***Jouluntähtien loppuviikon pino***
Aluksi linkki edelliseen ketjuun:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=11706301&p=2&tmo…
Pinot ovat nykyään niin lyhyitä, että melkein pärjäisi yhdellä per viikko. Muistelen ehkä haikeudella aikaa noin vuosi sitten, kun yhden päivän pinossa saattoi olla 40-50 viestiä. Mutta se oli sitä aikaa, jolloin suuri osa tuskaili vielä, syntyykö se vauva koskaan. [b]Muistatteko enää vuoden takaisia tunnelmia?[/b]
Sain kammettua itseni eilen [b]kuntosalille.[/b] Että olenkin harvinaisen tyytyväinen itseeni! Tauko oli pitkä, mutta jospa sitä taas uudelleen. Minulle tekee totisesti terää päästä välillä pois kotiympyröistä.
Sitten toinen asia tuli mieleeni: Jos ja kun joskus siirrytte työelämään, [b]mitä kaipaatte näiltä ajoilta? Entä mitä nyt kaipaatte työelämästä?[/b]
Itse tulen kaipaamaan näitä ihania hetkiä hiljaisessa kodissa, kun esikoinen on hoidossa ja jouluntähti vetelee hirsiä ulkona. Samaten tietenkin tätä kiireettömyyttä ilman pakkotahtisuutta. TOISAALTA vaikka työtä riittää nytkin ja tytöllä on selvä rytmi, kaipaan vähän enemmän actionia. Ihan kohta pelottaa, miten osaan käyttää aivojani, kun tässä raskausajan sairaslomien takia tulee melkein 1,5 v tauko työelämästä. Sen lyhyen 3 vk piipahduksen takia jo tiedän, että kiire tulee olemaan kova.
Jep, nyt siirryn kahvin ja uuden Me Naiset -lehden pariin.
Talvista torstaista!
Iituli + S
PS. Toivottavasti tehostukset ja linkki toimivat, sillä eka yritys epäonnistui ja tämä on se kopio.
Kommentit (6)
Mä kans rakastan salilla käyntiä, mutta enpä ole sitä tässä kaupungissa tehnyt:( Tästä kun lähden sompailemaan bussilla jonnekin, niin menee ainakin 3h reissussa, niin mä en raaski kyllä! Varsinkin kun siellä tekis mieli käydä monta kertaa viikossa, niin menis niin paljon yhteistä aikaa siihen. Mutta on ollut ihan ykkösharrastus mulle:) Sekään ei muuten oo mitään halpaa täällä kai. Entisessä kotikaupungissa oli muistaakseni n.30/kk klo 6-22 ilman jäsenmaksuja tai muita. Ja laitteet oli uudet! Sopi mulle=)
No menipäs syvälliseksi taas...
t.jkv
Nyt ei ehdi kirjoittaa, nostan vaan.
joten mulla on näköjään vähän omaa aikaa =)
[b]Iituli[/b]lle heti alkuun onnittelut reippailusta kuntosalilla! Mä oon niin sohvaperuna etten taida koskaan omistaa kuntosalikorttia... =/
[b]Työelämään palaamisesta[/b] sen verran, että se ei taida mua koskea vielä vähään aikaan =)) Ja ihan työhön työhön mä en palaa sittenkään kun sen aika koittaa vaan mulla on nuo yliopisto-opinnot kesken eli koulun penkille pitää mennä lojumaan sitten joskus...
Kyllähän sitä ihan varmasti kaipaa tätä aikaa lapsen/lasten kanssa kun sitten ollaan yhdessä vain iltaisin ja viikonloppuisin ja varsinkin se harmittais jos ei pääsis näkemään ihan kunnolla tuota hurjaa kehitystä... Kuten ensimmäisiä askeleita ilman tukea tai ensimmäisiä kunnon sanoja...
