Minkä ikäisenä olette opettaneet lapsenne nukahtamaan yksin?

Siis toiset lapset aina nukahtaa itsekseen, toiset vaatii nukuttamista kuka 2-vuotiaaksi, kuka kouluikään... Meillä on näitä jotka vaatii sen nukuttamisen seremonioineen.



Voihan sitä kokeilla jos nukahtaisi " helpommalla" , mutta meidän lapset ei vieläkään nukahda niin että " hyvää yötä" . Ehkä joskus jos on ihan väsyksissä ja sopivaan aikaan laitan, niin tämmöinen vahinko saattaa käydä, ehkä kerran vuodessa... Mutta sit yöllä kostautuu, ja pitää istua pahimmillaan tunti yöllä vieressä, jos illalla ei ehtinyt saada päivän iltaseurusteluannosta. Eli meillä luetaan 3v:lle yksi satu, ja silittelen hieman, ja sit hyvää yötä, ja valot himmeälle, sen jälkeen vielä istuskelen vieressä, lueskelen omia juttujani, kunnes nukahtaa. Näin puolisen vuotta, siihen asti oli jos jonkinmoista hullynmyllyä. Pienempää 1v1kk imetän vielä, ei tosin enää nukahda siihen, ja sitten taputtelen, olen vieressä. Ja satuaikaan hän on myös kuulolla.

ensimmäisen lapsen kanssa istuttiin sängyn vierellä niin kauan että nukahti varmaan kaksi vuotiaaksi. Kaveri laittoi molemmat lapsensa ihan pienestä pitäen omaan sänkyyn nukkumaan ja molemmat on nukahtaneet yksin. Kaverin mallin mukaan sitten aloimme laittaa meidän nuoremman omaan sänkyyn illalla iltarutiinien jälkeen ja sinne hän on nukahtanut itsekseen. Välillä kuuluu tuhinaa ja puhinaa pidempään, välillä nukahtaa samantien. Mutta yöt on olleet paljon helpompia kuin vanhemman kanssa kun ei ole sit yölläkään tarvinut jokaiseen tuhinaan mennä viereen vaan nukahtaa itsekseen silloinkin.

eikä nukuttamis-seremonioita tarvita.

Jokainen on pienestä pitäen viety illalla omaan sänkyyn, peitelty ja sanottu hyvää yötä. Ovi on raollaan, että valo kajastaa aulasta.

Tarvittaessa käydään uudelleen peittelemässä/ komentamassa/ sanomassa hyvät yöt, mutta tätä ei tarvi tehdä kuin harvoin.



" minusta tää nukahtamisaia on yksi niitä joihin ei vanhempi voi mitään..."

eli edellisen lauseen kirjoittajan kanssa olen täysin eri mieltä ;-)

tai sitten meillä asuu tilastoihmeitä.



Ovat pienestä pitäen tottuneet järjestelyyn, muuta eivät tajua " vaatia" .



Mrs + 2kk, 2v3kk, 4v3kk ja 5v11kk

Minulle se iltahetki lasten kanssa on tärkeä, enkä koe lainkaan rasittavana olla 3- ja 5-vuotiaiden lasten lähellä kun he nukahtavat. Joskus se vie enemmän aikaa, joskus vähemmän. En ymmärrä mikä ihmeen saavutus kaikille on se, että lapsi nukahtaa yksin...

Tietysti ihan vauvana nukahti mihin sattuu, mutta silloinkin kun vietiin omaan sänkyyn nukkumaan, ei jääty viereen odottelemaan nukahtamista, vaan hän nukahti itsekseen. Välillä on ollut iltoja, että hän huutelee ja itkee ja haluaisi että viereen jäädään. Silloin on vähäksi aikaa jääty mutta lähdetty sitten kuitenkin jonkin ajan kuluttua. Ei hän edes osaa nukahtaa jos joku on vieressä, touhuilee vaan muuta. Jos hän huutelee huoneesta, menemme heti katsomaan ja peittelemään, mutta yleensä nukahtaa kymmenessä minuutissa. Mutta tuttia hän syö päivä- ja yöunilla yhä, saa nähdä koska ja miten siitä päästään eroon.

