Pienen vauvan hoitoon jättämisestä

Osaankohan auttaa mitenkään kovin konkreettisesti mutta kuulostaa hyvinkin normaalilta mun korvaan tuo sinun tilanteesi. Itse olen ollut kerran leffassa kun vauva oli 3kk ja 5kk iässä aloitin jumpan kerran viikossa. Kaksi kertaa olin kaksi tuntia " vapaalla" yksissä polttareissa ja synttäreillä. Mutta niin se vaan on että vaikka olen parhaani mukaan unohtanut kotiasiat enkä ole perään soitellut, ei se mitään rentoutumista ole ollut; koko ajan on ollut kiire kotiin ja levoton olo. Niin se vaan on että vaikka haluaisikin hetkeksi irroittautua vauvan hoidosta niin ei vaan pysty.



Sinänsä kyllä äiti tarvitsee hengähdystauon aina välillä. Koeta vaan luottaa siihen kuka vauvaa poissaollessasi hoitaa, vauva ei näänny sinä aikana nälkään vaikka yrittäisi ;) Korviketilkka silloin tällöin ei tee noin isolle vauvalle mitään hallaa joten sellainen purkki voi olla hätävarana kaapissa.

Ja voin vakuuttaa että kyllä se ehkä vähän helpottaa ajan myötä. Nyt olin ensimmäisen kerran töissä, työmatkoineen poissa kotoa yhtäkkiä lähemmäs 10 tuntia ja kotona oli kaikki aivan hyvin vaikka lähtiessä meinasin peruuttaa koko homman kun tuli niin ikävä jo ovella. ;) Ja töissä kiireen keskellä hetkeksi pystyin keskittymään täysin johonkin muuhun kuin vauvaan, tietenkin sillä seurauksella että tuli huono omatunto!



Mutta tosiaan, ihan normaalilta äidiltä sinä kuulostat. Mukavaa joulunaikaa ja jaksamista!



nummuli ja typy 9,5kk

usko pois!jokainen äiti käy varmaan noita samoja tunteita läpi.

mulla on ainakin ollut molempien kanssa.olen kaivannut tosi paljon jotain tuuletusta,mutta sitten on ollut todella vaikeaa jättää vauvaa kenellekään, siis ihan omalle isälleenkin.

mutta vähän niinkuin pakotin itseni ottamaan omaa aikaa,ja kun kertoja tuli enemmin ja enemmin,tällainen epävarma olo meni pikkuhiljaa pois.

kun vauva oli 1-2kk ikäinen,olin ihan paniikissa kampaajalla 3tuntia,halusin todella kampaajalle,mutten osannut yhtään rentoutua,ja olo oli sama miten itsekin kuvailit.

sanotaan että tuossa vähän ennen 3kk ikää osasin itse rentoutua ja vauva on ollut helppo jättää miehen ja esikon kanssa kotiin,ja onpa kerran isovanhemmatkin olleet heitä yön yli hoitamassa,eikä mulla tullut yhtään edes ikävä!

nyt käyn 3-4krt jumpassa,olen poissa 1,5t kerrallaan,ja nyt oikein odotan näitä päiviä!

että ihan varmasti se siitä!älä pakota itseäsi,mene kuitenkin jos siltä tuntuu,ja pikkuaikoja kerrallaan.vaikka vain pikainen kaupassa käynti,tai ulkoilulenkki itsekseen.siitä se olo varmentuu.

ja kohta varmaan huomaat lähteväsi hyvällä omallatunnolla jonnekin,ja kaipaavasi näitä irtioton hetkiä!

mutta yritä psyykata/opettaa itseäsi erossa oloon; vauvalla on hyvä olla isän tai hoitajan kanssa, pienen vauvan ensisijainen tarve on hyvä, tarpeisiin välittömästi vastaava, hoito, vasta vähän isompi vauva edes osaa kaivata_juuri_äitiä.



Itse olin aina ihan " hyvillä mielin" erossa vauvasta, vaikka vauva mieleen joskus tulikin; maito alkoi herua ja silmät täyttyi onnen kyynelistä :) En muista yleensä soittaneeni tai viestittäneeni kotiin, tosin olin kelannut kyseisiä asioita mielessäni jo odottaessani.



Minä lähdin kotiuduttuamme heti yksin ulos, ensin kävelylle (10-40 min.) ja siitä kun vauva oli n. 2 viikkoinen aloin käydä yksin kaupungilla, kaupassa jne. yleensä 1-3 h kerrallaan. Noina kertoina oli pääsääntöisesti isän kanssa. Vauvan ollessa 2 kk olimme miehen kanssa ekan kerran yhdessä pois n. 4 h ja siitä eteen päin säännöllisesti noin kerran kuussa syömässä/leffassa/teatterissa eli noin, vauvaa hoiti sisareni tai ystäväni. Kun oli 3 kk olin kaverin polttareissa 12 h ja 5 kk niin toisissa polttareissa vielä kauemmin. Tuolloin vauva oli isän kanssa. Nuo olivat pisimmät erot vauvasta alle 6-kuisena.



Meillä vauva oli täysimetyksellä 6 kk eli ei saanut tippaakaan korviketta, pumppailin pakkaseen tai jos tiesin seuraavan päivänä meneväni jonnekin, niin jääkaappiin. Yleensä kuitenkin ajoitin shoppailut jne. vauvan pitkien unien aikaan, jolloin nukkui 3-4 h ja usein nukkui kun tulin kotiin. Ekan kerran tuli pullo tarpeeseen kun olimme ekan kerran teatterissa eli aiemmin joku nukkui tai ei vielä ehtinyt olla nälkäinen kun jo kotiuduin. Jos täysimetys ei ole sulla tavoite niin tetra korviketta kotona on helppo vaihtoehto. Onko sulla huono rintapumppu vai miksi pumppaaminen ei ole onnistunut? Mä pumppailin pikkuhiljaa kun ei kerralla paljon tullut.



Niin, mikään pakkohan vauvasta ei ole erossa olla, mutta jos sitä itse yhtään haluaa tai tarvitsee, niin siihen kannattaa opetella! Voi olla myöhemmin hankalaa, tiedän esimerkkejä...



Nyt oma " vauva" on jo 1v. 10 kk ja olen äärimmäisen iloinen lapsen ja isän läheisestä suhteesta ja luulen, että osa syy on se, että mies on heti ollut tytön kanssa kaksinkin. Lapsella on myös läheiset suhteet tätiinsä, ystävääni ja isoäiteihin, joiden kanssa on myös ollut aika alusta kaksin. Jätin vauvan vain sellaisten ihmisten huomaan, joihin luotan eli saatoin olla rauhassa pois vauvan luota.



Onnellista ensimmäistä joulua vauvan kanssa ja iloisia hetkiä vauvan kanssa, ja yksinkin toivottelee Dagmar :)