Apua lasten 3v. ja 1v. nukkumisjärjestelyihin
Meillä lapset nukkuvat tällä hetkellä samassa ns. unihuoneessa, toinen huone toimii leikkihuoneena, kolmas on aikuisten makkari.
Vähän aikaa tilanne toimi hyvin, mutta nyt ollaan suossa, sillä isosisko 3,5v on alkanut hurjasti laittaa vastaan unillemenoa. Suurin syy on päiväunet, joihin yllättäen on taas palannut. En soisi hänen nukkuvan niitä, koska niiden jäätyä pois unillemeno oli hyvin helppoa. Mutta en voi sille mitään että lapsi nukahtaa esim. rattaisiin, kun usein lähdemme ulkoilemaan pikkuveljen iltapäiväunien aikaan n. klo 14.
Toisekseen harmittaa sillä esikoinen kelpuuttaa vaan minut, äidin. Isä saa aikaan aivan hysteerisiä huutokohtauksia eikä hänestä ole nukuttajaksi tai vieressä makaajaksi kunnes uni tulee. Lapsi itkee pelkäävänsä isää, mutta ollessani poissa tai vaikka vaan sulkeutuessani toiseen huoneeseen heillä kyllä sujuu. Jotenkin läsnöoloni vaikeuttaa kamalasti enkä voi ymmärtää mistä se johtuu.
Nyt mietimme laitammeko lapset omiin huoneisiinsa, mutu on että esikoinen saa turvaa ja tukea siitä että nukkuu pikkuveljen kanssa samassa huoneessa, mutta tuo nukahtaminen on aina yhtä rumbaa ja hyssyttelyä sen pelossa että veli herää. Plus että se olen minä joka siellä huoneessa olen joka ainoa ilta miehen tuijottaessa telkkaria *katkerana*.
Tää asia saa mut jo kyyneliin, voisiko joku antaa vinkkejä? Välillä tuntuu että mä olen oikeesti tosi huono äiti enkä oikein jaksa enää koko vanhemmuuttakaan.
Kommentit (4)
että voisitteko ulkoilla vain kotipihalla tai mennä kävellen vaikkapa lähipuistoon pienemmän päiväunien aikaan? Silloin isompi ei olisi rattaissa, eikä näinollen voisi rattaisiin nukahtaakaan :) Ja yöunille meno voisi sujua kivuttomammin. Meillä nukutaan päikkärit vain sisällä, tosin pienempi saattaa nukahtaa ulkona rattaisiin, isosiskokin varmaan nukahtaisi jos hän vielä istuisi rattaissa. Meillä tosin isomman päiväunet eivät jostain syystä vaikuta yöuniin ainakaan vielä.
Meillä isosisko 2 v 11 kk nukkuu omassa huoneessaan, ja pikkuveli 10 kk vielä äidin ja isän huoneessa joko omassa sängyssään tai perhepedissä. Vuodenvaihteessa olemme ajatelleet siirtää lapset samaan huoneeseen (ei ole vaihtoehtoja kun ei ole tarpeeksi huoneita), ja jo nyt hieman hirvittää mitä siitä nukkumisesta sitten tuleekaan. Tyttö nukkuu yleensä päiväunet (päiväkodissa ainakin), mutta nukahtaa silti yksikseen omaan sänkyynsä ihan viimeistään klo 20.30. Sitä odotettiin pitkään ja hartaasti, mutta kesästä asti on ollut näin. Pikkuveli taas on nukutettavampaa sorttia, haluaa tissiä ennen unille menoa, jonka jälkeen joko nukahtaa itsekseen tai vaatii äidin vierelleen hetkeksi. Veljen siirtyminen samaan huoneeseen siskon kanssa saattaa sekoittaa isommankin nukkumaanmenon, mitä en todellakaan halua. Meilläkin kun MINÄ joudun sitten hoitamaan sen nukuttamisen, jos siihen joudutaan taas palaamaan...*katkeruutta täälläkin*
Osaisinpa antaa jonkun järkevän ja toimivan neuvon...oletteko kokeilleet sitä, että laittaisitte ensin esikoisen nukkumaan ja pienempi olisi sillä aikaa isän kanssa? Ja kun isompi nukkuu, toisitte pienemmän nukkumaan, ettei pienempi heräisi jos isompi protestoi nukkumaanmenoa vastaan. Tai sitten siirrätte pienemmän toiseen huoneeseen nukkumaan (niin minä tekisin, jos meillä olisi tilaa, koska lapsillamme on aika erilainen päivärytmi).
Tosiaan voin tuon iltapäivärattailun muuttaa läheiseen leikkipuistoon kävelyksi. Lapseni kun on sellainen luupää että kun hän sanoo että hän ei kävele niin hän ei todellakaan kävele vaan jää vaikka makaamaan keskelle tietä eikä välitä edes siitä että viimeisenä oljenkortena huikkaisin että moi sitten äiti ainakin menee nyt. Se siitä hänen kanssa kävelystään. Mutta tosiaan tuonne leikkipuistoon kyllä jaksaa kävellä. Jotenkin olin sen unohtanutkin ja vaikka siellä on itselläni yksinäni (asumme pienellä paikkakunnalla, joskus tuntuu että ainoina ihmisinä...) ankea olla, niin aina sen kestää jos illat paranee.