Meillä on esikko nyt pian 2v10kk. Ihan vauvana nukahti yksin, mutta sen jälkeen piti olla vieressä. Sit alkoi nukahtelemaan iltavellipullolle (siis puolitajuttomana laskettiin sänkyyn kun oli ähkynä vellistä). Sit jäi tutti pois 1v8kk ja sen jälkeen ollaankin sitten oltu samassa huoneessa kunnes nukahtaa. Ei mitään toivoa koskaan ollut jättää häntä yksin hakemaan unta (vauva-aikaa lukuunottamatta), koska hän on hyvin arka luonteeltaan ja kävi aina hurjana itkemään jos yritti lähteä siitä pois. Ja oman lapseni tuntien tiesin hänen pelkäävän, joten en todellakaan huudattanut häntä. Aluksi tutin jätön jälkeen häntä piti pitää kädestä, sitten silittää, jossain vaiheessa olin lauluautomaatti, sit piti joskus sekä mun että isin olla huoneessa jne. Pikkuhiljaa luovuin noista huomaamatta, ja nykyään tyttö nukahtaa niin, että minä olen samassa huoneessa hänen sohvallaan ja tyttö nukahtaa itsekseen omassa sängyssä n. viidessä minuutissa. Ei siis tarttee laulaa, ei silittää, ei mitään.



Toinen lapsemme, nyt 9kk, on taas AINA nukahtanut yksin. On hakenut unen päästä kiinni eikä vaatinut seuraa. Hän on muutenkin paljon rohkeampi kuin isosiskonsa.



Eli esikkokin oli tarkoitus opettaa nukahtamaan yksin, mutta mun sydän ei sitä kestänyt. Nyt minusta ei ole mikään vaiva mennä hänen huoneeseen viideksi minuutiksi. Sitten kun hän kasvaa, niin sitten alan selittämään että äiti tulee kohta käymään jne, ja alan opettamaan häntä hiljalleen nukahtamaan yksin.

ettäkö se onnistuisi kaikilta lapsilta. Meidän esikoiselta ei onnistunut. Jokainen äiti tuntee oman lapsensa ja hänen tarpeensa parhaiten ja tietää sen kautta miten toimia.

tosin välillä on ollut kausia, että on pitänyt nukuttaa - varsinkin siinä 2v-paikkeilla on se hankala kausi useimmilla.

..noin 5kk asti nukahti vain rinnalle, josta siirsin sänkyyn, mutta yleensä siitäkin heräs nopeasti jos en ollut vieressä. sit 5kk iästä siirrettiin kokonaan omaan sänkyyn, taputeltiin uneen, huutoakin kyllä oli. 5,5kk iästä siirrettiin omaan huoneeseen ja huomattiin että poju nukahti paremmin itsekseen kuin taputtelemalla. nyt 1v7kk ja nukahtanut itsekseen siis yli vuoden sekä päivä- että yöunille ja nukkuu tosi hyvin!



olen sitä mieltä että tottakai lapsen luonne vaikuttaa,mutta kyllä vanhempienkin taktiikka myös. mekin saatais vieläkin taputella/juottaa maidolla uneen jos siihen ois jämähdetty,mutta nyt ihana kun lapsi oikein haluaa itse sänkyyn,juttelee minuutin pari pupulleen ja nukahtaa itse.. =)

..(täyttää kohta viisi) oppi nukahtamaan itsekseen silloin, kun pikkusisko syntyi. Ikää oli silloin n. 3 vuotta ja hän tunsi olevansa jo " iso" . Nykyisin hän iltarutiinien jälkeen nukahtaa yleensä vartissa. Ennen siskon syntymää hän nukahti yleensä alle tunnissa ja vaati sen, että äiti tai isä on koko ajan vieressä laulamassa.



Kuopus taas, ikää nyt 2 v ja 1kk, nukkuu vieläkin meidän vanhempien välissä. Viime kesänä yritimme siirtää häntä samaan huoneeseen siskon kanssa, mutta hän ei ollut siihen vielä valmis. Hänen nukuttamisensa on välillä hyvin hankalaa, riippuen siitä, onko suostunut nukkumaan tarhassa. Jos siis ei nuku päiväunia, hän nukahtaa alle kymmenessä minuutissa kahdeksan aikaan illalla. Laulamme unilauluja ja taputtelemme hänet uneen. Mutta jos hän on nukkunut päikkärit, saattaa nukahtaminen venähtää helposti kymmeneen. Välillä olemmekin hetken " joutuneet" huudattamaan häntä, kun kahden tunnin yrityksen jälkeen itsellä on ruvennut kunnolla palamaan hermot.. Mutta missään nimessä en siis suosittele tai kannata lapsen huudattamista.



