Moneenko 3-vuotiaasi osaa laskea?
Siinähän se kysymys tulikin otsikossa.
Oma poika on kohta 3,5 vuotta ja laskee vasta viiteen.
Viiteen asti ymmärtää numerot siis ja osaa luetella ne. Hän tietää että viidestä jos ottaa kaksi pois niin kolme jää jne.
Viidestä eteenpäin hän laskee jotenkin tyyliin yksi, kuusi, kolme, seitsemän, kymmenen, kaksikymmentäviistoista, sata, eli tietää joitain isompia numeroita ja muttei laske viittä pidemmälle ja keksii omia numeroita.
Kymppiin asti tunnistaa kyllä numerot, kun näytän paperista.
Kirjaimia poika tuntee paremmin, oikeastaan kaikki sekä isoina että tesktauskirjaimina, joskus vaan sekoittaa joitain esim. m/w.
Mutta tuota laskemista olen vähän miettinyt, enteileekö ongemia matikassa...?
Lähipiirissä ei ole samanikäisiä niin en oikein tiedä onko syytä huoleen... Omasta lapsuudesta tiedän että tein itse esikoulutehtäviä 3-vuotiaana ja osasin laskea 15-20 ainakin, ihan + ja - laskujakin. 4-vuotiaana opin lukemaan. Minulla tosin oli isompia sisaruksia joilta varmaan opin. Oliskohan se tässä erona? Tietysti on ihan eri juttu onko vasta täyttänyt kolme vai jo täyttämässä neljä, niin paljon tapahtuu kehitystä tuossa ajassa.
Kuitenkin herkkyyskausi noiden oppimiseen on enemmänkin 3-4- vuotiaana kuin 7-vuotiaana joten tiedän ettei mitenkään ihmeellistä oppia, jos siihen on mahdollisuus. Poika on aina tykännyt piirtämisestä ja kirjoista ja on kiinnostunut numeroista ja varsinkin kirjaimista.
Kommentit (18)
Meidän kolmevuotias tyttö osaa laskea kahteenkymmeneen, tosin sanoo vielä joskus epähuomiossa " kymmenentoista" . Käytännössä, jos rupeaa oikeasti jotain helmitaulun helmiä tms. laskemaa, niin hyvin harvoin pääsee tuonne kahteenkymmeneen asti.
Kirjaimia tunnistaa, mutta ei kaikkia ja muutamia osaa jo kirjoittaakin. Nyt on alkanut pikkuhiljaa hahmottaa, että jos jossain on I, S ja I, niin siinä lukee isi.
En ole ajatellut, että noiden asioiden oppimisella olisi mikään kiire, mutta selvästi tytöllä on herkkyyskausia, jolloin oppii nopeasti. Yhdessä vaiheessa oli tosi kiinnostunut tekemään solmuja ja olisi varmaan oppinut yksinkertaisen solmun tekemäänkin, jos oltaisiin silloin ahkerasti opetettu.
Ai niin, ja meillä kanssa näpertelystä innostunut tyttö, joka lukee paljon ja tekee isoja palapelejä. Taitaa olla hyvä keskittymiskyky. Sen sijaan tyttö on ollut pitkään liikunnallisesti aika varovainen ja on vasta viimeisen puolen vuoden aikana innostunut enemmän kiipeilemään ja kokeilemaan erilaisia tasapainotemppuja. Kiva kun tulee lisää ketteryyttäkin!
...tämäntapaiset keskustelut.
Pelkästään se, että noin pienten lasten taitoja vertaillaan ja veikkaillaan, että mitäköhän ongelmia jonkun taidon puuttuminen mahtaa enteillä, on minusta tosi pöyristyttävää.
Jokin aika sitten kattelin tv:stä ohjelmaa, jossa vanhemmat olivat tarjoamassa lastaan aikaisemmin kouluun. Psykologin mielestä kyseisen tytön olisi ollut hyvä olla vielä kotona, jottei jatkuvasta suorittamisesta tule paineita, ja että oppii tajuamaan, ettei tarvi onnistua kaikessa ollakseen rakas tai tärkeä.
Riippumatta siitä, onko lapsi 3-vuotiaana " lahjakas" tai " hitaammin kehittyvä" - kaikennäköistä oppimiseen ja taitoihin liittyvää ongelmaa voi ilmetä jatkossa. Enemmän kannattaisi huolehtia siitä, että lapsi saa oikeasti olla lapsi, eikä häntä jatkuvasti valmenneta oppimaan lisää ja lisää - kirjaimia, numeroita, laskuja, sanoja....
Se taitaa olla aika kova paikka meille vanhemmille, että millähän tasolla ne meidän omat pienet ovat muihin verrattuna. Ylpeitä saa olla lapsistaan ja pitääkin olla, muttei siitä syystä montako kirjainta tuntee.