Kouluun on kyllä välillä ikävä ja varsinkin mun aivot kaipaa jo jotain kunnon mietittävää =) Välillä tulee ihan semmoinen olo, että vois ihan huvin vuoksi laskea jotain matematiikan laskuja että pääsis kunnolla pohtimaan... Nyt onkin pitäny tehdä joka ilta ainakin yksi sudoku että pysyis aivot edes suht virkeenä =D
No nyt tuo nuhanenä sitten heräski...
Pimmi ja Lassi
Nyt löyty sopivasti aikaa kirjottaa kuulumisia.
Kyllä on vahvasti mielessä aika vuosi sitten! Se oli toisaalta niin ihanaa ja toisaalta hirveetä kärvistelyä kun odotti vauvaa syntyväksi. Oli niin jänskää valmistella joulua ja ikkunat tuli pestyä turhankin moneen kertaan :)
Töihin paluu, tai oikeastaan töiden aloittaminen on mulla tammikuussa edessä. Hyvällä mielellä lähden töihin, koska palkattiin mun pikkusisko meille hoitamaan lapsia, niin ei tule mitään aamuisia hoitoon viemis itkuja ym. vaan lapsoset saa olla kotona ja jatkaa samalla rytmillä kun tähänkin asti, tosin äiti vaan on päivällä pois kuvioista.
Kaipaamaan jään yhteisiä päikkäreitä ja niitä rauhallisia hetkiä päivästä, mutta tosi hyvällä mielellä töihin lähden, kun kotiäitinä on nyt oltu jo yhdeksän vuotta.
Meidän Onni on nyt kävellyt kunnolla viikon! Voi kuinka suloiselta voi pikkuinen taapertaja näyttääkään!
Kengillä käveleminen on vielä vähän vaikeaa, mutta kyllä se siitä helpottuu kun jaksaa yrittää vaan!
Ja Onnin suukin on onneksi parantunut jo kokonaan siitä kastelukannu episodista. On se vaan uskomatonta, että kolmessa viikossa Onnin kitalakeen on kasvanut uusi limakalvo ja se kamala palkeenkieli joka sielä roikkui on hävinnyt kokonaan. Suussa ei tosiaan ole jälkeäkään siitä että sinne joskus olisi sattunut, ONNEKSI!
Mutta nyt kuului kutsu sängystä joten palailen taas...
4äippä ja Onni
Oli varmasti tosiaan vuosi sitten monella aikaa täällä lorvia:) Mäkin olin täällä lueskelemassa, mutta jostain syystä en kirjoitellut jouluisten pinoihin. Ainiin, mutta mun l.a.:han oli 30.11., eli enhän varmaan teidän kans olis muutenkaan hengaillu;)
Mä muistan [b] tunnelmat vuosi sitten [/b] hyvin<3 Ei sitä meinannut jaksaa odottaa, että vauva syntyy.. Toisaalta, huoli vauvan terveydestä painoi myös mieltä, kun sen kehitystä seurattiin niin tarkaan, kun oli liian pieni. Olin ihan varma, ettei se ole terve:( Vaan oli kuitenkin! Käytiin toisen raskaana olevan äidin kaa kävelyllä ja mietittiin tulevia. Synnytys jännitti... Oli jännää ja ihanaa=) Oli vaikea kuvitella, että mahassa oli oikea ihminen!
Tästä ajasta [b] tulen kaipaamaan [/b] varmasti kiireettömyyttä, siis ettei ole pakko mennä minnekään tai tehdä mitään :) Ja kahvihetkiä, kun vauva nukkuu päikkyjä. Vaunulenkkejä ja kyläilyjä vauvallisten luona. Ruuan jälkeisiä hetkiä, kun tuo rupee pölpöttää sian saksaa ja ihastelemaan tyhjää tuttipulloa:) Tosi montaa asiaa. Mä en tahdo koskaan töihin!
Mä jatkan haaveilua ja nautiskelua:) Poika nukkuu partsilla tokia päikkyjä. Viimeaikoina ohjelmaan on kuulunut vain yhdet päikkärit.
t.jkv