Kuinka paljon annatte periksi n.2v:n kanssa?

Mitään selvää sääntöä tähän ei taida olla. Paitsi se, että vaarallisia asioita ei saa tehdä, vaikka tahtoisi. Minusta et ole liian jyrkkä tai nipo lapsellesi. Tuossa 2-vuoden tienoilla lapsi testaa rajojaan ja samalla turvallisuutta. Aikuinen päättää, mikä on sallittua ja mikä ei.



Meillä ei kaupassa ole saanut itse kävellä kuin vasta nyt (2v 9kk) ja silloinkin vain, jos on omat kärryt ja homma toimii. Jos ei toimi, tulee kärryihin. Muuten ei ostoksista tule mitään. Tosin silloin saadaan molemmat mukavasti liikuntaa, kun juostaan pitkin käytäviä :)



Ehdottomia sääntöjä on ollut esim. se, että parkkipaikoilla tai parkkihalleissa ei kävele itse. Ei vaikka kuinka on tahtonut. On saanut valita, kulkeeko käsi kädessä vai sylissä. Muutenkin tuo valintamahdollisuus on auttanut monissa asioissa.



Mupsi

Me emme anna missään periksi (paitsi joskus), mutta sallimme kyllä monia asioita. Periksiantaminen kun minusta tarkoittaa sitä, että ensin kieltää, mutta riittävän mankumisen jälkeen antaa luvan.



Kaupassa poika on saanut kävellä itse aina halutessaan: ensimmäisen kerran tuo kulki pienten kärryjen kanssa jo ennen kuin osasi kävelllä ilman tukea (pikkasta vajaa puolitoistavuotiaana). Naama naurussa sitä seurattiin perässä, kun päästiin kulkemaan " ihan itse" . Viime aikoina poika on halunnut istua ostoskärryissä. Sitä kun on hoitopäivän jälkeen väsy.

mutta esimerkiksi tuo kaupassakäynti on yksinkertaista.

Poika 2v1kk istuu rattaissa tai kärryissä. Jos pyytää lattialle kävelemään, niin sitten annan luvan jos ei lähde juoksemaan ja pysyy vierellä. Jos juoksee yhtään, palautus kärryihin (tai kannan, ostokset sinne kärreihin) mutta lattialle ei pääse jos taas on a) makaronia tai b) juoksee piiloon ja c) repii tavaroita hyllyistä

Kyllä se kai oppii ajan kanssa, et tässä ei anneta piiruakaan periksi siinä suhteessa et mitä saa tehdä kaupassa. Ruokaostoksiin innostan valikoimaan ja kantamaan tavaraa kyllä jos haluaa kävellä, tai rattaistakin käsin voi osoitella ja nimetä tavaroita, mut en pitäisi sitä vielä tärkeänä 2v:lle, ehkä sitten 3v:tä lähempänä.

Minustakin periksi antaminen sitä että ensiksi kielletään ja kun lapsi hetken huutaa niin sitten myönnytään. Sitä en tee, en missään nimessä.



Muuten meillä on aika " vapaata" , annan lapsen useimmiten kävellä itse kaupassa, yleensä haluaa ottaa pikkukärryt ja työntää niitä. Onhan se toki huomattavasti hankalampaa näin, mutta haluan opettaa lapsen omatoimiseksi, ja kun lapsi kävelee itse niin joutuu opettelemaan huomattavasti enemmän rajoja, oppii mitä saa tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Tyttö tietää kaupassa jo mitä ostetaan, ja osaa hakea esimerkiksi juuston itse, saatan odotaa leipähyllyn toisella puolella ja tarkkailla lasta sieltä. Muutaman kuukauden aikana meidän ruokakauppakäynnit on helpottunut paljon siitä mitä ne oli silloin kun aloiteltiin systeemiä että lapsi saa itse kävellä kaupassa.



Annan yleensäkin todella vapaasti tehdä kaikkea, tänäänkin halusi lähteä ilman käsineitä päiväkotiin, ja annoin lähteä ilman hanskoja, nopeasti ymmärsi että käsille tule kylmä kun ei ole hanskoja, ehkäpä huomenna muistaa miksi hanskat pitää laittaa.



Tarkoitusperänä on että lapsi saisi kokea erilaisia toimintatapoja ja oivaltaisin osittain itse minkä takia jotkut asiat tehdään näin ja toiset noin.



Tytöllä ikää nyt 2v4kk.

Käytän aika paljon " joko tai -systeemiä" eli esim. tuo kaupassa kävely: Lapsi JOKO kävelee nätisti minun lähettyvilläni mahdollisesti pikkukärrejä työntäen ja ottaa niihin ne ostokset mitä minä pyydän TAI jos tämä ei onnistu niin tulee kärryihin tai vaihtoehtoisesti kävelee käsi minun kädessäni. Ja tämän selitän lapselle kun kauppaan saavutaan ja jos meinaa innostua liikaa niin muistutan asiasta.

joskus olen antanut periksi toisen huutamiselle kun en vaan jaksa aina kuunnella. huudon aiheita kun tulee tahtoikäisellä kymmeniä päivässä ja väsyneenä sitten antaa periksi. Tämä ei ole oikein mutta kukapa meistä täydellinen olisi? ; )

Kaupassa poikamme sai tasan kerran kävellä sillä seurauksena että veti tavaroita alas hyllyistä juoksenteli piiloon ja lopuksi kaatoi ostoskärryni joten siitä lähtein meillä on poika istunut ostoskärryissä ja siitä en ole periksi antanut. harvoin edes jaksaa enään ruikuttaa pois pääsyä kärryistä kun tietää että en päästä. mm tälläisissa asioissa olen antanut periksi: Poika on juuri saanut purkan ja nielee sen heti ja pyytää uutta. useimmiten en suostu mutta siis joskus väsyneenä annan toisen mutta en kolmatta enään! Annan aina puolikkaan kerrallaan.

Myös toisen keksin on saanut huudollaan joskus vaikka aluksi olen päättänyt että saa vaan yhden.

samaten puistossa olen nostellut häntä hurjiin liukumäkiin vaikka ensin en ole päästänyt.

Meillä kun 2 vanhempaa tenavaa niin periaatteessa pienemmänkin on saatava tehdä kaikki mitä isommatkin kuten mäen lasku, purkka, kaupassa kävely. Siis toki nyt katson ettei lapselle oikeesti satu mitään esim liukumäessä ja maalaisjärkeä käyttäen. Ei tietenkään saa kaikkea mitä isommat sisarukset saa tehdä.

Liikaakaan ei lapsella saa olla kiellettyjä asioita. Meillä esim annan " järjestää" kattilakaappia, " tiskata" ja levitellä mielin määrin leluja.