Minusta siis tuollainen puolen tunnin nukutus on pienen lapsen kanssa ihan normaalia. Mikä ihmeen kiire siitä lapsen vierestä on pois? Hän ehtii kyllä itsenäistymään sitten myöhemminkin.

*Esikoinen jäi yksin nukkumaan n.2v ikäisestä. Nukkui tosin samassa huoneessa kuin me, mutta nukahti yksin ja tulimme myöhemmin itse nukkumaan (tai päiväunille ei ollenkaan). Homma toimi pikkuhiljaa totuttamalla ilman vastaväitteitä tai huutoja. Sen jälkeen homma on toiminut pääsääntöisesti suht hyvin. Tosin tuossa 6v pintaan oli pari kertaa kun ei olisi halunnut nukkua yksin (muuton jälkeen uusi paikka).



*Kakkonen jäi " yksin" nukkumaan vasta lähemmäs 3v, aikaisemmin ei homma luonnistunut. Silloin tosin siirtyi veljen kanssa samaan huoneeseen ja nukahtivat siis yhdessä. Yksin jäi nukkumaan vasta 4,5v:na veljen siirtyessä omaan huoneeseensa. Ilman huutoja toimi myös, mutta edelleen 5v:na on iltoja kun sanoo että pelottaa olla yksin. Eli ihan vieläkään ei ole täysin sinut yksin nukahtamisen kanssa.



*Kolmas on vasta pian 1v8kk ja hänet nukutetaan. Huuto tulee jos yrittää lähteä kun on vielä hereillä. Yritän luultavasti tuota yksin nukahtamista esikoisen tahdissa.





Eli meillä ei siis niin aikaisin ole yksikseen opetettu nukahtamaan. Ja lapsen mukaan menty.

tyttö nyt 7 v on nukutettu noin 1,5 -vuotiaaksi eli siihen saakka kun nukkui pinnasängyssä...sen jälkee jätetty yksin nukahtamaan. Nukahtaminen yleensä nopeeta (tosin uniongelmia sitten muuten ollut ja on edelleen). Nykyään 7-vuotiaalle luetaan kirjaa ja sitten iltarukous ja yleensä vielä äidiltä toivotaan laulu, sitten valot pois ja yleensä 5 minuutin päästä nukkuu...joskus jos on paha mieli tai muuta niin jään viereen tai mennään yhdessä äidin sänkyyn.



Pikkusisko 1 v 8kk aina nukahtanut itsekseen. Nyt hänelle luetaan satu, sitten sänkyyn, pusut ja hait äidiltä ja siskolta ja sitten vielä yleensä laulu...nyt viime aikoina se on aina toivottu siskolta ja äiti on komennettu tuolille kuuntelemaan. Nukahtaa aika usein jo tuohon lauluun tai sitten jää yksin ja ihan muutaman minuutin päästä nukahtaa. muutenlkin nukkuu erittäin mainiosti toisin kuin siskonsa.



Mutta tää on niitä asioita jossa jokainen taaplaa tyylillään...eikä vääriä tapoja ole! =)

siinä 9 - 10 kk ikäisenä. Aluksi olin huoneessa mukana ja sitten alettiin kokeilla, että poistuin huoneesta. 1 v iästä lähtien ei ole ollut ongelmia tässä eroahdistuskausia lukuunottamatta, jotka olivat 1,5 v ja 3 v.

pinnasänkyyn eli 7-8 kk ikäisenä. Tehdään normaalit iltatoimet, viedään sänkyyn, tutti suuhun, nalle kainaloon ja tyttö vaipuu inahtamatta kylkiasentoon silittelemään nalleansa ja nukahtaa. Nykyään 14 kk. Nukkuu hyvin 10 tunnin yöunet. Jos huoneeseen jää katselemaan, niin saattaa protestoida.

ja kun alkoi nukkumaan yönsä 2kk iässä niin, että tarvitsi vain tutti käydä laittamassa suuhun kerran yössä, alkoi myös nukkumaanmeno olla sitä että annettiin nukahtaa itsekseen.

Hyvin menee edelleen; peitto päälle, tutti suuhun ja unilelu viereen ja hyvät yöt. Yövalo on aina päällä, yleensä ' parkaisee' kerran ja sen jälkeen tulee hiljaista. Saattaa kyllä jutella omassa huoneessaan puolikin tuntia ennen nukahtamista omalla kielellään mutta ei ' vaadi' ketään viereen. Vaikeaa se pian olisikin kun toinen syntyy helmikuussa. Päikkärit nukutaan joskus vierekkäin, mutta yöunille aina yksikseen.

