G: hemmotteleeko ja kehuuko miehenne teitä?

Meillä hemmottelu on sellaista pientä arkipäivän huomaavaisuutta esim. mies tekee iltapalan valmiiksi, tuo pizzaa, käy vuokraamassa minulle mieleisen elokuvan, hakee sulkaata jos minulla on ollut huono päivä jne. Ja kyllä mies myös ohimennen useinkin kehaisee, että olipa hyvää ruokaa, huomaa kun olen siivonnut ja olen kuulemma maailman paras äiti lapsillemme.



Kyllä ihminen kaipaa positiivista huomiota tekemisistään. Tosi ikävää jos et sitä mieheltäsi saa.

Toivottavasti aikaa myöten helpottaa..

meillä jakaantuu kotityöt aika hyvin edelleen (eli mun äitiysloman aikana, miehen hoitovapaan aikana, molempien työssäollessa) ja siksipä kovin paljon ei hemmotella puolin eikä toisinkaan... Yksi kyllä missä olen ehdoton on että mun tekemiä leipomuksia ja ruokia pitää kehua, tai multa menee halu niitä väkerrellä ;-)

Mulla kanssa puoli vuotias vaavi, ja eipä ukko mitään kehu, ei tee mitään iltapaloja... Roskapussi vie ulos jos niin pyydän. On töissä 7-16, sitten tulee kotiin, menee tietokoneelle, lähtee jonnekkin muutamaks tunniks (esim kevereitten kans kehville) ja tulee sit kotiin. Katotaan yleensä viel iltasin eri telkkareitakin...

Meillä mies tekee pitkää päivää, mutta seurustelee tytön kanssa kyllä ennen nukkumaanmenoa. Ja toki saan omaa aikaa n. kahtena iltana viikossa - menen ainakin lenkille. Mies ei osaa laittaa ruokaa, eikä käydä kaupassa;=) - joten kaikki kotihommat on mun kontolla. Tosin tykkään tehdä, mutta vaadin kehuja palkkioksi!



Kun mainitsen asiasta iloisesti miehelle, että " huomaatko, kun olen siivonnut, eikö ole kiva, kun on puhdasta" , hän sanoo sitten, että on. Ja kun joskus muistutan, että teen kaikki kotityöt, hän sanoo, että kyllä hänkin voi tehdä. Joo, milloin? Eikä tosiaan kyse ole siitä, kuten sanoin, teen mielelläni - mutta kiittää saa;=)



Olen kyllä hyvä hemmottelemaan itseäni, pidän itsestäni hyvää huolta, käyn hoidoissa, ostan kotiin kukkia jne. (miehen mielestä ne ovat turhamaisuuksia, mutta ei toki kiellä;=) - siis miehen palautettomuudesta huolimatta näytän ihan naiselta;=). Mutta haluaisin tuntea itseni mieheni kanssa naiseksi myös, siinä en onnistu...Ja kyllä me matkustelemme, nyt vauvankin kanssa. Mutta matkat ovat aina minun aloitteesta ja tietenkin vaativat minulta lisäorganisointia, kun hoidan omat ja vauvan matkatavarat - mies hoitaa omansa. Syömässä käymme ulkona, mutta mies ei siitä niin perusta, kun kotona saa parempaa ruokaa;=).



Jollekin saattaa kuulostaa ihanteelliselta, mutta ei nalkuttava vaimo kenenkään ihanne ole;=(



-marilii taas

Kuulosti aika tutulta tuo sinun aloitusviestisi.

