Normaalia uhmaako?
Poikani täyttää huhtikuun lopussa 3-vuotta.
On erittäin vaativa. Kaikki, siis ihan kaikki pitää saada tehdä itse.
Yhtenä aamuna " erehdyin" laittamaan pipon lapsen päähän, ja sen seurauksena hän päätti riisua kaikki vaattet ja pukea uudestaan.Tämä vain yksi esimerkki.
Jos ei saa tahtoaan läpi, niin saattaa huutaa jopa 40 min. putkeen, vaikka kuinka yrittäisin selvittää asiaa.
Raivarit saattavat alkaa aivan mitättömistä asioista ja ajattelin, että ehkä tämä on vaan normaalia rajumpi uhmaikä, kunnes esiin on tullut uutta ja huolestuttavampaa.
Lapseni saadessa raivarin, hän saattaa hakata päätään lattiaan jopa niin kovaa, että siihen tulee kuhmu ja mustelma!!
Tämäntapaiset raivarit ovat lisääntyneet. Kun otan lapsen syliin, ettei satuttaisi itseään, niin hän puree itseään niin kovaa, että jää esim. käteen kunnon puremajäljet.
Ainoa " hyvä" asia näissä on ollut se, ettei ainakaan vielä ole satuttanut muita, ainostaan itseään.
Näitä raivareita, ei ainakaan vielä ole esiintynyt muualla, kun kotona.
Aikaisemmin syksyllä tarhasta kerrottiin, että lapsi muutamaan otteeseen ollut poissa-oleva ja kotonakin huomasin noin 2 kertaa kyseisen ilmiön, mutta niitä ei nyt muutamaan kuukauteen ole enää esiintynyt
Mitä ihmettä tekisin tämän pikku-miehen kanssa?
Onko kenelläkään kokemusta moisesta??
Kommentit (4)
Olen yrittänyt itsekkin miettiä, että meneekö jonkin tietyn kaavan mukaan, mutta ei.
Poika on puhunut jo pitkään ja osaa kyllä ilmaista itseään selkeästi myös puhumalla.
Mitään muutoksia ei ole ollut.
Päiväkodissa sujuu hyvin, lukuunottamatta niitä muutamaa poissaolokohtausta, mutta niitäkään ei tosiaan nyt muutamaan kuukauteen ole ollut. Päiväkodin aloitti viime elokuussa.
Nämä raivarit alkavat tosiaan ihan mitättömistä asioista. Välillä menee ohi normaalilla kiukuttelulla, mutta nyt nämä itsensä satuttamiset ovat lisääntyneet ja kiukkuaika pidentynyt.
Raivarin jälkeen haluaa syliin ja on, kun mitään ei olis tapahtunut...
Poika on kyllä luonteeltaan sellainen, että näyttää voimakkaasti kaikki tunteensa, tykkää olla sylissä suukotella ja halia.
Itselläni on entuudestaan useampi lapsi, mutta vastaavan en ole törmännyt. Ajattelin ottaa asian puheeksi 3-vuotis neuvolassa, mutta siihen nyt on vielä jonkin aikaa.
Hei,
jos sinua itseäsi asia mietityttää, niin miksi et ottaisi yhteyttä neuvolaan etuajassa. En noista raivareista tiedä, ovatko itsekseen todella harvinaisia, mutta nuo poissaolokohtaukset. Jos siis ovat oikeita poissaolokohtauksia eivätkä vain lapsen keskittymistä omiin juttuihin. Toisaalta noissa raivareissa on kai erityistä se, että lapsi todella satuttaa itseään. Taitaa olla aika raivoissaan vai eikö osaa yhdistää sattumista itseensä ollessaan noin raivoissaan. Sillä ottaisin yhteyttä, että epilepsiakohtauksethan (poissaoloon viitaten) eivät aian ole sellaisia, että vapisee ja kaatuu, ne voivat olla myös epätavallista käytöstä. Jotkut alkavat yht' äkkiä puhua kummia ja hetken päästä ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut tai riisuvat yllättäen vaatteensa ja ihmettelevät kohta itsekin miksi ovat alasti tai vähissä vaatteissa. Tällä en viittaa teidän lapsen riisumisiin, meilläkin kaveri oli aina alasti sohvan nurkassa, kun ei halunnut jonnekin lähteä tai jokin oli vinossa.
ajattelin lohduttava sanoja kirjoittaa. Meillä samanikäinen tyttö, joka käyttäytyy liki samalla tavalla. Pienimmstäkin asiasta saattaa tulla mieletön raivari, huutoa voi kestää jopa 45min - 1 tunti. yleensä loppuu vasta kun oksentaa. sitten haluaa syliin ja pyytää anteeksi. Mikään puhe ei mene perille raivon ollessa päällä ja koskea ei voi. Riehuu ja heittelee tavaroita yms. toivon että menee ajan kanssa ohi.
Meillä on 2 v 4 kk ikäinen lapsi. Hänellä on pään hakkausta ollut aika paljon. Lähinnä enne puheen oppimista, silloin kun turhautui jostain, menetti hermonsa, ei saanut tahtoaan läpi, oli nälkäinen/väsynyt tai tunsi kipua. Tuo viimeisin oli hankalin todeta, kun ei siis näyttänyt oikein kuin vaan hirmu kiukkuiselta. Lopulta oli kuitenkin ehkä pää kipeä, kun panadolin ottaminen auttoi. Tätä pään hakkaamista edelsi puremiskausi (8 kk-reilu vuosi vuosi). Oon lukenut täältä, että muillakin on ollut puremista ja pään hakkaamista.
Meillä pään hakkaaminen loppui lähes kokonaan, kun poika oppi puhumaan. Hän ei siis ole enää niin herkästi turhautunut, kuin alle 2 vuoden ikäisenä. Nyt uhmakiukku ilmenee huutona ja paikallaan hyppimisenä/ heittäytymisenä lattialle. Lopulta haluaa yleensä syliin.
Ehkä asiaa kannattaisi kysyä joltain asiantuntijalta. Ja toivottavasti saat muitakin vastauksia tälle palstalle, jospa jollakin olisi ollut samantyyppisiä kokemuksia tuon ikäiseltä.
Osaako lapsi ilmaista itseään hyvin puheella? Voisiko kyse olla turhautumisesta, että ei saa ilmiastua itseään riittävästi? Edeltääkö raivareita jokin tietty kaava? (mitä raivaria edeltävinä hetkinä/tunteina tapahtui) Onko väsynyt/stressaantunuut? Miten pitkään on ollut hoitopaikassa, meneekö siellä hyvin? Onko jotku mahdolliset muutokset elämässä lisänneet pään hakkaamista? Tällaisia kysymyksiä tuli itselleni mieleen, josko nisstä olisi jotain apua.