Ikää heillä 1 v 10 kk ja 2 kk. Vanhemman kanssa aloitettiin " opettelu" muistaakseni viime syksynä samaan aikaan kun vieroitettiin iltatissistä. Nuoremman kanssa luultavasti joudun jossain vaiheessa vielä nukuttamaan, mutta tällä hetkellä ainakin koetan sitä välttää (ja erityisesti tissitainnutusta).

Meillä ennen molemmat lapset nukahtaneet itsekseen sen kummempia siihen opettamatta. Mutta nyt viimeiset pari viikkoa on kuopuksen kanssa olleet yhtä tuskaa!!!!!

Sekä päikkäreille että illalla tarvii ainakin tunnin vierellä oloa, silitystä... Ikää 1v8kk. Olisko eroahdistusta? Ja yöllä saa ainakin 5 krt käydä paijaamassa.. Yks ilts kokeiltiin " huudattaa" , mutta kolmen tunnin jälkeen loppui minun voimat.

Nukahtaa nykyään n.2h myöhemmin kuin ennen, ku se ilta tjutonta tahkoamista.

Huudatanko vain vai odotanko ohimenoa? Kuinka kauan teillä eroahdistus kestänyt?



Voimia vaan kaikille nukkujille ja kukkujille =)

Mun mielestä tuollainen protestointivaihe on just tossa +/- 2v.

Kolmosemme vaihe meni onneksi nopeasti ohi, silloin silittelin hetken (sanoin jo alakerrassa, ennen omaan huoneeseen menoa, että silitän hetken, mutta sen jälkeen lähden pois) ja sen jälkeen sanoin hyvät yöt ja lähdin pois. Pikkuhiljaa lyhensin silitysaikaa ja lopulta silitin vain pari kertaa päästä ja sanoin hyvää yötä ja kerroin, että menen pois, mutta tulen myöhemmin katsomaan.

Joskus oli pakko palata takaisin, mutta parin viikon päästä sai vain viedä sänkyyn tuttuun tapaan.

3h tuntuu kyllä hurjan pitkältä ajalta, meidän jätkä jaksoi huudella max 30min, usein vaan 15min.

.. on nyt 1v 2kk ja unikoulu oli pakko pitää. Illat rupes olemaan sitä että nukutin syliin > vein sänkyyn ja siitä sitten sai rampata makkarissa kädestä kiinni pitämässä aina puolen tunnin välein kunnes itse väsyin niin että menin itsekkin nukkumaan ja roikuin neidin sängyn reunalla tai otin viereeni. Ja alko olla tosi väsyny olo kun illalla ei ollut ollenkaan aikaa itelleen, etenkin kun oon nyt ' ' toistaiseksi' ' yksinhuoltajana (mies ulkomailla opiskelijavaihdossa).



Opetettiin neiti tuossa vähän aikaa sitten pois yösyönnistä joten samalla rupesin muuttamaan tätä nukuttamista. Nykyisin illat on sit oikein mukavia ja rauhallisia. Nukutan neidin syliin ja vien sänkyyn, sinne sitten jää pehmokissa kainalossa.. Jos havahtuu niin käväisen hänen luonaan antamassa tutin takaisin ja kissan kainaloon ja lähden pois. Jos jää itkemään niin jää en mene uudelleen. Muutama ilta siinä meni että huusi kovastikkin mutta nyt nukkuu jo aivan rauhallisesti, harvempia ovat ne illat kun jää sänkyynsä itkemään.



Ja tämä unikoulu on parantanut päivärytmiä kovasti ja tytön syömistä, kun ei yhteen aikaan ei meinannut syödä mitään.. Nyt on ilosempi neiti ja tyytyväinen mamma..:D

On nukahtanut sänkyyn itsekseen ehkä viisi kertaa koko elämänsä aikana. Ei vaadi mitään kummallisia kuvioita, mutta vieressä pitää istua kunnes nukahtaa. Olen yrittänyt jättää sänkyynsä nukahtamaan ja tosiaan vain muutaman kerran on onnistunut. Pinnasänkyaikana alkoi kuulua hirveä huuto, kunnes joku tuli luokse. Nyt tavallisessa lastensängyssä nukkuessaan, jos pojan jättää yksin nukahtamaan, niin kiipeä sängystä pois leikkimään. Muuten poika on kyllä 11 kk iästä (silloin jätettiin tutti pois) lähtien sairasteluja lukuunottamatta nukkunut yöt hyvin läpi.