Meidän poika ~3.5v osaa laskea 10:een, sitten tulee 15, 12, 13.. Tuohon 10 asti osaa oikeasti laskea tavaroita kuvasta, tosin isoimmilla luvuilla menee välillä pieleen (laskee 8:aan, vaikka tavaraa on vain 7 kpl jne). Numeroita ei osaa vielä ulkonäöltä tunnistaa, mutta on niistä kiinnostunut. Kirjaimetkin kiinnostaa. Osaa kirjoittaa oman nimensä, jos vanhempi välillä muistuttaa, että missä järjestyksessä kirjaimet tulee. Ei osaa kirjaimia nimetä.
Annetuksella oli hyvä pointti siinä, että lasten pitää antaa olla lapsia, eikä vertailla taitoja liikaa. On huolestuttavaa jos 3-vuotiaasta aletaan päätellä missä hän aikuisena tulee olemaan hyvä tms. Lapset kehittyvät eri aikoihin ja on tärkeää arvostaa lasta sellaisena kuin hän on.
Minusta ei kuitenkaan ole mitenkään tuomittavaa keskustella lasten taidoista. On tilanteita, jossa huomaa, ettei ole vanhempana kertakaikkiaan vain tajunnut, että voisi tukea lastansa tietyn taidon opettelussa. Tuttu lastentarhanopettaja välillä ihmettelee, kun joittenkin lasten kanssa esim. vanhemmat eivät ole koskaan pelanneet noppapelejä, jotta lapsi olisi oppinut laskemaan edes kuuteen. Itse havahduin joku päivä, että voisin lapseni kanssa keskustella viikonpäivistä, jotta hän oppisi pikkuhiljaa hahmottamaan viikon rytmiä ja ajankulumista. En pidä siis mitenkään pahana taidoista keskustelua, kunhan aina vanhemmat muistavat, että lapsen pitää saada olla lapsi ja kehittyä omaa vauhtiaan. Ja toisaalta kaikista ei voi tulla mestaria kaikessa. En usko, että kukaan meistä keskustelleista rakastaa lastansa vähempää vaikka hän ei laskisikaan ihan niin pitkälle kuin joku toinen samanikäinen.
Mutta minusta ei ole vaarallista, että tällaisista asioista keskustellaan. Ei kai nyt kukaan ihan oikeasti huolestu, jos oma 3-vuotias ei vielä osaa jotain mitä toinen samanikäinen ehkä osaa.... Lapset ovat erilaisia ja heidän mielenkiintonsa myös. Esim. meidän tapauksessamme poikaa ei ole koskaan OPETETTU laskemaan tai lukemaan, mutta silti ne taidot nyt 4,5-vuotiaana osaa. Lapsi on ollut kiinnostunut numeroista, kirjaimista, laskemisesta jne. ja hän on meiltä kysellyt asioita. Ja sitten pikkuhiljaa oppinut.
annetus:
...tämäntapaiset keskustelut.Pelkästään se, että noin pienten lasten taitoja vertaillaan ja veikkaillaan, että mitäköhän ongelmia jonkun taidon puuttuminen mahtaa enteillä, on minusta tosi pöyristyttävää.
Jokin aika sitten kattelin tv:stä ohjelmaa, jossa vanhemmat olivat tarjoamassa lastaan aikaisemmin kouluun. Psykologin mielestä kyseisen tytön olisi ollut hyvä olla vielä kotona, jottei jatkuvasta suorittamisesta tule paineita, ja että oppii tajuamaan, ettei tarvi onnistua kaikessa ollakseen rakas tai tärkeä.
Riippumatta siitä, onko lapsi 3-vuotiaana " lahjakas" tai " hitaammin kehittyvä" - kaikennäköistä oppimiseen ja taitoihin liittyvää ongelmaa voi ilmetä jatkossa. Enemmän kannattaisi huolehtia siitä, että lapsi saa oikeasti olla lapsi, eikä häntä jatkuvasti valmenneta oppimaan lisää ja lisää - kirjaimia, numeroita, laskuja, sanoja....
Se taitaa olla aika kova paikka meille vanhemmille, että millähän tasolla ne meidän omat pienet ovat muihin verrattuna. Ylpeitä saa olla lapsistaan ja pitääkin olla, muttei siitä syystä montako kirjainta tuntee.
