Vuoden ikäinen päiväkotiin,kokemuksia?

merkitystä on myös sillä, miten pitkiä päiviä lapsi siellä päiväkodissa viettää. Eli jos mahdollista, lomittakaa isän kanssa työaikoja ja/tai tehkää lyhennettyä työaikaa. Se auttaa kummasti sekä omaan että ennen kaikkea lapsen jaksamiseen.

Lapsestakin riippuu, miten viihtyy ja hoito onnistuu. Onko äidissä kiinni vaiko sosiaalinen, rohkea vai arka.

Onnea teille valintoihin:) Meillä lapsi aloitti hoidon 1v3kk vanhana, ja minusta ainakin oli tärkeää, että lapsi osasi jo kävellä. Erilaista istua vaunuissa tai konttailla kuin olla olla pois maantasolta. Itse tein lyhennettyä työaikaa ja lapsen hoitopäivät olivat max 6-tuntisia. Ja minusta siinäkin oli ihan tarpeeksi:)

Poika on nyt 3,5-vuotias, joten en ihan tarkkaan enää muista niitä tuntoja.



Poika ei silloin tasan 1-vuotiaan päiväkotihoidon aloittaessaan vielä kävellyt, vaan vasta muutaman kuukauden päästä. (Poika syntyi muutaman viikon etuajassa ja oli vähän myöhäisherännäinen muutenkin liikkeelle lähdössä.)



Meidän toiveemme pojan hoidossa otettiin hienosti huomioon: hän sai muistaakseni käyttää tuttipulloa ja nukkua kahdet päiväunet. Hän sopeutui ihan hyvin mielestämme tarhaan. Tosin, nyt kun miettii ja vertailee 3,5-vuotiaaseen, tuo yksivuotias tuntuu aika pieneltä. Odotan nyt toista lasta ja yritämme kyllä siirtää edes muutamalla kuukaudella hoitoon menoa tämän kohdalla.



Meillä sattui aikanaan hyvä ajankohta: poika aloitti hoidon helmikuussa. Muita samaan aikaan aloittaneita pieniä ei ollut, ja mielestämme sopeutuminen oli helpompaa ja hoitokin ehkä vähän enemmän huomioivaa, kun ei ollut yhtä aikaa monta pientä aloittelemassa hoitoa. Tosin eihän tuota ajankohtaa voi aina valita. Ymmärtääkseni elokuu on sellainen kuukausi, jolloin moni " uusi" aloittaa.



Tuon ensimmäisen kevään teimme 5-päiväistä työviikkoa. Seuraavan syksyn minä tein 4-päiväistä työviikkoja ja mieheni jatkoi nelipäiväistä viikkoa sitten toisen kevään, joten saimme vähän helpotusta arkeen. Tosin ymmärrän kyllä, ettei kaikilla osittainen hoitovapaa ole mahdollinen.



Meillä tarhapäivät olivat (ja ovat edelleen) suhteellisen lyhyitä, sillä miehen joustavan työajan takia lapsi vietiin hoitoon aikaisintaan klo 9, usein vieminen meni klo 9.30, jopa klo 10 tienoille. Itse hain lapsen klo 16 tienoilla hoidosta.



Meillä kotihoito ei ollut vaihtoehto. Syitä en tässä ala eritellä. Nyt

toisen lapsen kohdalla yritämme tosiaan siirtää hoidon aloitusta jonkin verran, mutta on aika lailla selvää, että ilman lottovoittoa tämä kuopuskin aloittaa päivähoidon aika pienenä. Mielessäni kyllä on, että lapsien hoitoviikko tulee olemaan alusta alkaen 4-päiväinen ja että otan virkavapaata, jotta ensimmäisestä kesälomasta tulee pidempi. Onneksi minulla on aika paljon lomaa, joten myös juhlapyhien aikaiset lomat ovat normaalia pidempiä.



Ai niin, sairastamisesta vielä. Poika sairasti ensimmäisen korvatulehduksen kuukautta ennen hoitoon menoa. Korvatulehduksia ehti tulla kolmen vuoden ikään mennessä 11-12. Mutta kaikki lapset eivät sairasta yhtä paljon kuin meillä.



Tällä meidän asuinalueellamme pk-seudulla ei perhepäivähoitajia ole. Päiväkoti oli muutenkin ainoa ratkaisu. Alueen ryhmäperhepäiväkodit eivät oikein jostain syystä sytyttäneet. Kävimme tutustumassa pariin päiväkotiin valintaa tehdessämme. Silloin nimittäin sattui sellainen sauma, että poika pääsi hakemuksessamme ensimmäiseksi esittämäämme päiväkotiin. Myöhemmin kuulin naapurustosta, että päiväkotia ei ole välttämättä voinut valita, vaan on täytynyt ottaa se, minkä on saanut. Itse mietin hoitajan palkkaamista kotiin yhden tai kahden muun perheen kanssa, mutta sille ajatukselle ei taas mies lämmennyt.



Toivotan nyt lämpimästi sinulle, alkuperäinen kysyjä, voimia ja onnea matkaan! Kodin ulkopuolisen hoidon aloittaminen ei ole mikään helppo ratkaisu, tosin en tiedä, onko välttämättä aina kotihoitokaan. Aika monta asiaa joutuu miettimään ja puntaroimaan. Toivottavasti saat asiallisia vastauksia ja kokemuksia muiltakin vanhemmilta etkä saa osaksesi mitään syyllistämisryöppyä.



Oma kokemukseni on, että hoidon aloittaminen päiväkodissa tuotti meillä eniten harmaita hiuksia minulle, lapsi ja isä sopeutuivat aivan hyvin.

Meillä poika oli 11 kk kun aloitin työt ja hänet vietiin hoitoon päiväkotiin. Hän joutui olemaan heti 9 tunnin päiviä hoidossa. Tässä joitain ajatuksia mitä tuli mieleen:



Poika ei osannut vielä silloin kävellä, mutta innostui kyllä sitten muita katsellessaan toden teolla harjoittelemaan kävelemistä. Tuota vähän juuri harmittelinkin, ettei vielä osaa kävellä, joten miten pärjää. Mietin myös, että miten soveltuu päiväkodin rytmiin. Hyvin hänen tarpeensa otettiin minusta kuitenkin huomioon. Aluksi hän nukkui välillä ylimääräisiä päikkäreitä vaunuissa, kun muut ulkoilivat. Oppi kuitenkin aika nopeasti samaan rytmiin ja ylimääräiset päikkäritkin jäivät pois vähitellen. Hereillä ollessaan istui myös vaunuissa, mutta ilmeisesti katseltavaa oli niin paljon, ettei tylsä tullut.



Aluksi kun vietiin poika jäi sinne ihan iloisesti vaikkakin hieman ihmetellen. Parin viikon päästä viikon ajan itkeskeli jätettäessä, mutta itku loppui kun menimme pois näköpiiristä. Haettaessa oli aina iloinen. Tietenkin iltaisin välillä väsynyt, sillä onhan sitä pienelle hoidossa päivän aikana paljon vipinää.



Erityisesti äidille töissä oleminen oli aluksi tosi vaikeata, mutta aika nopeasti aloin luottaa hoitajiin, koska tuntuivat asiantuntevilta jne. Ja kun suurempia ongelmia ole ilmennyt, olemme olleet tyytyväisiä. Poika on tuntunut viihtyvän hyvin. Tietenkin harmittaa vähäinen aika yhdessä kun varsinkin aluksi illat olivat tosi lyhyitä, kun nukkuma-aika oli varhain. Viikonloppuna ja iltoina ollaan koko perheellä yhdessä ja leikitään tai touhutaan jotain muuta.



Arvomaailma asiaa en kauheasti ole tullut ajatelleeksi. Käytöstavat yms. ovat tärkeitä ja niitä päiväkodissa tietenkin opetetaan. Muuten en usko, että kauheasti erityisiä arvoja tuputetaan. Uskon/toivon, ettei nykymaailmassa mennä enää tuohon tyttö/poika -jaotteluun. Lapset ovat erilaisia, mikä pitää huomioida. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että koska vanhemmat kuitenkin ovat ensisijaisia kasvattajia, he kyllä saavat arvonsa läpi. Jos päiväkodissa tuodaan esille jaottelua tyttöjen ja poikien kesken, voitte vastapainottaa toimintaa kotona niin, että tyttökin ymmärtää, ettei aiva tarvitse olle hiljaa ja siivosti. Tietenkin on tärkeää, että hoidossa ja kotona on suht samat säännöt, ettei lapsi hämmenny, mutta omat arvonsa voi kyllä viestittää lapselle perheen yleisissä puuhissa. Ja meillä ainakin pidetään hoitajien kanssa keskusteluja, jolloin minusta voi hyvin, ottaa mieltä painavia asioita esille ja kertoa omia mielipiteitään.



Ryhmässä oli 12 lasta (alle 3v) ja 3 hoitajaa ja poika oli mennessään kaikista pienin. Nyt poika samassa ryhmässä edelleen ja ikää 2.5 v. Uusi vauva on tulossa ja joutuu todennäköisesti taas vuoden iässä hoitoon. Toivomme, että pääsee samaan päiväkotiin.