Kaipaisin myös paljon huomiota mutta olen sitten yrittänyt elää sillä että mies kiittää aina ruuasta ja saattaa tokaista että oli hyvää ym. Saunassa ollaan hierottu toistemme hartioita, se on lähinnä seksiä mitä tässä on ollut 1,5 vuoteen, mutta on kieltämättä aika ihanaa. Mieheni kyllä järjesti meille 2 päivän ulkomaanmatkan tuossa taannoin ja valitsi maan jossa minä olen aina halunnut käydä mutta mieheni rakastaakin ulkomaanmatkailua. Itse olisin voinut ottaa mieluummin vaikka kodin siivouksen ja vauvanhoitovapaan iltapäivän ;)



Tulen aina kateelliseksi kun kuulen miten muitten miehet hellii vaimojaan ja oma-aloitteisesti hoitaa kotitöitä tai tekee ruokaa tai hoitaa vauvaa niin että äiti voi esim. nukkua pitkään. Mutta oikeastaan on turha käydä valittamaan kun oma rakas se kuitenkin on vaikkei niin huomioikaan aina. Olen huomannut että valittamalla en saa kuin pahan mielen kaikille eikä sillä valituksella voi sitä ukkoaan muuttaa; 8 vuotta olen yrittänyt tuloksetta ;) Ja joskus ne yllättää vaikka ei uskoisi! :)

meillä on tapana kiitellä ja kehua toisiamme, ilmeisesti paljon enemmän kuin " normaalisti" . Lähes joka päivä muistetaan sanoa mukavasti toisella. Mun mielestä on ihan turha selittää kehujen puutetta ajan puutteena. Kivan kehun voi sanoa ovella vaikka töihin lähteissä samalla kun solmii kenkiä. Usein kiitän miestä kun on vienyt aamulla roskat (minun hankalaa kahden pienen kanssa viedä kun toinen pitää kantaa raput alas ja toinen taluttaa), jos siivoaa tai laittaa iltapalaa kiitän aina ja sanon että on mukavasti tehty. Ja samoin mies kehuu kun siivoan päivisin, laitan pyykit/tiski/ruokaa tai oikeastaan mitä vaan. Varmaan aika paljon johtuu siitä että meillä kotityöt ei ole kenenkään töitä, siispä kaikki mitä mies tekee on poissa minulta ja toisin päin. Miksi siis en kiittäisi jos mies laittaa illalla tiskit, eipähän tarvii mun aamulla laittaa. Ja jos minä laitan aamulla eipä ole miehen kotiin tullessa pitkin pöytiä=)



Muistakaan siis kehua myös miehiänne, kyllä se miehistäkin tuntuu kivalta.



Tipy

Vaikka vastaankin kysymykseen, että kyllä! Tosin joskus vähemmän, mutta kuitenkin pääsääntöisesti kyllä, jotain pientä edes.



Mutta varsinaisesti minuun kolahti tuo ap:n huomio siitä, kuinka paljon työyhteisön palaute on merkinnyt aikanaan. Itse mietin hetki sitten täsmälleen samaa. Töissä sitä tunsi olevansa hyvä ja pidetty, ku ihan joka ikinen päivä sai kiitosta, kehuja ja kannustusta niin asiakkailta, työkavereilta kuin esimieheltäkin. Tunsin että osaan tämän homman ja minusta pidetään ja olen tarpeeksi hyvä.



Nyt hoidan kahta pientä lastani kotona, ja vaikka se on toisaalta aivan ihanaa, niin on äärettömän helppoa tuntea jatkuvasti epäonnistuvansa ja olevansa huono äiti ja koti on aina enemmän tai vähemmän rempallaan eikä mikään oikein riitä. Vauva saattaa itkeä vaikka mitä tekisin, olohuone ei ole koskaan siisti vaikka kuinka siivoaisin jne. Ja vaikka pieniltä lapsilta palautetta tuleekin hymyjen ja alkukantaisten rutistusten ja suukkojen muodossa, niin silti sitä sanallista palautetta ja kiitosta kaipaan myös. Haluan, että joku muukin kuin minä huomaa (ja sanoo sen minulle) että meidän lapset on hyvin hoidettu ja voivat hyvin. Haluan myös, että mies huomaa minun siivonneen/leiponeen/mitä ikinä olenkaan tehnyt, ja sanovan siitä jotain kivaa. Näin meillä yleensä toimitaankin, paitsi joskus jos mies on kamalan väsynyt tai kun lasten hoitamisessa ja nukuttamisessa menee koko ilta ja yö, silloin ei kumpikaan jaksa sanoa toiselle mitään vaikka silloin se olisi kaikkein tärkeintä.