Itseäni taas ärsyttää se, ettei saisi puhua mistään lapsen kehitykseen viittaavasta, ettei vaan erehtyisi vertailemaan ja aiheuttamaan toisille stressiä. Ja lisäksi, jos sitten jonkun lapsen kohdalla onkin aihetta huoleen, esim puhe ei ole kehittynyt " normaalin" rajoissa, niin sehän on vain tosi hyvä, että tulee esille ja lapsi saa apua. Eihän lapsen ARVO riipu siitä, mitä hän osaa ja onko hänellä viivästymä jossakin, vai eikö ole.
Ihan niin kun tässäkin on tullut ilmi, niin yksi on hyvä yhdessä ja toinen toisessa. On aivan päivänselvää, ettei yksikään lapsi kehity juuri samalla tavalla ja samassa aikataulussa kuin toinen.
Minusta on kiva kuulla mitä muut osaavat, siis myös sellasista asioista, joita minun lapseni eivät vielä osaa.
Ap: luulen, että on yhtä " normaalia" että ton ikänen osaa laskea kolmeen tai että osaa laskea 50:een, eli lapsessasi ei varmaan ole (tälläkään) alueella mitään ns. vikaa =) Varmasti jossain välissä oppii pidemmälle, älä huoli.
Meillä kuopus 2,5 v laskee 13 asti oikeen, siis silleen että osaa ottaa vaikka kolmetoista palikkaa jostakin laatikosta. 4-vuotias laskee noin 40 asti.
kaksi poikaa on vanhempi täyttää 5 seuraavaksi ja ymmärtää 7 asti numerot mutta opetellut ärrän ja sssn sanomisen nyt vähän aikaa sitten kun taas meidän vajaa kolme vuotias opetti isoveljeä sanoen " sano rrrr sano sss et osaakkaan" :) näin se vanhempikin sitten sai sisua opetella. mutta todellakin numerot vähän hakusessa vielä nuorempi ei osaa kun kolmeen laskea.
Tää on aika uus juttu, ihan viime aikoina on vasta oppinut laskemaan vielä kymmenestä eteenpäin. Luulen että kyse on vain siitä, mikä sattuu lasta kiinnostamaan. 2,5 v kiinnostui saksista yhtäkkiä. Oppi viikossa leikkaamaan yhdellä kädellä kun teki sitä koko ajan(nyt ei olekaan aikoihin leikellyt mitään, silloin mainospostit saivat kyytiä...). Nyt on vuorossa kirjaimet ja myös numeroita harjoittelee tosiaan. Kynäotetta ei osaa edes, vahaliiduilla kirjoittelee...Jokaisella on omat kiinnostuksensa aiheet eri iässä ja toiset puhuvatkin tosi pienenä, meillä puheen kehitys oli kohtalaisen hidasta.
Musta noita on IHAn turha vielä murehtia. Annetaan lasten olla lapsia. Joku esikouluopettaja sanoi mulle kerran, että vanhemmat suotta opettaa stressiää lapsille kirjaimia, numeroita yms lukemista. Ennemmin kannattaisi keskittyä ryhmässä pärjäämiseen, keskittymiskyvyn kehittämiseen, kengännauhojen solmimiseen vaikka. Noissa asioissa ekalla luokalla on usein enempi ongelmia kuin varsinaisissa oppiaineissa.
No, itse kysymykseen. Niin oma poika 3,5v osaa laskea kymmeneen, tunnistaa kaikki kirjaimet (ei harvinaisempi). Ei olla varsinaisesti treenattu, luetaan paljon. Muumitietokone on ja muitakin sellaisia pelejä, jotka kehittävät kirjainten ja numeroiden tunnistusta, mutta leikkiähän se vielä on. Tiedän monia lapsia, jotka osaavat laskea sataankin, mutta muut kouluun tarvittavat taidot uupuvatkin sitten ihan täysin esim. kyky istua paikalla ja kuunnella. Älä siis murehdi, unohda koko tuleva koulu vielä hetkeksi!
Poika on nyt 4,5 vuotta ja vajaa 4-vuotiaasta on laskenut n. kahteensataan. Oisko n. 3,5-vuotiaana laskenut sataan.
Piirtää ei sen sijaan juurikaan osaa ts. piirtää yleensä pelkkää sotkua ja palapelejä oppi tekemään vasta pari kuukautta sitten (mutta nyt tekeekin sitten 40-50 palan palapelejä, mikä on ihan hassua, kun vielä pari kuukautta sitten ei osannut tehdä 12 palan palapelejä).
Eli eiköhän jokaisella lapsella ole omat vahvuutensa ja myös heikkoutensa. Ei siis syytä huoleen, jos 3-vuotias ei osaa vielä laskea, kun esikouluunkin on vielä 3 vuotta aikaa!
