan lapsille.
simpukka75:
Kovasti joulustressiä vähentää se, että aikuisten kanssa sovitaan, ettei lahjoja ostella turhan päiten. Kaikilla on aina kaikkea, joten se stressaa ja silti pitäs jotain fiksua muka löytää. Meillä lahjat sukujen kesken ostetaan vaan lapsille.
Mutta kun joidenkin aikuisten kanssa sovitaan, että ei lahjoja, niin sitten jompi kumpi sopimuksen osapuolista (me taikka he) eivät muista, että näin oli sovittu :) Olemmekin antaneet aikuisille vain pieniä, nimellisiä lahjoja, mutta kun niitäkin on valtaisa kasa, niin jo se vie aikaa ja energiaa.
Eikä tämä tule appivanhempien kanssa kysymykseenkään: he odottavat kunnon lahjoja. Tämä tuli selväksi, kun tulin uutena miniänä nro 2 taloon: appivanhemmat antoivat entisen miniän kuulla kunniansa, kun ei joululahjojakaan antanut ;) (vaikkakin oli ilmoittanut tästä etukäteen eikä niitä koskaan aiemminkaan ollut antanut).
No, ehkä tätä joulutohotuksen tuskaa lisää vielä junioria vaivaava atooppinen ihottuma, mahdollinen vesi- tai joku muu rokko, hampaiden tulo, yökukkumiset..... Viime yön huusi putkeen...
Mutta jos ei joulu tule tänä vuonna, niin joku toinen vuosi sitten...
terv. hyvin, hyvin väsynyt Kolli
ja erityisesti itselleen ;-))). Meillä ei onneksi juuri stressata joulusta - lahjat ostetaan kummilapsille ja omille, mummoille ja papoille sekä kummeille jotain pientä muistamista kans. Joulukortit laitetaan jos jaksetaan - nyt lasten kanssa tulee väsättyä niitä. Vielä en ole joulua valmistanut mitenkään siivouksen, leipomisen tai ruokien puolesta. Aion hyvin ehtiä vielä parissa päivässä kaiken tarpeellisen tehdä. JA loppu on tarpeetonta = se mitä en ehdi tai tee ;-)).
Mutta olen alusta asti ottanut asenteen, että mies hoitaa oman sukunsa ja minä omani, lahjat, kortit jne. En ole mikään miehen palveluautomaatti tässä suhteessa. Yhdessä jutellaan siitä mitä kukin ehkä tarvisi ja sit homma hoituu kummaltakin itsenään. Jos mies ei osallistu, häpeä on hänen, ei minun. Näin olen yrittänyt opetella ajattelemaan ;-))) vaikkei se aina ole helppoa.
Mutta hyvä kun sait purettua että joulustressi helpottaa ;.))). Tsemppiä puuhiin ja työnjaon iloa myös!