Hei Tikru-Pikru, mitenkäs teidän kitarisaleikkaus meni??

nostettaanpa.

Hyvinhän se meni. Siis ihan uskomattoman hyvin!!! Otin stressiä edellis iltana, että kuinkahan aikasin poika herää nälkäisenä enkä sitten enää voiskaan antaa ruokaa. Kuin ihmeen kaupalla poika nukkui 8 asti ja sitten annoin heti sitä laimeaa mehua, mitä sai antaa 2h ennen lääkäri aikaa. Eipä se edes paljon juonut sitä.



Sitten ennen kl 10 oltiin jo ilmottautumassa. Poitsu leikki tyytyväisenä, pian pantiin emlat ja leikki jatkui. Joskus 11 aikaan poika alkoi valittaa nälkäänsä, johon minä jouduin yhtymään:) Itselläkin maha kurni jo kovasti. Sitten 11.30 tultiin antaan esilääkitys, joka veti pian pojan ihan sekaisin:) Siinä mulla oli naurussa pitelemistä enkä siinä onnistunutkaan. Poikahan oli kuin olis ollut muutaman promillen humalassa.



Sitten joskus 12 aikaan poikaa tultiin hakeen leikkaukseen. Sain olla mukana saattamassa mutta ennen salin ovea sitten piti jättää hyvästit käytävällä. Tähän asti hoitajat (aivan ihanan empaattinen ja suloinen nainen) puhui pojallekin aina vaan " hoitohuoneesta" tai " toimenpidehuoneesta" , jonka poika muisti " toimistoksi" . Ehkä noita hyvästejä ennen leikkaukseen menoa " pelkäsin" eniten, koska ajattelin että poika alkaa itkeen mun perään. On hirveän ujo ja arka noin muuten. Mutta kai se esilääke oli semmosta rohkaisua saanut aikaan koska jopa jutteli hoitajille:)



Mulle annettiin tunti aikaa käydä kahvilla mutta todellisuudessa 2h päästä vasta mentiin hakeen poikaa heräämöstä. Ehdin jo miettiä vaikka mitä ja tarkkailin vainoharhaisena hoitajien reaktioita (kuvittelin tietysti, että jotain pahaa oli sattunut). Onneksi siellä osastolla odotti kotiinpääsyä yks tuttu äiti vuosikkaansa kanssa ja kävi ilmi että n. 2h heilläkin oli putkitukseen mennyt.



Sitten kun haettiin poikanen, se makoili rauhallisena sängyssään ja yritti vähän nousta istumaan. Mä sitten silittelin ja juttelin ja ihan rauhallisena se oli. Leikkaus oli kestänyt 15min, liimakorvat ja iso kitarisa! Eli leikkaus oli enemmän kuin tarpeellinen. Huuli oli turvonnut melkoiseksi, oli jäänyt puristuksiin suuta auki pitävän härvelin väliin.



Heti kun päästiin osastolle, poika söi hyvällä halulla mehujäätelön, joi pillimehun, valitti mahaansa (piti hieroa) ja nukahti uudelleen. Nukkui sitten 2h ja herättyään oli ihan kuin ei mitään. Söi vielä toisen jäden, käytiin pissalla, otettiin kanyyli pois. Tuo oli ainoa hetki kun poika vähän meinas itkeä, se kanyyli kun tuntui kipeälle kädessä.



Kello oli illalla 6 kun päästiin pois. Suoraan mummulaan syömään perunamuusia ja jauhelihakastiketta - edellisestä ruuasta oli jo vuorokausi aikaa. Ja hyvin maistui.



POika nukkui yönsä heti hyvin, ei valittanut kipua missään välissä. AInoastaan kun laitettin aamuin illoin korviin ab-tippoja, ne kirveli kovasti.



Nyt nukkuu niin hiljaisesti, että pitää melkein käydä illalla aina tarkistamassa, hengittääkö se. Nyt vasta huomattiin kuinka raskaasti poika terveenäkin hengitti tuon risan vuoksi. Kipulääkettä annettiin kolmisen päivää leikkaukse jälkeen vaikkei ehtinyt koskaan kipua valittaa.



Näin lyhyesti:) En panikoinut etukäteen oikeastaan itsekään ollenkaan ja hyvin se meni. Esilääkkeen saatuaan poika kysyi pian nauraen että miksi se täti antoi mulle semmosta lääkettä ettei mun jalat pidä:)

Siinä vuoroamme odotellessa yks noin vuoden ikäinen lapsi tuotiin heräämöstä ja se itki kovasti ja kauan. AIna maitopullolle hiljeni, joita joikin 3. Sitä sitten vähän pelkäsin, että kuinkahan kiukkuisena oma poika herää mutta kai tuo 3,5-vuotias on jo sen verran iso, että ymmärtää nukkua vielä väsyään pois jne...

Toivottavasti meilläkin menee. Eniten pelkään sitä, että poika alkaa kiukkuamaan yms. kun on vähän lyhytpinnainen kaveri. Ja mietin just noita puudutusgeelin yms laittoa. Saikohan poika syödä mitään siellä leikkauksen jälkeen? Aattelin, että jos vaikka banaania tms. olisin ottanut mukaan.

Minäkin ajattelin, kun se hoitaja (harjoittelija tyttönen) tuli laittamaan sitä puudutusgeeliä, että saas nähdä. Meidän poika kun on tosi ujo eikä todellakaan pidä siitä, jos joku ihan outo ihminen tulee noin lähelle. Mutta mielenkiinnolla se seuras kun laitettiin sitä geeliä.



Heti kun päästiin heräämöstä osastolle huoneeseen, kysyin haluaako poika jäätelöä ja halushan se. Ja sai sitä plus mehua. Kai sitä voi banaaniakin ottaa. Ei kai tuossa vaiheessa ehkä ollut kovinkaan suurta merkitystä sillä, onko syötävä kylmää vai ei. Pikkusen poika sanoi, että kurkku on kipeä mutta ei muuta. Ja herättyään nukutuksesta oli kuulemma sanonut että korva (oikea) on kipeä ja oli saanut sitten lisää kipulääkettä. Pojan oikea korva oli kai pahemmin liimakorva kuin vasen, ainakin sitä mönjää valui melkoisesti sieltä.



Meidän poika on super lyhytpinnainen ja siksi minäkin vähän arvellen mietin, että mitähän tästä tulee. Mutta kun sai hyvät yöunet alle ja ainahan uudessa paikassa uudet lelut kiinnostaa, aamupäivä sujui kuin vettä valaen. Mm. akvaariota tutkailtiin heti alkuunsa.



Hyvin se menee!