Ajattelin vaan sitä, kun poikaa tuntuu kiinnostavan kovasti muttei tuon pidemmälle olla päästy, tai siis tilanne on ollut pitkään jumissa. Niinhän se on kyllä kaikissa jutuissa, kehitystä ei tunnu tapahtuvat kunnes sitten yhtäkkiä harpataan eteenpäin reilusti.
Alun perin alkoi kyselyt niistä perinteisistä kuinka vanha kukakin on ja kuinka monta sormea, sekä kirjainten kohdalla mikä on kenenkin kirjain, siitä sitten laajennettu tuttavapiiriä niin sillä tavalla se on tullut, ihan pojan kiinnostuksesta.
En yrittäisikään näin pienelle opettamalla opettaa, jollei itse haluaisi tietää ja kysyisi. Joskus huomaa kun poika kysyy jotain ja äiti vastaa liian yksityiskohtaisesti niin menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikki ylimääräinen löpinä... :D
Kirjoittaako lapsenne muuten oman nimensä lisäksi jo muutakin? Meillä ei vaikka kirjaimet on tuttuja, ei edes mallista tykkää kirjoittaa vaikka pyysin ukille ja isille isänpäiväkortteihin, siis vain UKKI ja ISI olis pitänyt kirjoittaa mutta vaikutti olevan liian hankalaa.
Noi laskut menee niin et niin monta vuotta kuin on niin niin moneen täytyy osata laskea alle kuoluikäsenä.
Eli hyvin teillä jo osataan laskea.
Tyttömme täyttää ensi viikolla 3 ja laskee nyt neljääntoista.
Hän on esikoulun ekalla luokalla, ei tietenkään Suomessa, ja tämän vuoden oppimistavoitteisiin kuuluun 1-5 luvuilla operointi. Eihän tuo numeroiden ulkoa luettelu ole mikään konsti, oppivathan lapset esim. laulunsanojakin kymmeniin lauluihin tosta vaan.
Meidän poika, 2 v. 9 kk, " laskee" kymmeneen, mutta tämä on lähinnä loruntapaista luettelua.
Oikeasti hän hahmottaa lukumäärät joko kahteen tai kolmeen. Sitä isommat määrät hän laskee kyllä, mutta esim. kuusi palikkaa hän voi hyvin laskea kahdeksaksi :)
Minusta poikasi hahmottaa lukuja tosi hyvin, jos hän ymmärtää jo vähennyslaskujakin!
Mupsi
Sanoit, ettei teillä ole samanikäisiä lähipiirissä. Onko poikasi siis esikoisesi? Jos on, niin todella hyvinhän hän jo on oppinut numeroita ja kirjaimia. Minun esikoiseni kiinnostui numeroista vasta neljä-viisi vuotiaana ja pari vuotta nuorempi veli oppi sitten numerot siinä samalla. 3-vuotias kuopus laskee kahdeksaan ja senkin on oppinut ihan veljien avustuksella.
Mielestäni on tärkeää, kuten kerroitkin, että lapsi kyselee ja te vastaatte. On hyvä, että kiinnostus esim. numeroihin lähtee lapsesta itsestään.
ohva:
Noi laskut menee niin et niin monta vuotta kuin on niin niin moneen täytyy osata laskea alle kuoluikäsenä.
Eli hyvin teillä jo osataan laskea.
Ja oikeasti on suuri ero siinä, osaako luetella numerot vaikkapa kahteenkymmeneen vai oikeasti laskea. Teillähän lapsi selvästi osaa oikeasti laskea, kun kerran tietää mitä jää jäljelle, jos viidestä ottaa pois kaksi. Ei taida meidän 4 v vielä moiseen kyetä. Kolmevuotiaana osasi kyllä luetella numerot kymmeneen asti, mutta nyt vasta osaa melko varmasti laskea esim. montako esinettä jossain on aina kahteentoista saakka.
Kirjaimia tunnistaa joitain isoja kirjaimia.
Ap:lla ei todellakaan ole mitään syytä huoleen lapsensa matikantaitojen suhteen. Itse olet kyllä todellakin oppinut noita taitoja aivan poikkeuksellisen varhain. Varmaan ymmärrät itsekin, että eskaritehtävät eivät oikeasti ole tarkoitettuja 3-vuotiaiden ratkottaviksi.
Eli numerot ja laskeminen on kiinnostanut ihan pienestä pitäen ja non 3-vuotiaana osasi muistaakseni laskea moneen sataan asti. Nyt 4,5-vuotiaana hahmottaa jo tosi isoja lukuja (satoja tuhansia ja miljoonia).
Mutta sitten vastaavasti palapelit ei ole herran juttu, piirtäminen ei kauheasti kiinnosta jne. Eli pojallani on omat vahvuutensa ja toiset asiat taas vähän heikommin.
Ei syytä huoleen!
-Fassiloora-: