*** Meidän pienet prinsessat syntyivät!!! ***

Paljon oli dramatiikkaa pelissä mukana kun vertaa esikoiseen...



Eli viikoilla 33+5 menin normaaliseulontaan Jorviin, jossa mut ultrattiin. Vauvat voivat hyvin, mutta lääkäri ihmetteli edelleen niiden pienikokoisuutta ( 1500 - 1700g ). Valittelin taas lääkärille outoa ylämahakipua, jota olin jo aiemmin Jorvissa ja neuvolassa valitellut.

Kun lääkäri vielä päätti kattoo stixin ja verenpaineen, niin tulos oli shokeerava! Proteiineja 3+ ja verenpaine koholla (mulla normaalisti alhainen verenpaine).

Mut otettiin heti osastolle raskausmyrkytysepäilyn takia ja siitä 2:den vuorokauden sisään tauti varmistui. Proteiinit nousivat kokoajan korkeammalle ja verenpainekin pysyi ylhäällä. Minä ja vauvat voimme kuitenkin hyvin ja siinä vaiheessa toivottiin, että sektiota (molemmat vauvat perätilassa) saataisiin lykättyä jopa viikoilla.



Perjantaina (kahden yön jälkeen) kuitenkin päätettiin siirtää mut naistenklinikalle lauantaina, koska toksemia eteni kokoajan ja vauvojen painoarviot olivat niin pienet. Lauantaina pääsin sitten ambulanssikyydillä Naistenklinikalle, jossa ultrattiin ja syynättiin päästä varpaisiin ja tuhannenen kerran taas pissa- ja verinäytteitä (nyt kaiken jälkeen käsivarteni näyttävät ihan narkkarin käsiltä...)...

Mut siirettiin osastolle ja seuraavana aamuna huomattiin, että proteiinit olivat jo ihan taivaissa. Lisäksi kun vauvoja kuunneltiin, niin lievän supistuksen aikana A-vauvan syke yht´äkkiä hidastui jopa 70:een!!!



Näistä syistä lääkäri teki päätöksen kiireellisestä sektiosta. Viikkoja oli siis 34+2. Soitin äkkiä miehen töistä paikalle ja mua alettiinkin jo kärräämään leikkuria kohti. Mies ei ehtinyt aivan ajoissa paikalle, kaikki tapahtui niin nopeasti. Klo: 12.08 syntyi A-tyttö, joka helpotuksekseni itki heti kun oli mahastani ulkona. B-tyttö syntyi klo: 12.10 ja samoin hänkin parkaisi kunnolla vedettyään keuhkonsa täyteen ilmaa.



A-tyttö näytettiin minulle pikaisesti, mutta B:tä ei näytetty, joka vähän harmitti. Molempia tyttöjä tarkisti salissa ensin lastenlääkärit ja sitten heidät siirrettiin kiireesti vastasyntyneiden valvontaosastolle. Mieheni tuli nyyttejä hississä vastaan ja pääsi heidän mukaan mittailemaan ja punnitsemaan. Pisteitä molemmat tytöt saivat 9. A painoi 1465g ja pituutta oli 38cm, B taas painoi 1475g ja pituutta oli saman verran. Tosi saman kokoisia siis olivat. Tosi pienikokoisia olivat viikkoihin nähden, joka johtui toksemiasta, joka oli vaikuttanut istukan toimintaan luultavasti jo viikkojen ajan...



Tytöt olivat kuitenkin ensihetkistä lähtien reippaita ja terveitä, eikä tehohoitoa tarvittu lainkaan. Hengittelivät ja söivät hyvin.

Parin ekan päivän ajan painot laskivat, mutta alkoivat sitten nousta hitaasti uudelleen. B-tytöllä havaittiin kammioiden välinen aukko, joka kontrolloidaan lasten klinikalla 1.2. Silloin saadaan lisätietoa siitä, että kuroutuuko se itsestään umpeen, vai vaatiiko se mahdollisesti leikkauksen myöhemmin. B ei ole onneksi oireillut mitenkään asiaa, vaan on reipas ja hyvin kasvava tyttö.



Itse kotiuduin sairaalasta 3:n yön jälkeen ja tytöt jäivät vielä lasten osastolle. Kotona oli ihanaa olla kun ahdistaa kovasti olla sairaalassa. Kävimme kuitenkin päivittäin tyttöjä katsomassa ja jo samana viikonloppuna tytöt siirettiin jatkohoitoon Kättärille. Kaikki oli mennyt sen verran hyvin. Maanantaina (siis viime maanantai) kun olin tulossa neuvolasta tikkien poistosta Kättärille katsomaan tyttöjä, yhtäkkiä siinä sairaalan pihalla sektiohaavani repesi täysin auki ja suolet pursuivat vatsaontelostani pihalle...Kokeilin kädellä housujen alta ja tosiaan tunsin suoleni vatsani päällä!!!

Kiipesin lähes juosten täysin shokissa mäen ylös ja ovista sisälle päästyäni huusin ohimeneville lääkäreille APUA!

Sairaalan vahtimestari vei minut poliklinikalle pyörätuolissa ja vastaanottava kätilö ei aluksi uskonut lainkaan, että mahani oli todellakin auki. Hän vakuutteli, että se ei ole mahdollista...Kun pääsimme tutkimushuoneeseen ja kätilö pyysi minua ottamaan housuja alas, shokki oli hänellekin aikamoinen...Hetkessä huone täyttyi lääkäreistä ja hoitajista, jotka alkoivat kiireellä tekemään minulle kaiken näköistä. Yksi lääkäri yritti työntää sisuskalujani takaisin vatsaontelooni, mutta se alkoi tehdä sen verran kipeetä, että päätettiin odottaa, kunnes olin unessa.

Korjausleikkaus kesti reilun tunnin ja heräsin mieheni vierelläni heräämöstä. Olo oli todella tokkurainen ja kipeä.



Osastolla vietin sitten kolme yötä ja haavaa ja mahaani tarkasteltiin jatkuvasti. Onneksi olin sentään samassa sairaalassa kuin tytöt, niin pääsin heitä katsomaan. Minulla aloitettiin myös antibiootit ja verenohennuslääkkeet varmuuden vuoksi.

Eilen pääsin kotiin ja maanantaina menen kontrolliin kättärille.



Tytöt siirettiin eilen keskoskaapeista pois tavalliseen koppasänkyyn, eli yhteiseen sänkyyn ja onnistuneesti imetin B-tyttöä ensi kertaa. Painot olivat heillä eilen 1670 ja 1570g, eli tosi hyvin kasvavat ( alimillaan paino ollut n. 1400g ). Parin viikon päästä saattavat jo päästä ekoille kotilomille :o)





Että sellainen synnytyskertomus meillä!

Onneksi olkoon myös muille nyyttinsä saaneille tuplamammoille!



- Iciar + tytöt ( 1vko5päivää )