Toisekseen en ole miettinytkään kuopuksen siirtämistä takaisin makuuhuoneeseemme. Se voisi toimia! Siirsin hänet yhteiseen unihuoneeseen esikoisen kanssa jo 9kk koska yöt sujuivat niin hyvin ja halusin makuuhuoneen takaisin meille. Mutta ensisijaisesti aion nyt koittaa lasten rytmien yhtenäistämistä, eli iltasatu luetaan molemmille yhtäaikaa 19.30-20 minkä jälkeen mennään omiin sänkyihin nukkumaan ja jäädään sinne. Hassuinta tässä on että sellaista meillä on aina ollutkin, miten tämä näin on päässyt repsahtamaan...
Todella suuri kiitos teille kahdelle fiksulle vastaajalle, oloni helpottui kovasti, miehestä kun ei ole tässä taistelussa mulle mitään tukea tai apua. KIITOS. Ja saavat muutkin vielä mielellään kommentoida.
Nämä on vain näkökulmia, ei ohjeita! Kommentoi tai väitä vastaan.
1) JOS mukelo nukahtaa rattaisiin, herätä viiden minuutin päästä, vaikka suuttuiskin. Sellainen ihan pikkiriikkinen tirsa saattaa auttaa että jaksaa iltaan asti, mutta ei TOIVOTTAVASTI vie kuitenkaan normaalia iltaväsymystä pois
2) Jos oikeasti isän ja lapsen välillä ei ole skismaa, vaan lapsi vain haluaa äidin, tähän voisi kokeilla selvää jokatois-ilta systeemiä. Sinä nukutat joka toinen ilta, joka toinen isi, JOLLOIN SINÄ MENET vaikka kauppaan tai kävelylle tai naapurin tätin kanssa telkkaa tuijottamaan
3) Sovi jo valveillaoloaikana lapsen kanssa säännöt, esimerkiksi. että sinä illalla esin luet iltasadun, sitten laulat iltalaulun, sitten makaat vaikkapa minuutin ajan lapsen vieressä ja paijaat ja sitten lähdet pois. Anna siis lapsen toivoa silloin sopimisvaiheessa siihen " kaavaan" jotain. Kun lapsi jo etukäteen tietää mikä on nukkumaanmenokaava, hän tuskin nielee sitä kerralla, mutta ainakin teoriassa alkaa pikkuhiljaa uskoa että näin menetellään. Jos lapsi siellä huutaa, sano jo etukäteen, että et tule sinne enää poistuttuasi, vaan jutut jutellaan jo siinä nukkumaanmenovaiheessa, sen jälkeen ei ole asiaa enää vaan jutellaan sitten aamulla taas. Meillä tämä alkoi toimia, ihme kyllä, mutta ei todellakaan ensi yrittämällä. Nyt tyttö jo pyytää: ole siinä vieressä minuutin, sen aikaa olen kiinni ja hellästi, sitten pusu ja alakertaan.
4) jos ei ala purra, niin mielestäni sitten lapset eri huoneisiin. Itse en ajattele sitä turvattomuusasiana vaan järjestelynä, aivan kuten esim jotkut joutuvat kuorsauksen takia nukkumaan eri huoneissa. Ideana siis että toisten unta ei häiritä.
Mutta näitä sääntöjä joku voi pitää turhankin ankarina, minulle ja meille toimivat.
Uskon että äitiys ja vanhemmuus ei tunnu niin taakalta kun kaaokseen saadaan jotain rotia ja sääntöä ja nimenomaan niin, että sinä et yskin vastaa tästä pahan mielen tuottavasta iltatouhusta vaan mies kantaa oman kortensa kekoon. Joka toinen ilta sinä saat levätä. Ei ole parissuhteellekaan hyväksi että vastuuta ei jaeta.
Ois kiva kuulla kommentteja
nukuttamaan enää tuossa iässä vaan lapset jääneet itse nukahtamaan esim. musiikkicdn avulla. Lapset 1v. ja 3v. alitettiin yhtä aikaa nukkumaan ja usein esikoinen lopulta nukahtikin ennemmin kuopusta. Näin ei tarvinnut hyssytellä. Meilläkin lapset saivat nimenomaan turvaa toisistaan ja edellen nukkuvat samassa huoneessa. Alkuun lapsi kapinoi sitä vastaan että jouti itse nukahtamaan mutta tottui pian ja nyt meillä 3½v ja 6v. nukahtavat ilman sen suurempia taisteluita kun vaan laittaa heidät sänkyyn ja musiikin päälle.
Entä pystytkö välttämään niitä päikkäreitä eli jos ei ole pakollista liikkumista minnekkään esim. autolla mihin nukahtaisi niin et anna päivällä nukahtaa. Rattaissahan kait ei noin ison tarvitse enää ollakkaan joten laita lapsi kävelemään ulkoilujen aikana niin ei pääse nukahtamaan rattaisiinkaan.