Mutta minä puhuin miehelleni asiasta, varsinkin siitä kun olin tajunnut kuinka iso ero tässä on työssäkäynnin aikoihin nimenomaan tuon palautteen saamisen kannalta. Tunnen myös erään äidin, joka äitiyslomalle jäädessään pitää miehelleen suuria paatospuheita siitä, kuinka hän vain kertakaikkiaan tarvitsee kotona ollessaan enemmän huomiota ja kehuja mieheltä, jotta hän jaksaisi paremmin ja jotta kaikilla olisi sitten kotona parempi olla. Meillä mies ei pitänyt tätä " valittamisena" vaikka joskus aikaisemmin totesikin aiheesta keskustellessamme, että ei hän itse tee kotitöitä siksi että saisi siitä kamalasti kiitosta. Tajusi sitten kuitenkin, että asia on eri, kun se koti on kokopäiväisesti oma työmaa ja työ siellä varsin yksinäistä jos ei palautetta mistään tule.

olemme lähentyneet toisen lapsen myötä aivan valtavasti,ja meillä on tosi ihanaa yhdessä. ymmärrämme toisiamme, tuemme toisiamme, rakastamme toisiamme, hassuttelemme ja pidämme kivaa yhdessä!

mies hieroo minua useasti,aina kun pyydän ja sanoo, ei nyt ihan joka päivä mutta melkein,tai ainakin tekstiviestissä joka pv, rakastavansa minua.

annamme tilaa toisille mm harrastuksiin,ja taas olemme tiiviistikin koko perhe koolla.

olen todella tyytyväinen elämäämme!

meillä myös kiitetään ja " kehutaan" tehdyistä kotihommista puolin ja toisin ja ihan päivittäin :) välillä ei kyllä mieheni kanssa ehditä nähdä päivässä kuin parikymmentä minuuttia kun mies aamut ja päivät töissä, minä illat, mutta onneksi on tekstiviestit keksitty :) palasin töihin noin kuukausi sitten ja sen jälkeen mies on entisestään ryhdistäytynyt kotihommissa jopa niin ettei minulle aina " riitä" kotihommia ;) sujuvasti mies pesee pyykit ja astiat, kokkaa ja imuroi ja kun on niitä hommia tehnyt niin kyllä kiittelen ja kovasti :) perhehän on kuin yritys; jos joku ei tee hommiaan niin konkurssi iskee ;)



kiitokset siis vaan peliin!

oli hirveää kiusaamista ja pomo fyysisesti toisella paikkakunnalla ja kun kissa on poissa olivat hiiret pöydillä ym. ihan mahdoton meininki. Aina ennen työelämässä minäin olen aina saanut hyvää palautetta ja tottunut siihen, nyt ihanaa olla kotona kun lapselta saa jo hymynä sellaisen palautteen ettei siihen mitkään muut kehut vertaa. mies kehuu joka päivä maailman parhaaksi äidiksi ym. silti ei tuo seksi ole tullut synnytyksen jälkeen oikein vielä kuvioihin, ei vaan hormonit hyrise, tuntuu et kaikki on hyvin näin ja kunnioitan miestäni niin paljon et tiedän että hän huomaisi jos en olisi hommassa 100% mukana, teeskennellä en osaa..kaikki aikanaan?

e´n osaa sanoa mutta kyllä kunnioitusta pitää vaatia jos ette hyvät äidit muuten saa kiitosta ym. en tarkoita alituista nalkutusta vaan yksinkertaisesti jätätte askareet tekemättä ja katsotte huomaako mies mitään kun ruokaa eikä puhdasta pyykkiä ole. kyllä perhe on tiimi eikä itsensä uhraaminen tai omien voimiensa ylittäminen tuo mitään hyvää siihen...