Kananmuna vaikuttaa nyt sopivan allergiselle, ainakin pienissä määrissä. Miten jatko?

Minäkin haluaisin tietää vastauksen samaan kysymykseen. Muna-allerginen poikamme sietää kananmunaa jo leivonnaisissa. Tällä viikolla annoin hänelle keitettyä kananmunaa. Puoli teelusikallista ei aiheuta mitään oireita, kaksi teelusikallista teki hennot punaiset lehahdukset poskiin ja lähes kokonainen kananmuna aiheutti selkeästi allergisen reaktion. Silmät alkoivat kutista ja kasvoissa oli hentoa punerrusta. Allergologimme sanoi puoli vuotta sitten, että voi antaa huoletta leivonnaisissa, kun kerran sen kestää. Voisiko tästä päätellä, että munaa voi antaa niin paljon kuin lapsi sietää sitä ilman oireita?

Mielenkiintoisia kysymyksiä! ;-) Itse olen alkanut uskoa jonkin verran allergologien nykyisin suosittelemaan siedätykseen - vaikka tiedän monen sitä vastustavan. Ennen vanhaan uskoin vahvasti välttämisdieettiin, mutta se ei meillä ainakaan ole tuottanut sanottavaa hyötyä, eli siis omat " empiiriset kokeilut" tukevat viime aikojen tutkimustuloksia. :-) Minkä lisäksi meillä hienovarainen sideätys tuntuu toimivan...



Mutta, mutta... Kyllä se toisaalta on niinkin, että jos selkeätä reaktiota tulee, niin olisi varmaan viisasta edetä varoen. Meilläkin on muna-kokeilut vielä lähes tekemättä, vaikka olisi jo pitänyt kokeilla. Aiemmat rajut reaktiot ovat vain vielä turhan tuoreessa muistissa.... :-/ Vaan se, mikä vähän " pisti silmään" teidän kokeiluissa oli, että olitte antaneet ihan pelkkää kananmunaa. Itse luulen, että olisi parempi ujuttaa pienenpieniä määriä ruuan ja/tai leivonnaisten mukana, jolloin se vastaisi paremmin " siedätystä" määrien jäädessä " puhdasta" kananmunaa pienemmiksi. Itse ehkä antaisin elimistön tovin vielä rauhoittua, mutta sitten kokeilisin vaikkapa munaa sisältävää pullaa/kakkua/keksiä tai vastaavaa ja seuraisin reaktioita. Ideaalitilanteessa niitä ei sitten tulekaan, jolloin voi jatkaa samalla linjalla määrää vähitellen kasvattaen.



Itselläni on kaksi kananmuna-allergikkoa, joista vanhempi (nyt jo 9v) on käynyt ihan Allergiasairaalassa kananmuna-altistuksessa parisen vuotta sitten. Hän ei altistuksessa enää reagoinutkaan keitetylle munalle ja sai luvan syödä kananmunaa normaalisti. Eli diagnoosina oli, että kananmuna-allergia on poistunut. Mutta siitäkin huolimatta olemme kotikokeiluissa huomanneet, ettei *raaka* muna edelleenkään hänelle sovi. Hän ei esim. koskaan maistele kananmunaa sisältäviä taikinoita, vaikka kypsennettyjä leivonnaisia nykyään voikin syödä ilman oireita. Raaka tai puolikypsäksi jäänyt kananmuna aiheuttaa pahoinvointia (oksentaa) ja tuntuu kurkussakin kutinana, vaikka kypsennetty sopii. Mielenkiintoista onkin, etteivät ne allergialääkärit, joille olen asiasta maininnut, tunnu uskovan, että raa' alla ja kypsällä munalla olisi eroa - eli ei niitä allergologejakaan teorioineen ole aina uskominen! ;-) Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Mutta onnea teille kokeiluihin!

Eli itse olen aina ollut ensimmäisenä kritisoimassa lääkäreitä, jotka käskevät sietää voimakkaitakin oireita vedoten tutkimustuloksiin, joissa lapsen elimistö lopulta alkaa sietää entisiä allergeenejä - vaikka ennuste pitäisikin paikkaansa, ne kuukaudet saattavat kyllä olla melkoista helvettiä koko perheelle. Ja ilmeisesti ihan kaikilla ei vain toimi!!! Olen itse pari kertaa kokeillut sietää oireiden aiheuttajaa (eli oireita on siis jo tullut), mutta tilanne on mennyt aina tosi huonoksi eli oireet koko ajan voimistuneet ja aiemmin sopivatkin ruuat ovat alkaneet aiheuttaa oireita - eli oireita aiheuttavien siedättäminen ei siis ole toiminut. Voisikohan tässä olla merkitystä oireiden voimakkuudella ja kokonaistilanteella: jos immuunijärjestelmä on täysin sekaisin, ei siedättäminen todennäköisesti auta. Mutta jos kokonaistilanne on saatu välttämisellä rauhoittumaan, voi rauhallinen siedättäminen toimiakin. Ainakin jo isommilla lapsilla?



VArsinaisen siedättämisen sijaan olen omalla lapsellani jo vuoden iästä soveltanut rotaatiota, jossa otan uudet ruoka-aineet ruokavalioon niin pieninä annoksina ja vain yhtenä päivänä viikossa, jolloin oireilukynnys ei ehdi ylittyä ja ruoka voi jäädä ruokavalioon 1-2 päivää viikossa, muutamissa tapauksissa jopa useammin. Nyt, poikani ollessa 2,5-vuotias tilanne on nopeasti helpottunut, sillä olen huomannut, että jos oireilukynnys ylittyy (kuten esim. vehnän kanssa elokuussa, jolloin sopimattomaksi kävi 5 muutakin ruokaa, silloin oli yht. 25 ruoka-ainetta rotaatiossa), pidän vain parin kuukauden täyden tauon ja aloitan uudelleen taas tosi varovaisesti. Eli annan nykyään lähes kaikkea ruokaa siten, ettei oireilukynnys pääse ylittymään ja että lapsen elimistö saa rauhassa tottua taas ruoka-aineeseen. Juttelin erään siedätysfanaatikkolääkärin kanssa asiasta ja pitkin hampain hän myönsi, että joillekin PERHEILLE saattaa olla parempi vaihtoehto - hauskaa, että hän suostui myöntämään vain perheen, ei siis lapselle vaan perheelle:) Mutta näin olen siis päässyt muutamassa kuukaudessa tilanteeseen, jossa lapseni saa lähes kaikkea, mutta vain 1-3 päivänä viikossa. Maitoa vältämme vielä lähes kokonaan, samoin porkkanaa ja kananmunaa sekä muutamaa muuta.



Sen sijaan meilläkin on aivan selvä ero käsittelemättömän ja käsitellyn ruua kohdalla: vehnä käy esim. kekseissä ja pakasteissa, mutta jos suurustan kastikkeen vehnäjauhoon, alkavat oireet parissa päivässä ja joudumme taas pitämään 1-2 kk tauon kokonaan vehnästä. Peruna käy edelleen vain pakastettuna tai kuivattuna, ei tavalliseen tapaan keitettynä.



Sekavasta tarinoinnistani johtopäätöksiä: jos kananmuna harvoin annettuna jossakin muodossa (eli yleensä leivonnassa tai ruuanlaitossa kypsennettynä) ei aiheuta oireita, niin antaisin ehdottomasti ja jopa säännöllisesti, varsinkin jos lapsi on jo lähempänä kahta vuotta tai varsinkin vanhempi:O) Mutta aloittaisin siis kypsennetyllä kananmunalla ja tosi pieninä määrinä noin kerran viikossa...